Alexander von Middendorff

Wikipedia

Alexander Theodor von Middendorff (venäjäksi Александр Федорович Миддендорф) (6. elokuuta 1815 Pietari – 16. tammikuuta 1894 Hellenurme, Viro) oli venäläinen eläintieteilijä ja tutkimusmatkailija.

Middendorff oli baltiansaksalaista sukua. Hän kävi koulunsa Pietarissa, jonka jälkeen hän opiskeli lääkäriksi Tarton yliopistossa, missä väitteli tohtoriksi 1837. Hän jatkoi opintojaan Berliinissä, Erlangenissa, Wienissä ja Breslaussa. 1839 hänet nimitettiin Kiovan yliopiston eläintieteen apulaisprofessoriksi. Pian tämän jälkeen hän osallistui Karl Ernst von Baerin johtamalle tutkimusmatkalle Kuolan niemimaalle.

Vuosina 1843–1845 hän osallistui Pietarin Tiedeakatemian Taimyrin niemimaalle ja Ohotanmeren rannikolle suuntautuneelle tutkimusmatkalle. Hän julkaisi tutkimustuloksensa teoksessa Reise in den äussersten Norden und Osten Sibiriens (1848–1875), jossa hän selvitteli ikiroudan vaikutusta kasvien ja eläinten esiintymiseen. Kesällä 1867 hän matkusti Islannissa ja Novaja Zemljalla. Lintujen muutosta Venäjällä hän kirjoitti teoksessaan Die Isepiptesen Russlands (1855) ja Beiträge zu einer Malacozoologia Rossica (1848–1849) oli tutkielma nilviäisistä.

Middendorffin kunniaksi on nimetty Cape Middendorff Novaja Zemljalla, Middendorff Bay Taimyrin niemimaalla ja karhun alaskalainen alalaji (Ursus arctos middendorffi).

Middendorff nimesi linnuista ainakin ohotansirkkalinnun (Locustella ochotensis).

• E. Tammiksaar, I. Stone, "Alexander von Middendorff and his expedition to Siberia (1842-1845)", Polar Record 43 (226): 193-216 (2007)