Arvonlisävero

Wikipedia

Arvonlisävero (ALV) on tuotteen tai palveluksen lisäarvoa verottava vero, joka lisätään tuotteen myyntihintaan. Arvonlisäveron suuruus perustuu tuotteen ostomaan verokantaan ja se tilitetään ostomaahan. Arvonlisävero otettiin Suomessa käyttöön 1. kesäkuuta 1994 EU-jäsenyyden vuoksi. Suomen yleinen arvonlisäveroprosentti on 22 - joillain hyödykkeillä on alennettu verokanta.

[muokkaa] Periaate

Arvonlisävero on otettu käyttöön sisämarkkinoiden edistämiseksi. Arvonlisävero kannetaan tuotteesta vain kerran, joten toisin kuin esimerkiksi liikevaihtovero se ei kertaudu, minkä takia tuotantoketjut voivat olla hyvinkin monimutkaisia ja monikansallisia. Se ei myöskään vääristä vientihintoja eikä siten aiheuta paineita verokilpailuun.

Arvonlisävero kannetaan tuotteesta vain kerran siten, että tuotteen myyvä yritys lisää tuotteen myyntihintaan Suomessa 22 % veroa, mutta saa vähentää omien ostojensa sisältämän arvonlisäveron verotilityksestään. Jos yritys on ostanut raaka-aineita, koneita tai muuta arvonlisäveroa sisältäviä tuotteita 244 eurolla (arvonlisäveroton hinta 200 €, arvonlisäveroa 44 €) ja myy valmiin tuotteen 610 eurolla (arvonlisäveroton hinta 500 €, arvonlisäveroa 110 €), sen maksettavaksi jää 110 €−44 € eli 66 €, mikä on 22 % 300 euron lisäarvosta.

Euroopan unionissa ulkomaankaupassa noudatetaan arvonlisäveron kohdemaaperiaatetta, jolloin arvonlisäveroa ei peritä vientiä harjoittavassa maassa vaan kohdemaassa, jossa tuonnin arvonlisävero on verovähennyskelpoinen edellä mainitulla tavalla. Tällainen järjestelmä ei vaikuta vientiyritysten kilpailukykyyn toisin kuin monet muut verot, minkä takia se on yhä käytössä EU:ssa, vaikka alun perin tarkoitus oli soveltaa alkuperämaaperiaatetta. Verotuksen muuttaminen vaatisi kuitenkin yksimielisyyttä.

[muokkaa] Arvonlisävero Suomessa

Vuodesta 1998 Suomen yleinen arvonlisäverokanta on ollut 22 %. Alennettu 17 prosentin arvonlisävero on elintarvikkeissa ja rehuissa. 8 % veron alaisia ovat lääkkeet, kirjat, henkilökuljetus, majoituspalvelut, yleisradion lupamaksut, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksut ja liikuntatilojen käyttömaksut. Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuissa vero on 0 %. ^[1]

Arvonlisäverosta on kokonaan vapautettu mm. eräät terveys- ja vammaishuollon palvelut. 1. tammikuuta 2003 alkaen on taiteilijoiden myymät taideteokset muutettu arvonlisäverolliseksi myynniksi (8 %); taideteosten välityksessä ALV on 22 %. Yksityishenkilöiden, yleishyödyllisten yhteisöjen, sokeiden, vaikeavammaisten ja yritysten, joiden vuosimyynti on alle 8500 euroa, ei tarvitse maksaa myynnistä arvonlisäveroa.

1.1.2007–31.12.2010 Suomi on mukana myös EU:n mahdollistamassa kokeilussa, jossa alennettua arvonlisäverokantaa sovelletaan tiettyihin erityisen työvaltaisiin palveluihin. Kokeilua sovelletaan Suomessa parturi- ja kampaamopalveluihin sekä eräisiin pieniin korjauspalveluihin. Kyseisiin palveluihin sovelletaan kokeiluaikana 8 %:n arvonlisäverokantaa 22 %:n veron sijaan.

[muokkaa] Elintarvikkeet

EU:ssa elintarvikkeiden ALV vaihtelee eri maissa välillä 0-25 %. Suomen elintarvikkeiden verokanta on 17 %. Ruotsin verokanta on 12 %. Useimmissa maissa on käytössä useampi verokanta, siten että ALV voi olla korkeampi seuraaville tuotteille: alkoholijuomat, teollisuusjuomat, jäätelö, makeiset, suklaa, keksit, jälkiruoat, valmiiksi keitetyt tai pitkälle jalostetut ruoat ja lemmikkieläinten ruoat. Luetteloon tällaisten tuotteiden ALV on merkitty sulkuihin. Edellä mainituin rajoituksin Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Kyproksella ja Maltalla elintarvikkeiden ja juomien ALV on nolla.^[2]

Elintarvikkeiden alv-verot 2006 (%)^[2]^[3]

Belgia 6 (12/21)

Tanska 25

Saksa 7 (16)

Kreikka 9

Espanja 4 (7)

Ranska 5,5 (19,6)

Irlanti 0 (4,4/13,5)

Italia 4 (10)

Portugali 5 (12/21)

Hollanti 6

Itävalta 10

Luxemburg 3

Suomi 17

Ruotsi 12 (25)

Iso-Britannia 0 (17,5)

Elintarviketeollisuusliitto, SEL, AKT, PAM, päivittäistavarakauppa sekä toimihenkilöunioni esittivät vuonna 2002 elintarvikkeiden ja ruokatarjoilun ALV:n alentamista nykyisestä 17 %:sta samalle tasolle kuin se oli ennen EU:hun liittymistä eli 12 %:n. Heidän mukaansa kotitalouksien ruokamenot ovat 19 % kulutusmenoista.^[4]

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT), Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus (PTT) ja Turun yliopisto (TY) tutkivat elintarvikkeiden ALV:n muutosten vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan suurin osa ALV:n alennuksesta siirtyisi kuluttajahintoihin, mutta työllisyysvaikutus jäisi vähäiseksi. Suomen ALV-tulot olivat 2005 13,7 miljardia euroa, josta kaikkien elintarvikkeiden ja rehuaineiden ALV 1,5 miljardia euroa.^[5]

Suomen akatemian ja lääkäriseura Duodecimin kokous lihavuudesta suositteli konsensuslausumassaan vuonna 2005, että alennetaan niiden elintarvikkeiden ALV:tä, joiden kulutusta ravitsemuslautakunta suosittelee lisättäväksi, kuten kasvikset, hedelmät, marjat ja vähäsuolaiset täysjyväviljavalmisteet, ja kevennetään henkilöstöravintoloiden terveellisen ruoan ALV:tä. Lihavuus on keskeinen kansanterveyteen vaikuttava tekijä. Tällä hetkellä 2/3 aikuisista miehistä ja 1/2 aikuisista naisista on ylipainoisia. Professori Markku Pekurinen Stakesista arvioi, että ylipainoisuus aiheuttaa suuremmat kustannukset terveydenhuollolle kuin tupakointi. Tero Kangas arvioi vuonna 1997 lihavuudesta aiheutuvan diabetes 2:n kulut 460 miljoonaksi € vuosittain.^[6]

Hedelmien ja vihannesten nauttimisen niukkuus sisältyy World Health Report 2003 mukaan 10 vaarallisimman kuolinsyyn listalle. Niiden kulutusta voi lisätä valistuksella, mainostamisella, saatavuudella, laadulla ja hinnalla (vihannesten ja hedelmien ALV:n poisto).^[7]