Eikä yksikään pelastunut
Wikipedia
| Eikä yksikään pelastunut And Then There Were None (Nimellä "Ten Little Niggers" vuodet 1939-2004) |
|
| Kirjailija | Agatha Christie |
| Kustantaja | WSOY |
| Suomentaja | |
| Genre | Dekkari |
| Ilmestynyt | 1940 (eng. 1939) |
| Julkaisuasu | kovakantinen |
| Sivuja | 225 |
| Kirjasarja | |
| Sarjassa edeltävä | {{{edeltävä}}} |
| Sarjassa seuraava | {{{seuraava}}} |
| Kansitaiteilija | |
| ISBN | 951-0-20506-0
|
Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers, 1939) on Agatha Christien kirjoittama salapoliisikirjallisuuden klassikkoteos. Se suomennettiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Nimeksi vaihdettiin Kymmenen pientä neekeripoikaa vuonna 1968 ja takaisin muotoon Eikä yksikään pelastunut vuonna 2004. Kirja on tunnetuimpia niin sanotun suljetun paikan arvoituksia, joissa rikos tapahtuu eristetyssä paikassa ja syyllisen on oltava yksi rajatusta, suhteellisen pienestä ryhmästä. Kirjan juonen pohjana on monien muiden Christien teoksien tavoin englantilainen lastenloru.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tapahtumat
Kahdeksan henkilöä, tuomari Wargrave, Vera Claythorne, Philip Lombard, neiti Emily Brent, kenraali Macarthur, tohtori Armstrong, Tony Marston ja herra Blore kutsutaan lomailemaan Devonin rannikolla sijaitsevalle Neekerisaarelle, jolla sijaitsevalla talossa ovat palvelusväkenä herra ja rouva Rogers. Paikalla eivät kuitenkaan ole herra ja rouva Owen, jotka ovat kutsuneet sinne kaikki vieraat, ja käy ilmi ettei yksikään kutsutuista tunne isäntäväkeään.
Jokaisen vieraan makuuhuoneessa oli seinällä seuraava vanha lasten loru:
- Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
- vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
- Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
- vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
- Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
- yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
- Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
- nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
- Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
- vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
- Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
- niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
- On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
- syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
- Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
- kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
- On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,
- kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
- Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
- hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.
Herra Owenin määräyksestä palvelijat laittavat gramofoniin soimaan levyn, jonka sisällöstä heillä ei ollut tietoa. Levyllä ei ole musiikkia vaan puhe, jossa jokaista paikalla ollutta syytetään murhasta. Myöhemmin vieraat alkavat kuolla yksi kerrallaan, lastenlorussa mainituilla tavoilla: yksi tukehtuu, toista pistää ampiainen jne. Aina, kun joku kuolee, katoaa myös yksi talon ruokapöydällä olleesta kymmenestä posliinisesta neekeripojasta. Saarelta ei voi päästä pois eikä sinne pääse mitenkään, joten ”syytetyt” tulevat saaren joka kolkan tutkittuaan siihen tulokseen, että murhaajan on oltava joku läsnäolijoista.
[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika
Ympäristönkuvailu on tässä, kuten muissakin Christien kirjoissa, jätetty lähinnä lukijan mielikuvituksen varaan. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Devonin rannikolla sijaitsevalle Neekerisaarelle, joka on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa miehen kasvoja, jolla on neekerin huulet. Vieraat muistavat saaren lapsuudestaan. Sen rannalla on löyhkääviä, kalalokkien peittämiä kallioita, noin mailin päässä rannikosta. Saarella on talo, joka on hieno, moderni ja erittäin valoisa, eikä siellä siten voi olla varjoisia piilopaikkoja, joihin murhaaja voisi kätkeytyä.
"Neekerisaaresta oli viime aikoina kirjoitettu paljon sanomalehdissä. Siitä oli liikkeellä kaikenlaisia huhuja, vaikka useimmat olivat varmaankin perättömiä. Talon oli tosin rakentanut miljonääri ja kerrottiin, että se oli loisteliaisuuden viimeinen sana." - Vera Claythorne pohtii junassa matkalla saarelle sivulla 13.
Kirja tapahtuu 1930-luvulla, luultavasti sen lopulla, koska kirja on kirjoitettu 1939. Seikan huomaa samoista asioista kuin muissakin Christien kirjoissa; ihmiset puhuvat kohteliaasti, teitittelevät, mutta kohtelevat epäkunnioittavammin palvelusväkeä. Vieraat arvelevat yhdessä vaiheessa, ettei saarella olevassa talossa asuttu talvella, koska palvelusväkeä olisi varmasti hankala saada ympäri vuoden. Kun vieraat laskevat talossa olevia naisia, he sanovat näitä olevan kaksi tai kolme, jos rouva Rogers lasketaan.
[muokkaa] Päähenkilöt
Lawrence Wargrave, eläkkeelle jäänyt tuomari; häntä syytetään siitä, että vääristelyllä tuomitsi viattoman miehen hirtettäväksi.
Vera Claythorne, opettaja; häntä syytetään yksityisoppilaansa hukuttamisesta.
Tohtori Armstrong, kirurgi; häntä syytetään siitä, että tappoi naispotilaansa leikatessaan tämän juopuneena.
Philip Lombard, palkkasoturi; häntä syytetään siitä, että hylkäsi joukon afrikkalaisia sotamiehiään tiheään viidakkoon jossa nämä kuolivat. Myönsi syytteen todeksi - ainoana joukosta.
Henry Blore, yksityisetsivä; syytettiin väärästä valasta, jonka seurauksena vangittu mies kuoli vankilassa.
Emily Brent, vanhoillinen; syytettiin siitä, että oli ajanut raskaaksi tulleen palvelustyttönsä kadulle ja tyttö oli hukuttautunut.
John Macarthur, vanha sotaveteraani; hänen syytettiin lähettäneen vaimonsa rakastajan itsemurhatehtävään.
Tony Marston, playboy; häntä syytettiin kahden lapsen yliajosta autohurjastelulla; puolusteli että lapset juoksivat auton eteen jostain mökistä.
Thomas Rogers, hovimestari; häntä syytettiin entisen emäntänsä kuoleman aiheuttamisesta kätkemällä tämän sydänlääkkeet.
Ethel Rogers, taloudenhoitaja, kokki; miehensä rikostoveri.
[muokkaa] Nimi
Kirjan alkuperäinen nimi on aiheuttanut ongelmia, koska sana "neekeri" (nigger) on rasistinen sana. Yhdysvalloissa kirja ilmestyi nimellä Ten Little Indians ("Kymmenen pientä intiaania"), mutta sittemmin sanan "Indian" ei ole enää katsottu olevan sopiva ilmaus Amerikan alkuperäisasukkaista puhuttaessa. Vuonna 2004 Christien perikunta muutti kirjan viralliseksi nimeksi And Then There Were None (Neekeripoika-runon viimeiset sanat), ja Suomessa otettiin uudelleen käyttöön vanha suomennosnimi Eikä yksikään pelastunut.
[muokkaa] Elokuvaversiot
Kirjasta on tehty useita elokuvasovituksia, joista ensimmäinen ja tiettävästi tunnetuin ilmestyi vuonna 1945 nimellä And Then There Were None. Elokuvassa näytteli mm. Barry Fitzgerald, Walter Huston ja Louis Hayward. Elokuvassa osa henkilöhahmoista esiintyy eri nimillä kuin kirjassa.
[muokkaa] Videopelijulkaisu
The Adventure Company julkaisi romaaniin perustuvan seikkailupelin nimeltään And Then There Were None PC:lle vuonna 2005.
