Galeazzo Maria Sforza

Wikipedia

Galeazzo Maria Sforza (24. tammikuuta 1444 – 26. joulukuuta 1476) oli renessanssin Italian aikainen Sforzan hallitsijasuvun jäsen. Hän toimi Milanon herttuana vuosina 1464 - 1476.

[muokkaa] Hallitsijana

Galeazzo Maria oli toinen Sforza-suvun herttua. Toisin kuin isänsä, Francesco Sforza, joka nautti suurta arvostusta kansansa parissa, Galeazzo tuli tunnetuksi julmuudestaan, joka käytti valtaa tyrannin lailla. Hän nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen ja hallitsi kymmenen vuoden ajan, kunnes tuli murhatuksi 26. joulukuuta 1476. Kolme aatelismiestä surmasi herttuansa Pyhän Stefanuksen kirkon portailla tarkoituksenaan lavastaa uudelleen Julius Caesarin murha.

[muokkaa] Perhesuhteet

Galeazzon ensimmäinen vaimo oli Gonzagan sukuun kuuluva Dorotea Gonzaga, joka kuoli ennen kuin pariskunta sai lapsia. Galeazzo otti toisenkin vaimon Gonzagan suvusta, Bona di Savoian, joka oli Ranskan kuningas Ludvig XI:n sisarpuoli. Heidät vihittiin 6 heinäkuuta 1468 ja avioliitto tuotti neljä lasta, joista Gian Galeazzosta tuli isänsä murhan jälkeen Milanon herttua.

[muokkaa] Saavutukset

Galeazzo rakasti musiikkia ja kutsui hoviinsa monia muusikoita ja säveltäjiä. Hän rahoitti heidän pyrkimyksiään ja kannusti musiikkielämää Milanossa. Galeazzon aikana Milanosta tuli musiikin keskus, joka oli tunnettu ympäri Eurooppaa. Hänen tilauksestaan säveltäjät tuottivat messuja, motetteja ja muita teoksia hänelle. Galeazzon kuoltua hänen hovissaan olleet muusikot siirtyivät ympäröiviin kaupunkivaltioihin, jolloin musiikkiharrastus levisi laajalle.

Galeazzo esitteli milanolaisille kaksi uutta hyötykasvia: riisin ja silkin. Hänen sanotaan istuttaneen omakätisesti Milanon viisi ensimmäistä silkkipuuta. Silkkipuun marjasta tuli hänen veljensä Ludovico Sforzan tunnus.