Idän pikajuna

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: oikeinkirjoitus, osittain itsensä kanssa ristiriitaista mössöä

Idän pikajunan mainosjuliste

Idän pikajuna tai Orient Express oli alun perin Pariisin ja Wienin välillä liikennöinyt juna, jonka reittiä idässä myöhemmin jatkettiin Istanbuliin. Idän pikajuna oli pitkän matkan juna, jonka omisti silloinen suurkansallinen yritys Compagnie Internationale des Wagons-Lits. Junan reittiä muutettiin useita kertoja.

Ensimmäinen reitti avattiin 4. lokakuuta vuonna 1883. Silloin juna kulki Gare de l'Estin rautatieasemalta Pariisista Münchenin ja Wienin kautta Giurgiuun, Romaniaan josta oli lauttayhteys Tonavan yli Ruseen, Bulgariaan. Sieltä liikennöi toinen juna Varnaan, josta oli laivayhteys Istanbuliin. Vuodesta 1885 lähtien sama juna kulki Pariisista koko matkan Istanbuliin saakka. Myöhemmät reittimuutokset selviävät oheisesta kartasta. Ajoittain on ollut käytössä samanaikaisesti useitakin reittejä.

Vuonna 1889 Idän pikajuna kulki suoraan Pariisista Istanbuliin aina 19. toukokuuta vuonna 1977 asti. Istanbulin itäinen rautatieasema oli silloin Sirkeci Terminaali Kultaisella sarvella. Lauttayhteys Aasian puoleiseille Haydarpaşan Terminaaliin Bosporinsalmen kautta vei matkustajat. Simplonin tunnelin avaaminen vuonna 1906 nopeutti kulkua sillä nyt päästiin junalla Alppien alitse.

Ensimmäinen maailmansota pysäytti junaliikenteen vuodesta 1914 vuoteen 1918.

1930-luku oli Idän pikajunan kulta-aikaa sillä silloin avattiin kolme reittiä lisää: Simplonin reitti, Arlbergin reitti ja vanha normaali reitti. Simplonin reitti kulki Pariisista Lausannen, Milanon, Venetsian, Belgradin, Sofian kautta Istanbuliin. Arlbergin reitti kulki Pariisista, Zürichin, Innsbruckin, Wienin, Budapestin kautta Bukarestiin tai Budapestista Belgradin kautta Ateenaan.

Idän pikajunan palvelua kehitettiin 1930-luvulla ja sinne perustettiin kuuluisia belleque ravintola joka tunnettiin sen mainiosta gastronomiasta. Kuninkaalliset, aateliset, diplomaatit, liikemieht ja porvarit matkustivat Idän pikajunalla joka tarjosi hyvän ja laadukaan palvelun. Myös makuuvaunuyhteys Calaisista Pariisin avattiin.

Toisen maailmansodan alettua 1939 liikenne jouduttiin jälleen lopettamaan. Saksalainen Mitropa rautatieyhtiö liikennöi linjoilla mutta Titon partisaanit tekivät monia sabotaaseja rautateille Balkanilla jolloin linjat piti lopettaa. Kun rautaesirippu jakoi Euroopan kahtia, reittiä jouduttiin muuttamaan, koska eräät kommunistivaltiot eivät sallineet Wagon-Lits'in harjoittaa liikennettä alueellaan. Vuonna 1951 Jugoslavia avasi rajan liikenteelle mutta Bulgaria piti Turkin rajat kiini vuosina 1951-1952 joka esti liikennöinin Istanbuliin.

Vuonna 1971 Wagon-Lits lopetti toimintansa ja myi kaikki junat ja oikeudet. 19. toukokuuta 1977 kulki viimeinen juna Istanbuliin. Liikenne aloitettiin kuitenkin uudestaan vuonna 2001 reitillä Pariisi – Wien – Belgrad – Istanbul, jolla liikennöitiin vähän kunnes se lopetettiin mutta avattiin jälleen vuonna 2007.

Idän pikajuna tunnetaan parhaiten Agatha Christien klassikkodekkarikirjasta Idän pikajunan arvoituksesta, joka ilmestyi vuonna 1934.