Antoni Gaudí
Wikipedia
Antoni Plàcid Guillem Gaudí i Cornet (myös Antonio Gaudí, 25. kesäkuuta 1852 Reus, Espanja – 10. kesäkuuta 1926 Barcelona, Espanja) oli katalonialainen arkkitehti ja katalonialaisen modernismin tärkein edustaja. Tyylihistoriallisesti hänet luokitellaan art nouveaun ja orgaanisen arkkitehtuuriin edustajaksi, mutta hän kehitti huikean omaperäisen ja jopa surrealistisen arkkitehtonisen muotokielen. Gaudí työskenteli pääasiassa kotikaupungissaan Barcelonassa, missä sijaitsevat hänen tunnetuimmat työnsä, Güellin puisto ja Sagrada Família -katedraali.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perhetausta ja nuoruus
Gaudí syntyi Riudomsissa, Tarragonan maakunnassa Reusin lähistöllä. Hänen isänsä Francesc Gaudí y Serra oli kupariseppä, kuten olivat olleet myös hänen isoisänsä ja isoisoisänsä. Hän sairasti lapsesta asti vakavaa reumatismia, jonka aiheuttamien kohtausten vuoksi hän oli ajoittain liikuntakyvytön. On arveltu, että Gaudín sairaus olisi tehnyt hänestä tavanomaista lahjakkaamman luonnon ja ympäristön tarkkailijan, mikä näkyy myöhemmin hänen arkkitehtuurissaan.
Gaudí muutti 17-vuotiaana Barcelonaan opiskelemaan arkkitehtuuria, ja Katalonian pääkaupungista tuli hänen elämänsä kiintopiste. Hän asui ja työskenteli Barcelonassa koko elämänsä, ja vain muutamat hänen suunnittelemistaan rakennuksista sijaitsevat sen ulkopuolella. Gaudí oli katalonialainen nationalisti joka ihaili kotimaakuntansa mahtavaa historiaa ja kulttuuria. Hän puhui koko elämänsä lähes yksinomaan katalaania, joka oli hänen kotikielensä, huolimatta sen aiheuttamista käytännön vaikeuksista – rakennustyömailla hänen työohjeensa oli usein tulkattava espanjaksi ei-katalonialaisille työmiehille.
Gaudí opiskeli arkkitehtuuria ensin 1869–1874 Barcelonan yliopistossa ja sitten 1873–1877 Escola Tècnica Superior d'Arquitectura –oppilaitoksessa (suom. 'Arkkitehtuurin teknillinen korkeakoulu'). Hänen opiskeluaikanaan arkkitehtuuria hallitsivat kertaustyylit, ja Gaudí viehättyi etenkin uusgotiikasta ja uusmaurilaisuudesta, jotka jäljittelivät keskiajan espanjalaisia rakennustyylejä. Useimmista kollegoistaan poiketen Gaudí ei kuitenkaan pyrkinyt tyylipuhtauteen vaan loi omalaatuisia kokonaisuuksia muokkaamalla ja yhdistelemällä vapaasti eri tyylipiirteitä. Gaudín omaperäisyydestä kertoo kuuluisa anekdootti: suunnitellessaan tutkintoa varten hautausmaan portin hän halusi saada piirrokseensa oikean tunnelman, joten hän lisäsi siihen ruumisvaunut ja hautajaissaaton, jotka hän piirsi paljon huolellisemmin kuin itse portin. Gaudí valmistui arkkitehdiksi 1878, ja koulun johtajan kerrotaan sanoneen Gaudín valmistuessa: "Olemme antaneet todistuksen joko hullulle tai nerolle. Aika näyttää..."
[muokkaa] Työura
Jo opiskeluaikanaan Gaudí työskenteli joidenkin tunnettujen arkkitehtien apulaisena, ja hänen ensimmäinen itsenäinen työnsä olivat Barcelonan kaupungille 1878 suunnitellut katulyhdyt. Valmistuttuaan hän perusti oman arkkitehtitoimistonsa. Opintojensa päättämisvuonna Gaudí myös tutustui Pariisin maailmannäyttelyssä barcelonalaiseen liikemieheen ja taiteentukijaan, Eusebi Güelliin, joka myöhemmin tuli tilaamaan Gaudílta joitakin tämän merkittävimmistä töistä.
[muokkaa] Varhaistyöt – maurilainen kausi
Gaudín ensimmäiset merkittävät työt olivat kaksi yksityistaloa, Casa Vicens (1883–1888) Barcelonassa ja Casa El Capricho (1883–1885) Kantabriassa Espanjan pohjoisrannikolla. Nämä rakennukset edustavat Gaudín maurilaista varhaisvaihetta. Casa Vicens, kaakelitehtailija Manuel Vicensin kaupunkitalo, muistuttaa ulkonäöltään itämaista satulinnaa pienine torneineen ja runsaine kaakeli-ornamentteineen. Casa El Caprichossa, varakkaan aatelispoikamiehen piensssä maalaiskartanossa, Gaudí hyödynsi samankaltaisia kaakeliornamentteja ja kruunasi rakennuksen minareettia muistuttavalla tornilla. Gaudí ei kuitenkaan pyrkinyt puhtaaseen maurilaisuuteen vaan sovelsi ja sovitti vaikutteita espanjalaiseen arkkitehtuuriin.
Jo ensimmäisissä töissään Gaudí toteutti improvisoivaa suunnittelutapaa, josta myöhemmin tuli yksi hänen tunnusmerkeistään. Hän ei pannut paperille yksityiskohtaisia rakennuspiirustuksia, vaan ohjasi henkilökohtaisesti rakennustöitä, kehitellen rakennusta pala palalta ideoidensa ja mielikuviensa pohjalta. Casa Vicensin isäntä Manuel Vicens valitti joutuvansa vararikkoon Gaudín päähänpistojen ja rakennustöiden venymisen vuoksi, mutta valmistuessaan rakennus aiheutti Barcelonassa pienen kaakeliarkkitehtuuribuumin, mikä hyödytti suuresti Vicensin kaakelitehdasta.
Casa Vicensin ja Casa El Caprichon ollessa vielä keskeneräisiä Gaudí sai Eusebi Güellilta suuren työtilauksen. Hän sai suunniteltavakseen sekä Güellin kaupunkipalatsin Barcelonan keskustassa että hänen maatilansa porttirakennukset Barcelonan liepeillä. Miljonääri Güell oli vakuuttunut nuoren ja melko tuntemattoman Gaudín kyvyistä ja antoi tämän käyttöön lähes rajattomat taloudelliset resurssit. Gaudí myös hyödynsi näitä resursseja täysimääräisesti, mikä sai Güellin raha-asioiden hoitajan valittamaan: "Minä täytän Güellin taskut ja Gaudí tyhjentää ne."
Güellin maatilan porttirakennukset (1884–1887) kuuluvat vielä Gaudín maurilaiseen kauteen. Tilan pääportin, hevostallin ja portinvartijan asunnon käsittävässä kokonaisuudessa toistuvat Casa Vicensin ja Casa El Caprihon tyylipiirteet, kuten minareettimaiset tornit ja kaakelikuviointi. Güellin palatsissa (1886–1888) Gaudí sen sijaan irtautui maurilaisuudesta: palatsin harmaakivinen julkisivu on raskas ja pelkistetty ja muistuttaa italialaista renessanssipalatsia. Pelkistetyn ulkomuodon rikkovat surrealistiset kattorakennelmat sekä abstrakteiksi veistoksiksi muotoillut savupiiput, jotka toistuvat useissa Gaudín myöhemmissä rakennuksissa. Sekä porttirakennuksissa että Güellin palatsissa Gaudín muotokieleen ilmestyvät ensimmäiset art noveau -elementit.
[muokkaa] Välivaihe – goottilainen kausi
Güellin palatsi merkitsee siirtymävaihetta Gaudín tuotannossa. Hän hylkäsi rönsyilevät maurilaiset elementit ja siirtyi kohti pelkistetympää uusgotiikkaa. Gaudín goottilaisvaikutteisista rakennuksista ensimmäinen oli Avilan pyhän Teresian nunnakunnan koulurakennus eli Colegio Teresiano (1888–1889) Barcelonassa. Sitä seurasi kaksi rakennusta Luoteis-Espanjassa: Astorgan piispanpalatsi (1887–1915) sekä liike- ja asuinrakennus Casa de los Botines (1891–1892) Leónin kaupungissa. Hän suunnitteli myös Palma de Mallorcan keskiaikaisen katedraalin restaurointityöt (1903–1914).
Gaudín omalaatuiset arkkitehtoniset ideat, kallis maku ja kiivas luonne aiheuttivat usein hankaluuksia tilaajien kanssa. Astorgan piispanpalatsia rakentaessaan Gaudí joutui useita kertoja muuttamaan suunnitelmiaan tilaajien vaatimuksesta. Lopulta hän erosi suuttuneena tehtävästään palatsin ollessa vielä keskeneräinen, ja muut arkkitehdit rakensivat sen loppuun hänen suunnitelmiensa pohjalta. Palma de Mallorcan katedraalia restauroidessaan Gaudí ajautui törmäyskurssille tuomiokapitulin kanssa, joka piti hänen ajatuksiaan liian radikaaleina, ja työ jäi kesken. Parhaiten Gaudí työskentelikin Eusebi Güellin kaltaisten, erikoisuutta tavoitelleiden tilaajien kanssa, jotka antoivat arkkitehdilleen vapaat kädet ja runsaasti rahaa.
Gaudí ihaili keskiaikaisen gotiikan muotokieltä, osin siksi, että se liittyi Katalonian mahtavuuden aikaan. Hän piti kuitenkin tyyliä rakennusteknisesti puutteellisena. Erityisesti hän inhosi goottilaisia tukikaaria, joita hän kutsui "kainalosauvoiksi", ja hän kehitti omia ratkaisujaan päästäkseen käyttämästä niitä. Colegio Teresianossa Gaudí käytti ensimmäisen kerran laajasti paraabelikaaria, jotka ovat goottilaisia suippokaaria kestävämpiä, ja Astorgan piispanpalatsissa hän otti käyttöön viistot tukipylväät. Näiden kahden teknisen ratkaisun ansiosta Gaudí saattoi hyödyntää goottilaista arkkitehtuuria käyttämättä tukikaaria.
Gaudín keskiajan Kataloniaan kohdistama ihailu sai selkeimmän muodon Bellesguard-kartanossa (1900–1909). Pientä keskiaikaista linnaa muistuttava rakennus kohoaa Barcelonan keskustan pohjoispuolisella kukkulalla, paikalla, jossa aikanaan sijaitsi viimeisen barcelonalaisen Aragonian kuninkaan Marti I:n palatsi.
[muokkaa] Uran huippuvaihe
[muokkaa] Güellin puisto
-
Pääartikkeli: Güellin puisto
Eusebio Güell palkkasi Gaudín 1890-luvun lopulla uuden suurisuuntaisen hankkeensa toteuttajaksi. Güell omisti laajan rakentamattoman alueen Muntanya Pedelan kukkulalla Barcelonan kantakaupungin pohjoispuolella, ja hän halusi rakentaa sinne puistokaupunginosan. Suunnitelmaan kuului kuusikymmentä asuinrakennusta sekä niihin liittyvä puisto. Suunnitelmasta kuitenkin toteutui lopulta vain puisto, sillä Güell sai myytyä kuudestakymmenestä tontistaan ainoastaan kaksi.
Vuosina 1900–1914 rakennettu Güellin puisto on Gaudín mestariteos. Puiston pääsisäänkäyntiä reunustaa kaksi keramiikalla koristeltua mielikuvituksellista paviljonkia. Pääsisäänkäynniltä nousee portaikko Sadan pylvään saliin, valtavaan pylväiden kannattelemaan seinättömään tilaan, jonka alkuperäinen tarkoitus oli toimia alueen asukkaiden markkinapaikkana. Pylvässalin katolla on näköalatasanne, puiston keskipiste, jota kiertää mosaiikkikaakeleilla koristettu kiemurteleva penkki.
Puiston muita osia suunnitellessaan Gaudí pyrki mahdollisimman luonnonmukaiseen vaikutelmaan. Hän valikoi kuivaa maastoa kestäviä, vähähoitoisia Välimeren alueen puita ja pensaita. Hän myös säilytti alueen kumpuilevan maaston ja pyrki sulauttamaan kävelytiet maastoon rakennuttamalla kukkuloita mukailevia mutkikkaita kulkureittejä, siltarakennelmia ja katettuja pylväskäytäviä.
[muokkaa] Sagrada Família
-
Pääartikkeli: Sagrada Família
Kuuluisin Gaudín suunnittelema rakennus on Sagrada Famílian kirkko (Temple Expiatori de la Sagrada Família). Gaudí alkoi suunnitella rakennusta vuonna 1884 ja työskenteli sen parissa yli 40 vuotta. Vuodesta 1900 lähtien arkkitehti omisti lähes koko aikansa Sagrada Famílialle. Gaudín kuollessa vuonna 1926 rakennus oli keskeneräinen. Arkkitehti haudattiin rakennuksen myös keskeneräiseen kryptaan. Sagrada Famílian rakennustyöt ovat edelleen kesken ja valmistumiseen odotetaan kuluvan vielä kymmeniä vuosia.
Gaudí ammensi töihinsä ideoita erityisesti luonnosta ja sen muodoista. Hänen töissään näkee esim. etanan kuoren spiraalimaisia muotoja (La Pedreran portaikko), puiden oksien ja hedelmien muotoja, jne.
Gaudín töistä seitsemän (Güellin puisto, Güellin palatsi, Casa Milà, Casa Vicens, Sagrada Família, Casa Batlló ja Colònia Güell) on lisätty Unescon maailmanperintöluettelooon.
[muokkaa] Tärkeimmät projektit
- Sagrada Família (Barcelona, Katalonia)
- Casa Milà (Tunnetaan myös nimellä La Pedrera, suom. 'kivilouhos') (Barcelona, Katalonia)
- Casa Batlló (Barcelona, Katalonia)
- Palau Güell (Güellin palatsi, Barcelona, Katalonia)
- Parc Güell (Güellin puisto, Barcelona, Katalonia)
- Casa Calvet (Calvetin talo, Barcelona, Katalonia)
- Col.legi Teresià (Teresalaiskoulu, Barcelona, Katalonia)
- Palacio Episcopal (Episkopaalinen palatsi, Astorga)
- Casa Botines (León)
- Barcelonan kaupungin tilaamat katulamput (1878)
[muokkaa] Muita töitä
- Palma de Mallorcan katedraalin restaurointityöt (Palma de Mallorca, 1903–1914)
- Jardins Artigas (Poble de Lillet, 1903)
- Cellers Güell (Güellin viinikellarit, Garraf 1895–1901)
- El Capricho de Comillas (Comillasin päähänpisto, Santander 1883–1885)
[muokkaa] Yksityiselämä ja menehtyminen
Gaudia pidettiin varsin omapäisenä ja hankalanakin persoonana. Hän oli saattoi olla itsepäinen ja taipumaton. Asia korostui Gaudin vanhetessa, vuonna 1924 Gaudi jopa pidätettiin hänen kieltäydyttyä keskustelemasta poliisin kanssa. Yksityiselämässään Gaudi eli hyvin vaatimatonta ja niukkaa elämää. Hän ei koskaan avioitunut, mutta huolehti vuonna 1879 kuolleen sisarensa Rosen henkisesti vammaisesta Rosa Egea -tyttärestä tämän koko eliniän.[1][2]
Antoni Gaudin isä kuoli vuonna 1906 93-vuoden ikäisenä Barcelonassa Gaudin luona asuessaan. Gaudi koki 1910-luvulla sarjan henkilökohtaisia tragedioita: vuonna 1912 Gaudin ainoa elossa ollut sukulainen, hänelle hyvin läheinen ottotytär Rosa Egea kuoli. Työuralla samoihin aikoihin Gaudi koki sarjan keskeytyksiä ja pettymyksiä, ja erityisen raskas isku oli hyvän ystävän ja mesenaatin Eusebi Güellin kuolema elokuussa 1918.[1][2]
Ollessaan päivittäisellä kävelyllään Sagrada Familian työmaalta 7. kesäkuuta 1926 Antoni Gaudi joutui Gran Via ja Bailen -katujen risteyksessä raitiovaunun töytäisemäksi ja loukkaantui pahasti. Hyvin nukkavierusti pukeutunutta ja koko elämänsä kameroja vältellyttä arkkitehtia ei tunnistettu. Gaudi saatiin viimein vietyä kaupunginsairaalaan joidenkin taksien jo kieltäydyttyä kuljettamasta kerjäläiseksi luulemaansa miestä. Gaudi menehtyi vammoihinsa muutaman päivän kuluttua, 10. kesäkuuta. Hänen hautajaissaattuettaan oli seuraamassa tuhansia barcelonalaisia. Antoni Gaudi haudattiin Sagrada Familian kryptaan.[1][2]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Rainer Zerbst: Gaudí 1852–1926. Antoni Gaudí i Cornet: arkkitehtuurille omistettu elämä. Taschen 1992.
- Gaudi club
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Rentspain.com: Death of Gaudí
- ↑ 2,0 2,1 2,2 GAUDÍ AND ART NOUVEAU IN CATALONIA: GAUDÍ Chronology
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Gaudí-aiheinen monikielinen Internet-sivusto
- Materiaalia ja kuvia Gaudin tuotannosta
- UNESCO World Heritage Center: Works of Antonio Gaudí
