Ian Smith

Wikipedia

Ian Douglas Smith (8. huhtikuuta 1919 Selukwe – 20. marraskuuta 2007 Kapkaupunki) oli brittiläisen siirtomaavallan edustaja Rhodesiassa ja Rhodesian pääministerinä vuosina 1965–1979, kun Rhodesiaa (nykyinen Zimbabwe) hallitsi vielä sen eurooppalaisperäinen vähemmistö.

Sisällysluettelo

1 Elämä
- 1.1 Rhodesian itsenäistyminen
- 1.2 Loppuelämä
2 Lähteet

[muokkaa] Elämä

Smith syntyi Selukwessa (nyk. Shurugwi) Rhodesiassa skottilaisille vanhemmille ja opiskeli Cecil Rhodesin mukaan nimetyssä Rhodes Universityssa Grahamstownissa Etelä-Afrikassa. Hän palveli Britannian ilmavoimissa taistelulentäjänä toisen maailmansodan aikana, ja menetti toisen silmänsä kun hänen Hurricanensa ammuttiin alas länsiaavikolla Pohjois-Afrikassa. Toisen kerran hänet ammuttiin alas Spitfiressa Italiassa ja hän taisteli viisi kuukautta italialaisten partisaanien kanssa saksalaisia vastaan.

[muokkaa] Rhodesian itsenäistyminen

Smithin sotasankarin maine toi hänelle tukijoita, kun hän lähti 1948 politiikkaan silloisessa Etelä-Rhodesiassa, jossa neljännesmiljoonainen valkoinen vähemmistö hallitsi viiden miljoonan asukkaan maata ja Keski-Afrikan federaation parlamentissa. Hän oli perustamassa oikeistolaista Rhodesian Frontia 1962 ja oli valtiovarainministerinä ja varapääministerinä vuodesta 1962.

Kaiken muutti Britannian pääministeri Harold Macmillanin "Wind of Change" -puhe Kapkaupungissa vuonna 1960, joka ennakoi Britannian luopumista siirtomaaimperiumista. Kun siirtomaan itsenäistyminen alkoi häämöttää, edellinen pääministeri Winston Field syrjäytettiin ja kovan linjan Smithista tehtiin pääministeri 1964. Marraskuussa 1965 hän julisti siirtomaan yksipuolisesti itsenäiseksi erottaen sen Britanniasta ja Kansainyhteistöstä. Teko tuomittiin kansainvälisesti ja YK asetti ensimmäiset pakotteensa Rhodesiaa vastaan. Britannia julisti Smithin erotetuksi, mistä hän ei piitannut.

Smith ja Harold Wilson neuvottelivat HMS Tigerilla 1965 ja HMS Fearlessilla 1968, mutta sopimukseen ei päästy. Smith hylkäsi Britannian ehdotukset enemmistövallasta ja kirjoitti 1970 uuden tasavaltalaisen perustuslain, jossa mustalla enemmistölle annettiin vähitellen lisää valtaa, kunnes he pääsisivät tasoihin valkoisten kanssa, ja valkoiset säilyttäisivät pysyvästi puolet.

Rhodesia pärjäsi vähän aikaa taloudellisesti, Etelä-Afrikan ja saartoa uhmanneiden yritysten avulla. 1970-luvun alussa musta valtaväestö nousi avoimeen chimurenga-kapinaan ja alkoi hyökkäillä valkoisten farmeilla, josta viidessa vuodessa seurasi 40 000 uhria. Kapina sai voimaa kun naapurimaa Mosambik itsenäistyi Portugalista 1975. Smithin suosio rakoili ja jopa hänen oma poikansa Ian lähti luvatta Rhodesian armeijasta ja loikkasi Eurooppaan, josta käsin tuki enemmistövaltaa. Kun jopa Etelä-Afrikka kehotti Smithiä kompromissiin ja hän teki tietä arkkipiispa Abel Muzorewan johtamalle "yhtenäisyyshallitukselle", Smith ei antanut periksi, vaan taistelut kiihtyivät, 4/5 Rhodesian valkoisten kuolemista tapahtui sodan viimeisinä kolmena vuotena. Viimeisinä vuosina maasta tuli sotilasleiri, jossa toisinajattelijat vangittiin, karkotettiin tai murhattiin ja lehdistö sensuroitiin.

Smith taipui viimein Lancaster Housen sopimukseen, joka edelsi vapaita vaaleja ja virallista itsenäisyyttä. Vaalit pidettiin viimein 1980, jolloin valtaan nousi Smithin vuosikymmenen aiemmin "terroristina" vangitsema Robert Mugabe ja Zanu-PF-puolue. Smith yritti muodostaa liittouman Mugabea vastaan, mutta epäonnistui siinä. Hän sai kuitenkin valkoiset hyväksymään vaalien tuloksen, vaikka jotkut suunnittelivatkin vallankaappausta.

[muokkaa] Loppuelämä

Smith jatkoi aktiivisesti oppositiopolitiikan tekemistä. Hän oli hallituksen harmiksi parlamentissa aina vuoteen 1986. Vielä 80-vuotiaana hän vastusti Mugabea avoimesti omaelämäkirjoillaan The Great Betrayal ja Bitter Harvest ja kirjoituksillaan. Vuonna 2000 hän kutsui haastattelussa seuraajaansa mielisairaaksi ja Mugabe uhkasi häntä kansanmurhasyytteellä ja vangitsemisella jos hän palaisi maahan. Smith palasikin Harareen, jossa hänet jätettiin rauhaan.

Lopulta huono terveys pakotti hänet muuttamaan ottotyttärensä luo Kapkaupunkiin, jossa hän kuoli.