Hardangerviulu
Wikipedia
Hardangerviulu (norjaksi hardingfele) on viulua muistuttava kielisoitin. Se eroaa tavallisesta konserttiviulusta muun muassa ohuemman puuaineksen vuoksi.
Hardangerviulussa on kahdeksan tai yhdeksän kieltä, joista neljää soitetaan jousella, muut antavat soittimelle luonteenomaisen resonanssin. Tavanomainen viritys on ADAE, mutta tunnetaan myös ADAC# -viritys, jota pidetään ”peikkovirityksenä” tai ”paholaisvirityksenä”. Edvard Griegin Peer Gyntissä on lisäksi käytetty omia virityksiä. Hardangerviulua on soitettu osassa Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian elokuvajaksoja.
Hardangerviulut ovat taidekäsityötä. Niissä on usein naisen tai eläimen pää koristeena, samoin puu-upotuksia sekä mustat mustekoristeet.
Nykyaikaisen hardangerviulun keksijänä pidetään Hardangerin Skaarissa vuosina 1669–1759 elänyttä Isak Nilssen Botnea.