Emil Skog

Wikipedia

Emil Albert Skog (30. kesäkuuta 1897, Helsingin maalaiskunta – 20. syyskuuta 1981, Helsinki) oli suomalainen vasemmistopoliitikko.

Skog toimi vuonna 1918 punakaartissa tykkimiehenä ja osallistui Messukylän sekä Tampereen puolustustaisteluihin. Skog oli posti- ja lennätinlaitoksen huoltotarkastajana 1946–1964. Hän toimi Suomen puolustusministerinä vuodet 1948–1950, 1951–1953 ja 1954.^[1]

Skog toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) puheenjohtajana 1946–1957. Väinö Tannerin palattua puheenjohtajaksi 1957 muodostui puolueeseen niin sanottu skogilainen oppositio, joka tunnettiin alun perin nimellä Ryhmä 94.

[muokkaa] TPSL itsenäistyy

Oppositio erosi SDP:stä vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen ja muodosti oman eduskuntaryhmänsä. Vaaleissa 1962 puolue esiintyi jo omana ryhmänään, nimellä Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattinen liitto (TPSL). Skog hoiti TPSL:n puheenjohtajan tehtäviä puolueen perustamisesta vuoteen 1964 saakka. Presidentinvaaleissa 1962 hän oli TPSL:n ehdokkaana saaden kaksi valitsijamiestä.

[muokkaa] Takaisin SDP:hen

Tannerin väistyttyä SDP:n puheenjohtajan paikalta 1963 Skog kannattajineen liittyi seuraavana vuonna takaisin vanhaan puolueeseensa TPSL:n jatkaessa itsenäistä toimintaansa Aarre Simosen johdolla. Vuonna 1971 Skog oli perustamassa eläkeläissosialidemokraattien Vanhat toverit – Aatteen miehet -järjestöä ja samana vuonna julkaistiin hänen muistelmansa Sosialisti ja patriootti muistelee. Vuonna 1975 Skog julkaisi vielä toisen muistelmateoksen Veljet vastakkain.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Skog, Emil Albert Valtioneuvosto. Viitattu 7.2. 2008.

Edeltäjä: Onni Hiltunen

SDP:n puheenjohtaja 1946–1957

Seuraaja: Väinö Tanner

Tämä suomalaista poliitikkoa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.