Encomienda

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Toistoa

Encomienda oli Espanjan siirtomaa-aikaan vanhojen lakien mukainen suosionosoitus niille espanjalaisille jotka löysivät ja valloittivat vieraita maita.

Encomiendan saaneita henkilöitä nimitettiin encomenderoiksi, ja heidän tehtävänään oli huolehtia siirtomaiden intiaanien henkisestä ja maallisesta hyvinvoinnista ja opettaa heitä uskon asioissa. Kuka tahansa kapteeni, joka lähti, etsimään uusia maita Kuninkaan antamin valtuuksin, tai ilman niitä, sai löydettyään jonkin rikkaan provinssin, rauhoitettuaan sen asukkaat, ja asetuttuaan paikoilleen yhdessä häntä seuranneiden kanssa, kuninkaalta, maata ja niin suuren joukon intiaaneja, että ne "riittivät takaamaan heille toimeentulon, maan laadun ja henkilön omien ansioiden mukaisesti." Eli Encomiendan. Niiden avulla kuningas pyrki saamaan heidät jäämään maahan.

Intiaanien osoittaminen tapahtui usein pääluvun mukaan antamalla jonkin määrän naimisissa olevia intiaaneja vaimoineen ja lapsineen, sekä osoittamalla saajan valvontaan tietyn määrän asutettuja taloja. Toisinaan nimitys käsitti jonkin kylänvanhimman tai päällikön kaikkine alaisineen, vain jonkin tietyn osan näistä, tai jonkin laakson. Jos kapteeni ilman Kuninkaallista oikeutta muodosti encomiendan, (otti tietyn alueen asukkaineen haltuunsa) tapahtumaa kutsuttiin yksinkertaisesti repartimientoksi tai apuntamientoksi. Jotta valtaajan repartimiento tai apuntamiento saisi lainvoiman oli hänen vietävä asia paikallisen kuvernöörin ratkaistavaksi. Heillä oli kuninkaalta oikeus myöntää lupa encomendoida. Lupa myönnettiin mikäli kuvernööri katsoi valloituksen tapahtuneen ilman haittaa mukana olleille espanjalaisille. Kuvernööri saattoi myös "ottaa pois intiaanit kapteenilta" ja "siirtää ne jollekin toiselle"

Nimitys encomienda, oli Kastilian kuninkaiden antama, vanhoihin lakeihin perustuva suosionosoitus, jonka he soivat niille, jotka "löysivät maita, rauhoittivat ja asuttivat siirtomaita", ja jolla heitä palkittiin hallintaoikeudella koko heidän eliniäkseen. Heidän kuoltua hallintaoikeus siirtyi pojalle, tai vanhimmalle tyttärelle, ja lasten puuttuessa vaimolle. Virallisesti encumendoroiden tehtävä oli pitää huolta paikallisista asukkaista ja käännyttää heidät kristinuskoon.

Intiaanit puolestaan, riippuen olosuhteista encomiendassaan, joutuivat vuosittain antamaan encomenderolleen joka vuosi tietyn määrän kultaa, tai muita tavaroita, tuomarien ja tarkastajien tekemän arvion mukaisesti, encomenderon ylläpitoa varten. Kuninkaan lähettämät tuomarit, samoin kuin espanjan lait, muuttivat monin paikoin verotusta. Joka oli aluksi hyvin korkea, sillä jokainen encomendero kiskoi intiaaneilta kaiken mihin pystyi, ja pakotti heidät epäinhimilliseen työntekoon. Heille määrättiin myös vero, jota kutsuttiin henkilökohtaiseksi palvelukseksi, käytännössä encomenderolle oli tuotava joka vuosi määrätty määrä polttopuita, ja muita hänen tarvitsemiaan tarvikkeita. Kaikki tämä oli kannettava selässä encomenderolle; sekä elintarvikkeita, ja muita, repartimienton sääntökirjassa mainittuja tuotteita.

Encomiendoja ei voitu siirtää tai ottaa pois niiltä, joille ne oli laillisesti annettu, paitsi jos he syyllistyivät petokseen, intiaanien huonon kohteluun tai kerettiläisyyteen. Muissa tapauksissa, vaikka ensimmäinen encomendero olisi tehnyt rikoksen, josta rangaistuksena seuraa kuolema, ei sen vuoksi hänen seuraajansa menettänyt sitä suosionosoitusta, jonka kuningas on encomiendan muodossa aikoinaan antanut.

Muita luovuttamisen muotoja olivat, depositio ja administración, jotka olivat voimaltaan heikompia, sillä encomenderoilla oli niitä korkeampi asema.