Rudolf Hess

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Rudolf Walter Rikhard Heß (yleensä Hess, 26. huhtikuuta 1894, Aleksandria, Egypti – 17. elokuuta 1987, Länsi-Berliini) oli Saksan kansallissosialistisen puolueen varajohtaja ja kansallissosialistisen Saksan merkittävä hahmo.

Rudolf Hessin isä Fritz Hess oli lähinnä ulkomailla työskennellyt tukkukauppias. Hänen poikansa Rudolf syntyi Aleksandriassa, jossa hän myös aloitti koulunkäyntinsä saksalaisessa koulussa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän aloitti kauppatieteiden opinnot Hampurissa. Hess osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vapaaehtoisena. Sodan jälkeen hän liittyi Franz von Eppin johtamiin Freikorps-joukkoihin ja osallistui muiden muassa Münchenin neuvostotasavallan murskaamiseen. Hess kuului myös useisiin kansallismielisiin yhdistyksiin.

Hess opiskeli Münchenin yliopistossa oikeustiedettä ja geopolitiikkaa. Opiskeluaikoinaan hän kuuli Adolf Hitlerin puhuvan ja liittyi NSDAP:hen kesällä 1920. Hänestä tuli eräs Hitlerin luotetuista ja hän osallistui myös kansallissosialistisen opiskelijajärjestön perustamiseen.

Joulukuussa 1928 Hess solmi avioliiton opiskelija Ilse Pröhlin (1900–1995) kanssa. Pariskunnalle syntyi poika Wolf Rüdiger vuonna 1937.

Hess otti osaa vuonna 1923 Hitlerin epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen ja joutui vankilaan. Siellä hän auttoi Hitleriä Mein Kampfin (Taisteluni) kirjoittamisessa. Vapauduttuaan Hess alkoi työskennellä Hitlerille tämän yksityissihteerinä ja sai SS-kenraalin arvon vuonna 1932. Vuonna 1933 Hessistä tuli salkuton valtakunnanministeri ja 21. huhtikuuta 1933 Hitler nimitti Hessin kakkosmiehekseen NSDAP:ssa. Hess tultiin myöhemmin tuntemaan "Johtajan seuraajana". II maailmansodan sytyttyä 1. syyskuuta 1939 Hitler nimitti puheessaan valtiopäiville Hessin seuraajakseen, mikäli hänelle sattuisi jotakin "taistelussa".

Rudolf Hess profiloitui 1930-luvulla "maltillisena kansallissosialistina". minkä johdosta hänestä tuli ulkomailla hyvin suosittu. Hitler lähetti Hessin mielellään isännöimään erilaisia ulkovaltojen edustajille pidettyjä vastaanottoja. Yhtä mielellään hän lähetti Hessin ulkomaille erilaisiin neuvottelutehtäviin.

[muokkaa] Lento Skotlantiin

Eräs toisen maailmansodan merkillisimpiä tapahtumia sattui 10. toukokuuta 1941, kun Hess lensi Messerschmitt Bf 110 -koneella Britanniaan tapaamaan Hamiltonin herttuaa. Koneeseen tuli vika, ja laskuvarjolla pelastautunut Hess laskeutui Floorsin maatilalle Eagleshamiin, Glasgow'n eteläpuolelle.

Hess halusi lentää Skotlantiin neuvotellakseen Hamiltonin kanssa rauhasta Saksan ja Britannian välillä. Hän ei halunnut keskustella suoraan Churchillin ja tämän hallituksen kanssa. Hessin ehdotus oli, että Saksa voisi suojella brittiläistä Imperiumia, jos tämä ei asettuisi Saksan tielle manner-Euroopassa.

Englantilaisille selvisi pian Hessin kummallisesta käytöksestä ja mahdottomista ehdotuksista, että tämä oli liikkeellä omin päin eikä virallisesti edustanut Saksaa. Hitler levitti ympäri Saksaa sanaa, että Hess oli tullut hulluksi ja toimi yksityisesti. Martin Bormannista tuli Hessin seuraaja.

Hess vangittiin. Sota-ajan hän oli vangittuna Lontoon Towerissa.

[muokkaa] Spandaun vanki

Sodan jälkeen Hessiä syytettiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet vapautettiin syytteistä rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja sotarikossyytteistä, mutta katsottiin kuitenkin syylliseksi hyökkäyssodan valmisteluun ja rikoksiin rauhaa vastaan.

Hess sai elinkautisen vankeustuomion, jonka hän kärsi Spandaun vankilassa. Hänet tunnettiin siellä yksinkertaisesti vankina numero seitsemän. Hess osoitti vankeusaikanaan yhä enenevässä määrin omalaatuisia, osin selvästi vainoharhaisia piirteitä, jotka tekivät hänestä epäsuositun sekä vartijoiden että muiden vankien keskuudessa. Hess kieltäytyi kaikestä työnteosta, koska se oli hänen arvonsa alapuolella. Hän ei myöskään suostunut ottamaan osaa vankilan jumalanpalveluksiin. Hess valitti alati mitä erilaisimpia ruumiillisia vaivoja, jotka hänen vankitoverinsa tulkitsivat joko teeskentelyksi tai psykosomaattisiksi vaivoiksi. Lisäksi Hess väitti, että hänet yritettiin myrkyttää. Hän kieltäytyi myös kategorisesti ottamasta vastaan vierailijoita. Vasta vuonna 1969, jolloin Hess oli hoidettavana sairaalassa, hän tapasi vaimonsa ja lapsensa – ensi kertaa sodan jälkeen.

Vuonna 1966 Spandausta vapautettiin Baldur von Schirach ja Albert Speer ja Hessistä tuli paikan ainoa vanki yli kahdeksi vuosikymmeneksi. (Erich Raeder ja Walter Funk, jotka myös oli tuomittu elinkautiseeen vankeuteen, oli vapautettu terveydellisistä syistä, Raeder 1955 ja Funk 1957.) Hess oli luultavasti maailman tarkimmin vartioitu vanki – häntä vartioi samaan aikaan jopa sata liittoutuneiden sotilasta, jotka tulivat vuorokuukausin Isosta-Britanniasta, Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista ja Ranskasta. Yksin jäätyään Hess sai tosin eräitä erioikeuksia. Hänen selliään ei enää lukittu, joten hän pääsi vapaasti saniteettitioihin ja vankilan kirjastoon. Hän sai lisäksi oman vedenkeittimen, jolla pystyi keittämään itselleen teetä ja kahvia haluamaansa aikaan. Vartijoiden mukaan hänen mielenterveytensä järkkyi yhä enemmän vuosien aikana, ja hän menetti suurimman osan muististaan.

Hess anoi usempaan kertaan armoa, mutta armonanomukset kariutuivat aina Neuvostoliiton vastustukseen. Useat poliitikot, joita ei mitenkään voida syyttää natsisympatioista – kuten Winston Churchill – tuomitsivat Hessin pitämisen vankeudessa. 1980-luvulla yhä useammat poliitikot ja kirkolliset edustajat alkoivat vaatia Hessin vapauttamista – osin humanitäärisistä syistä, osin siksi, että hänestä pelättiin tulevan uusnatsien marttyyri. Hess teki itsemurhan 93-vuotiaana.

Hessin kuoleman jälkeen eurooppalaiset uusnatsit kokoontuivat "muistomarssille" Wunsiedeliin, jonne Hess on haudattu. Mielenosoituksia on ollut joka vuosi Hessin kuolinpäivänä. Ne olivat kiellettyjä Wunsiedelissä 1991 – 2000, jolloin uusnatsit marssivat muissa Saksan kaupungeissa ja mm. Hollannissa ja Tanskassa. Vuodesta 2001 uusnatsit ovat jälleen saaneet kokoontua Wunsiedeliin, ja marssiin osallistui yli 5000 uusnatsia vuonna 2003 ja noin 7000 vuonna 2004. Nämä ovat olleet suurimpia natsien mielenosoituksia Saksassa sitten vuoden 1945.

[muokkaa] Teorioita

Hessin elämää koskeneita värikkäitä teorioita on liikkunut vuosien mittaan.

Anthony Mastersin kirjan The Man Who Was M: The Life of Charles Henry Maxwell Knight mukaan Hessin lento Britanniaan oli James Bond-kirjailija Ian Flemingin kehittämä ansa (Fleming toimi tuolloin Britannian tiedustelupalvelussa). Masters myös väitti, että Hess valitsi lentonsa päivän astrologinsa suositusten mukaan.

Erilaiset salaliittoteoriat taas ovat väittäneet, että Spandaun vanki ei ollutkaan Hess vaan kaksoisolento.

Ehkä perustelluin väite on se, että Neuvostoliitto halusi Hessin pysyvän vankilassa - koska näin he saivat ainakin näennäisesti pysyvän jalansijan Länsi-Berliinissä, mikä taas oli heille poliittisesti hyvin merkittävä asia.