Alma Mahler

Wikipedia

Alma Maria Mahler-Werfel (o.s. Schindler) (31. elokuuta 1879 Wien, Itävalta – 11. joulukuuta 1964) oli itävaltalainen säveltäjä ja taiteilija, joka tunnetaan myös useista avioliitoistaan. Hän oli naimisissa ensin vuosisadan merkittävimpiin kuuluvan säveltäjän (Gustav Mahler) kanssa, sitten arkkitehdin (Walter Gropius) ja myöhemmin kirjailijan (Franz Werfel) kanssa. Hän oli maalari Oskar Kokoschkan rakastajatar.

Sisällysluettelo 1 Elämäkerta 2 Taiteilija 3 Lähteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämäkerta

Alma Schindlerin vanhemmat olivat maineikas maisemamaalari Emil Jakob Schindler ja tämän vaimo Anna von Bergen. Alma vietti lapsuutensa etuoikeutetussa ympäristössä. Schindlerin kuoltua (1892) Anna avioitui miehensä entisen oppilaan Carl Mollin kanssa, joka oli yksi wieniläisen Secession-ryhmän perustajista.

Nuoren Alman vilkkaaseen seuraelämään kuului ystävyys Secession-ryhmän taiteilijoiden kanssa, joista yksi oli Gustav Klimt, jolle hän antoi ensi suudelmansa. Hänen läheisiä ystäviään olivat Klimtin lisäksi teatterijohtaja Max Burckhard ja säveltäjä Alexander von Zemlinsky.

9. maaliskuuta 1902 hän avioitui Gustav Mahlerin kanssa, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi ja Wienin hovioopperan kapellimestari. He saivat kaksi tytärtä, Maria Annan (1902–1907), joka kuoli tulirokkoon tai kurkkumätään, ja Annan (1904–1988), josta tuli kuvanveistäjä. Alman ja Gustav Mahlerin avioitumisen ehtona oli, että Alma luopuisi omasta säveltäjänurastaan. Alma paneutui osaansa rakastavana vaimona ja Mahlerin työn tukijana. Myöhemmin avioliiton aikana, koettuaan syvän masennuksen vanhemman tyttärensä Marian kuoleman jälkeen, Alma Mahlerilla oli suhde myöhemmin Bauhausista tunnetun nuoren arkkitehdin Walter Gropiuksen kanssa, johon hän tutustui ollessaan kylpylässä. Avioliitossa seurasi kriisi kun Mahler sai tietää suhteesta, ja hän kiinnostui vakavasti Alman sävellyksistä pahoitellen aiempaa asennettaan. Mahlerin vaatimuksesta ja tämän ohjauksessa Alma Mahler valmisti viisi laulua julkaistavaksi, ja ne julkaisi 1910 Mahlerin oma kustantaja Universal Edition. Näihin aikoihin Mahler kävi kerran tapaamassa Sigmund Freudia avioliittonsa ongelmien vuoksi. Myrskyisän vaiheen aikana Alma ja Gustav Mahler matkustivat New Yorkiin, missä Mahlerilla oli tuolloin tilapäisiä tehtäviä kapellimestarina. Heidän ollessaan New Yorkissa, Mahler sairastui helmikuussa 1911 vakavasti saatuaan tulehduksen, joka liittyi joitakin vuosia aiemmin todettuun sydänsairauteen. Hän kuoli toukokuussa heidän palattuaan Wieniin.

Mahlerin kuoleman jälkeen Alma ei ottanut heti yhteyttä Gropiukseen. Vuosina 1912–1914 hänellä oli myrskyisä suhde taiteilija Oskar Kokoschkan kanssa, joka maalasi useita teoksia Alman innoittamana, ja näistä ehkä tunnetuin on maalaus Tuulen morsian. Suhteen Almaan päätyttyä Kokoschka tilasi Alman kokoisen ja näköisen nuken. Huhujen mukaan hänellä olisi ollut nukke seuralaisenaan wieniläisessä teatterissa. Kokoschkan omistamishalu uuvutti Almaa, ja suhteen ongelmat kyllästyttivät heidät molemmat.

Ensimmäisen maailmansodan uhan edessä Kokoschka ilmoittautui armeijaa, ja Alma etääntyi hänestä ja piti yhteyttä Walter Gropiukseen, joka myös oli tuolloin armeijassa. Alma ja Gropius avioituivat 1915 Gropiuksen ollessa lomalla. Heille syntyi tytär Manon Gropius (1916–1935), joka kuoli 18-vuotiaana polioon. Säveltäjä Alban Berg sävelsi viulukonserttonsa tytön muistoksi. Armeijapalvelus piti Gropiuksen yhä poissa, ja Alma rakastui prahalaissyntyiseen runoilijaan ja kirjailijaan Franz Werfeliin syksyllä 1917. Alma tuli raskaaksi ja synnytti pojan, Martin Carl Johannes Gropiuksen (1918–1919). Gropius luuli alkuun, että lapsi oli hänen, mutta Alman suhde Werfeliin paljastui pian. Vuoden kuluttua Alma ja Walter päättivät erota. Sinä aikana ennenaikaisesti syntyneelle Martinille tuli vesipää, ja hän kuoli kymmenen kuukauden ikäisenä. Alman ja Gropiuksen ero virallistui 1920. Alma ja Werfel elivät sen jälkeen yhdessä, mutta Alma lykkäsi avioliiton solmimista Werfelin kanssa vuoteen 1929.

Kun Itävalta oli 1938 liitetty natsi-Saksaan, Alma ja Werfel, joka oli juutalainen, joutuivat lähtemään Itävallasta Ranskaan. He asuivat Sanary-sur-merissä Ranskan Rivieralla kesästä 1938 kevääseen 1940. Kun Saksa oli hyökännyt Ranskaan ja miehittänyt sen ja juutalaiset ja poliittiset vastustajat oli viety keskitysleireille, Alma ja hänen miehensä eivät enää olleet turvassa Ranskassa, joten he yrittivät varmistaa pääsyn Yhdysvaltoihin. Heihin otti Marleille'ssa yhteyttä yhdysvaltalainen toimittaja Varian Fry, joka edusti yksityistä amerikkalaista järjestöä, joka avusti monien älymystön jäsenten ja taiteilijoiden pakenemista maasta. Fry järjesti Alman ja Franzin jalkapatikassa Pyreneiden yli Espanja, jotta he välttyisivät kohtaamasta ranskalaisia rajaviranomaisia, koska tarpeellisten maastapoistumislupien saanti osoittautui mahdottomaksi. Espanjasta he siirtyivät Portugaliin ja nousivat siellä New Yorkiin lähtevään laivaan. He asettuivat lopulta Los Angelesiin, jossa jo hiukan kirjailijana Yhdysvalloissa mainetta saanut Werfel nousi valtavaan suosioon romaanillaan Das Lied von Bernadette , josta tehtiin elokuva Bernadetten laulu pääosassa Jennifer Jones. Werfel oli kärsinyt sydänvaivoista koko maanpakolaisuusajan ja kuoli sydänkohtaukseen Kaliforniassa 1945. Alma sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 1946. Myöhemmin hän muutti New Yorkiin, jossa hän oli tunnettu kulttuuripersoona kuolemaansa asti vuoteen 1964.

[muokkaa] Taiteilija

Alma Mahler (silloin Schindler) soitti pianoa lapsesta lähtien, ja muistelmissaan hän kirjoittaa kokeilleensa säveltämistä yhdeksänvuotiaana. Hän opiskeli säveltämistä Josef Laborin ohjauksessa vuodesta 1895. Hän tutustui Alexander von Zemlinskyyn alkuvuodesta 1900, aloitti samana syksynä sävellystunnit ja jatkoi tämän oppilaana aina siihen asti, kunnes hän avioitui Gustav Mahlerin kanssa, minkä jälkeen hän lopetti säveltämisen lähes kokonaan. Sitä ennen hän oli säveltänyt liedejä ja myös tehnyt instrumentaalikappaleita ja osan oopperaa. Hän sävelsi enää satunnaisesti vuoden 1910 jälkeen. Hänen lauluistaan on säilynyt vain 17. Niistä neljätoista ilmestyi hänen eläessään julkaisuina, jotka on päivätty vuosille 1910, 1915 ja 1924. On epäselvää, jatkoiko hän säveltämistä enää ollenkaan viimeisen julkaisun jälkeen. Hänen kuolemansa jälkeen löytyi vielä kolme sävellystä käsikirjoituksina. Niistä kaksi julkaistiin 2000, ja yksi on vielä julkaisematta. Alma Mahlerin henkilökohtaiset paperit, myös sävellyskäsikirjoitukset, on taltioitu Pennsylvanian yliopistoon. Hänen sävellyksiään esitetään edelleen.

[muokkaa] Lähteet

• Alma Mahler, My Life, My Loves: Memoirs of Alma Mahler Vermilon Books, 1989, ISBN 0-312-02540-8
• Alma Mahler-Werfel, Alma Mahler-Werfel, Faber and Faber, 1999, ISBN 0-571-19340-4

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Alma Mahlerin puhetta (englanniksi)
• Elämäkerta ja kuvia (englanniksi)