Historianfilosofia
Wikipedia
 |
|
|
|---|
| Filosofi · Filosofeja |
| Koulukuntia ja oppeja |
 Filosofian teemasivu |
| Osa-alueita |
| Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tieteenfilosofia · Tietoteoria · Yhteiskuntafilosofia |
| Erityistieteiden ja tutkimusalojen filosofioita |
| Biologian · Filosofian · Fysiikan · Historian · Ihmisyyden · Kasvatuksen · Kemian · Kielen · Matematiikan · Mielen · Musiikin · Oikeuden · Politiikan · Psykologian · Taiteen · Talouden · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskuntatieteiden |
| Historia |
| Länsimainen filosofia Itämainen filosofia |
Historianfilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii historiatieteen metologiaa, erityispiirteitä, sekä historiallisen selittämisen ja ymmärtämisen luonnetta. Siihen voidaan lukea myös sen pohtiminen, onko historian kulussa havaittavissa jonkinlaista tarkoitusta, ohjaavia periaatteita tai teleologista päämäärää, mutta tämä näkemys on nykyään sangen harvinainen. Historianfilosofia voidaan myös filosofian ohella nähdä etenkin kansainvälisissä muotoiluissa osana aatehistoriaa. Historianfilosofian historiapainotteisesta luonteesta kertoo sekin seikka, että ensimmäinen varsinaisesti filosofinen tutkimus historiaan tapahtui vasta vuonna 1874 F. H. Bradleyn taholta.[1]
W. H. Walsh (1951) teoksessaan An Introduction to Philosophy of History teki ensimmäisenä jaon spekulatiivisen ja kriittisen historianfilosofian välille. Kriittinen historianfilosofia keskittyy parhaimmillaan (tai pahimmillaan, näkemyksestä riippuen) edellä kuvatun, koko maailmaa koskevan historiallis-teleologisen "systeeminrakentamisen" sijaan, mikä oli 1800-luvun teleologisissa selityksissä yleistä ja jonka edustajia vielä 1900-luvun alussa olivat mm. historioitsijat Benedetto Croce ja Arnold J. Toynbee, pohtimaan historiallista tutkimusta ennen kaikkea epistemologisesta näkökulmasta, ts. sen lähtökohtaisia olettamuksia, lähestymistä ja operationalisoituja toimintatapoja tutkimusalana. Dray[2] nostaa esiin kolme peruskysymystä kriittisen historianfilosofian diskurssissa: 1. Kysymys historiallisesta selittämisestä/selitysmallista, 2. Arvokysymykset historiassa, 3. Narratiivisuuden luonne ja rooli.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historianfilosofian peruskysymyksiä
Kriittisen historianfilosofian peruskysymyksiä ovat:
- Mitä historia on?
- Millaisilla loogisilla ehdoilla historiatiede on mahdollista?
- Millaista on pätevä historiallinen tieto?
- Mitä kohdetta historiatieteen tulisi ensisijaisesti tutkia? Yksilöitä? Yhteiskuntia? Kulttuureita? Sivilisaatiota? Vai koko ihmiskuntaa lajina?
Vanhemman, spekulatiivisemman historianfilosofian peruskysymyksiä taas ovat:
- Voidaanko historiasta erottaa jotain tiettyjä kaavamaisuuksia, kuten kehitystä tai syklejä? Vai onko historia sattumanvaraista ja vailla merkitystä?
- Jos historian voidaan katsoa kehittyvän, mitä kohti se kehittyy? Onko suunta positiivinen (edistyminen) vai negatiivinen (rappeutuminen)? Mikä kehitystä ajaa eteenpäin?
[muokkaa] Merkittäviä nykypäivän historianfilosofeja
- Franklin Rudolf Ankersmit
- Georg G. Iggers
- Hayden White
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: Philosophy of History (englanniksi)
- Jouni Vilkka: Historianfilosofia ja metodologia, 2004
- Ilari Lindroos: J.E. Salomaa: Historia ja nykyaika, Agricolan kirja-arvostelut 2001
