Silkki
Wikipedia
Silkki (kansainvälinen lyhenne SE) on silkkiperhosen toukan koteloista eli kokongeista kelattua kuitua, ja siitä valmistetaan kangasta. Ylivoimaisesti tärkein silkkiperhoslaji on mulperiperhonen (Bombyx mori), vaikkakin noin 180 muunkin perhoslajin toukat kehräävät silkkiä.[1] On olemassa useita muitakin perhoslajeja, joita kasvatetaan niiden toukkien kehräämän silkin takia. [2] Raakasilkki koostuu kahdesta valkuaisaineesta, fibroiinista ja serisiinistä. Serisiiniä pehmitetään kuumassa vedessä. Pehmittämisen jälkeen kuidut kehitään ja kuivataan. Kuiduista taas valmistetaan värjäämällä, valkaisemalla, kehräämällä ja kutomalla erilaisia silkkikankaita. Kiinalaiset aloittivat silkinviljelyn jo noin 2600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua[3], mutta he eivät suostuneet kertomaan muille kuinka silkkiä tehdään. Etelä-Eurooppaan, pääasiassa Sisiliaan, tuotiin silkkiperhosen toukkia 1100-luvulla.[4] Ranskaan toukkia alettiin tuoda 1400-luvulla, ja Lyon ohitti pian italialaiset Euroopan tunnetuimpana silkintuottajana.[5]. Silkin vuosituotanto on nykyään noin 70 000 tonnia[6] ja sen viljely on keskittynyt nykyään erityisesti Japaniin, Kiinaan ja Intiaan sekä muuhun Kaukoitään.
[muokkaa] Erilaisia silkkejä tai silkkilankoja
- burette-silkki
Jota kutsutaan myös Bourette-silkiksi, valmistetaan silkin valmistuksessa syntyvästä kaikkein lyhytkuituisimmasta ylijäämämateriaalista. Burette-silkkikangas on siksi ulkonäöltään epätasainen, mutta sillä on silti silkin hyvät ominaisuudet kuten hyvä siliävyys- ja lianhylkivyyskyky. Se kestää pesukonepesua 40 asteessa (toisin kuin useimmat silkit) ja sitä voi silittää höyryraudalla puuvillan lämpötilalla.
- gregé-silkki eli kelasilkki.
- karstattu silkki Joka valmistetaan karstaamalla ja kehräämällä lyhyistä jäännöskuiduista. Esimerkiksi burette-silkki.
- keitetty silkki
On silkkiä, josta on serisiini poistettu keittämällä. Tällöin silkkikuidun muodostavat kaksi kolmionmuotoista kuitua erottuvat toisistaan. Keitetty silkki on pehmeää, ohutta ja kiiltävää, kun taas serisiinin peittämät kuidut ovat paksummat, koska niitä on kaksi yhdessä; ja se on himmeää ja jäykähköä.
- kelasilkki Hienoin yhtenäinen kuitu, jonka voi kelata suoraan irti kotelokopasta.
- kreppi Kangaslaatu, joka valmistetaan joko käyttämällä krepisidoksia tai ylikierteisiä kreppilankoja.
- organza-silkki ohut silkkiharso, joka alun perin valmistettiin raakasilkistä (keittämättömistä silkkilangoista). Silkkiliima teki kankaasta luonnostaan jäykkää.
- schappe-silkki
On kelaukseen sopimattomista kotelokopista sekä kelattujen kotelokoppien pinta- ja sisäosista kehrättyä lankaa.
- trame-silkki löyhäkierteinen silkkilanka, jota voidaan käyttää vain kuteena.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Silkin viljely Silkworld Oy.
- ↑ Bruce Marlin: Moths of North America Red Planet Inc..
- ↑ Introduction to Silk:Development of Chinese Silk China Style.
- ↑ Deborah Blumentahl: Silk on Lake Como's Shores 1991. NY Times. Viitattu 8.12.2007.
- ↑ A brief history of Silk Elizabetta Silk Shawls.
- ↑ Sohn, Kee-Wook (2003). Conservation Status of Sericulture Germplasm Resources in the World - II. Conservation Status of Silkworm (Bombyx Mori) Genetic Resources in the World, Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome (Vision Review)
