Focke-Wulf Fw 58 Weihe
Wikipedia
| Focke-Wulf Fw 58 Weihe | ||
|---|---|---|
 |
||
| Yleiset tiedot | ||
| Tyyppi | Koulu- ja yhteyskone | |
| Henkilömäärä | 4 | |
| Ensilento | kesä 1935 | |
| Palvelukäytön alkaminen | 1937 | |
| Valmistaja | Focke-Wulf | |
| Mittoja | ||
| Pituus | 14,10 m | |
| Kärkiväli | 21 m | |
| Korkeus | 4,20 m | |
| Siipipinta-ala | 47 m² | |
| Painoja | ||
| Tyhjäpaino | 2 400 kg (B) | |
| Lentopaino | 2 913 kg (B) | |
| Voimalaite | ||
| Moottorit | 2 × kahdeksansylinteristä Argus AS 10 C ilmajäähdytteistä käännettyä V-moottoria | |
| Teho | 180 kW | 240 hv |
| Suorituskyky | ||
| Huippunopeus | 256 km/h | |
| Lentomatka | 676 km | |
| Lakikorkeus | 5 400 m | |
| Aseistus | ||
| Konekiväärit | Nokassa ja matkustamon takana yhteensä 3 × MG-15 | |
Focke-Wulf Fw 58 Weihe oli Focke-Wulf-tehtaan pääsuunnittelijan Kurt Tankin Saksan ilmailuministeriön vaatimusten pohjalta suunnittelema koulu- ja yhteyskone. Tavoitteena olivat mahdollisimmat turvalliset lento-ominaisuudet. Koneen prototyyppi V-1 lensi ensilentonsa kesäkuussa 1935.
Kone oli yksi + kolmepaikkainen sekarakenteinen kaksimoottorikone. Siivet ja peräsimet olivat kevytmetallia, runko hitsattua teräsputkea puisine muotokaarineen ja rimoineen. Verhoilu oli kangasta.
Luftwaffe käytti konetta eri tehtävissä, kuten koulukoneena lentäjille, konekivääriampujille, tähtääjille ja radisteille. Konetta rakennettiin eri käyttötarkoituksiin, kuten kuljetuskoneeksi, yhteyskoneeksi, ambulanssiksi, tiedustelu- ja valokuvauskoneeksi, sääkoneeksi ja siviiliversiota tavalliseksi matkustajakoneeksi, yhteensä ainakin viittä eri versiota B, C, K, S ja W. Versio B oli tarkoitettu mm. pommituskoneen miehistön koulutukseen joten siinä oli tähtäysharjoituksia varten läpinäkyvä nokka, kun taas C-versiossa oli se oli umpinainen. Kone oli Saksan lisäksi käytössä useissa maissa, mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Bulgariassa, Hollannissa, Itävallassa, Kiinassa, Kroatiassa, Romaniassa, Ruotsissa, Turkissa ja Unkarissa.
Focke-Wulf Fw 58 Weihe -konetta valmistettiin yhteensä noin 2 000 kappaletta, joista lisenssillä mm. Brasiliassa 25 B-2 -versiota ja Unkarissa joitakin kymmeniä.
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Erillispataljoona 4 sai vuoden 1943 lopussa saksalaisilta käyttöönsä yhden Fw 58 B -koneen, jonka saksalainen tunnus oli NH+OI. Sen nouti Saksasta lentomestari Martti Paasonen. Kone oli pataljoonan komentajan yhteyskoneena sijoituspaikkanaan Mikkeli ja Rissala. Valtion lentokonetehdas asensi koneeseen talvella 1943 - 1944 sukset. Aselevon tultua kone jäi ilmavoimien käyttöön valvontakomission harhauttamiseksi siviilitunnuksella OH-PMS, luetteloissa se oli FH-1. Venäläissotilaat tuhosivat kone Malmilla todennäköisesti talven 1944 - 1945 aikana.
[muokkaa] Lähteet
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
