Ayn Rand

Wikipedia

Tätä artikkelia on pyydetty väliotsikoitavaksi, koska se parantaa luettavuutta ja selkeyttä.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ayn Rand (s. 2. helmikuuta 1905 – k. 6. maaliskuuta 1982), alun perin Alissa Rosenbaum oli syntyjään venäjän juutalainen, myöhemmin Yhdysvaltoihin muuttanut kirjailija ja populaarifilosofi, jonka perustama ideologia objektivismi korostaa objektiivisen todellisuuden, rationaalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapitalistisen politiikan merkitystä.

Monien mielestä Rand oli libertaari, mutta Rand itse haukkui libertaareja "oikeistohipeiksi" (hippies of the right). Randin mielestä libertarismi oli filosofisesti perusteetonta. Poliittisesti Randin ideologia oli kuitenkin tyylipuhdasta libertaarista minarkismia, eroja on vain perimmäisissä arvoissa.

Rand syntyi Venäjällä, Pietarissa, ja koki nuoruudessaan Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan sekä Neuvostoliiton alkuajat. Hän vaihtoi nimensä Ayn Randiksi muutettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1926 (Ayn ilmeisesti kirjailija Aino Kallaksen mukaan). Nimenvaihdoksen taustalla oli toisaalta Randin halukkuus ateistina irtisanoutua juutalaiseen uskontoon viittaavasta sukunimestä, toisaalta halukkuus suojella hänen Neuvostoliittoon jääneitä sukulaisiaan vainolta hänen kirjojensa ja elokuviensa vuoksi.

Nämä kokemukset vaikuttivat varmasti hänen myöhempään kommunisminvastaisuutensa, joka tulee esille mm. hänen vuonna 1936 julkaistussa omaelämäkerrallisessa debyyttiromaanissaan We the Living. Tämä romaani on filmatisoitu 40-luvun Italiassa nimellä Noi vivi silloin muodissa olleen neorealismin tyylisesti. Pari vuotta myöhemmin (1938) julkaistua dystopiaromaania Anthem ei ole filmatisoitu. Randin romaani The Fountainhead (1943) on filmatisoitu Hollywoodissa vuonna 1949 Randin oman käsikirjoituksen pohjalta, pääosassa Gary Cooper. Rand kirjoitti käsikirjoituksia myös muutamiin muihin elokuviin ja teatterinäytelmiin.

Ayn Randin hautakivi.

Romaanikirjailijana Rand oli Victor Hugon perillinen. Randin romaanien keskiössä oli "randilaisen sankarin" arkkityyppi, henkilö, jonka kyvyt ja riippumattomuus saavat aikaan konfliktin enemmistön kanssa mutta joka silti sitkeästi pitää kiinni arvoistaan. Tämä toistaa sitä kokemusta, kun Rand jo pikkulapsena päätti pitää aina kiinni ihanteistaan vastoin vihaamaansa kommunistivallan tahtoa määrätä ihmiskohtaloista. Rand uskoi, että ihmisen tulee valita arvonsa ja toimintansa järkeensä nojautuen, että ihmisellä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, vailla pakkoa uhrata itsensä toisille tai oikeutta uhrata toisia itsensä vuoksi, ja että kellään ei ole oikeutta ottaa arvoja toisista (hyödyntää toisia) fyysisen voiman avulla eikä tuputtaa toisille aatteita tai ajatuksia väkivalloin.

Randin sanoma kohtasi aluksi paljon epäsuosiota, sillä hän kertoi Neuvostoliiton totalitarismista ja argumentoi sosialismin (myös kansallissosialismin) olevan periaatteellisesti epähumaania aikana, jona kumpaakaan väitettä ei tahdottu uskoa lännessä, etenkään poliitikkojen ja älykköjen keskuudessa. Hän kuitenkin sai vähitellen miljoonia lukijoita ympäri maailmaa. Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on tunnetuimpia randilaisia ajattelijoita.^[1]

Filosofisesti Randiin vaikuttivat eniten Aristoteles ja valistusajattelijat. Silti Rand piti Immanuel Kantin filosofiaa pahana, vaikka ei kriitikoiden mukaan juuri ymmärtänyt tämän ajattelua. Nietzschen filosofiaa hän vihasi vaikka arvostikin tätä kirjailijana.

[muokkaa] Sitaatteja

Älä ikinä sano että halu tehdä hyvää voiman avulla on hyvä aikomus. Vallanhalu ja typeryys eivät ole ikinä hyviä aikomuksia.
Olen siis ajattelen.
Luovalla ihmisellä on halu saavuttaa, ei päihittää toisia.
Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta.
Miksi he aina opettavat meille että on helppoa ja pahaa tehdä mitä haluaa ja että tarvitsemme itsekuria hallitaaksemme itsemme? Se on vaikeinta maailmassa - tehdä se mitä haluamme. Ja siihen vaaditaan suurinta rohkeutta.
Opi arvostamaan itseäsi, eli taistele onnesi puolesta.
Pahinta syyllisyyttä on hyväksyä ansaitsematon syyllisyys.
Onnellisuus syntyy kun ihminen saavuttaa omat arvonsa.

[muokkaa] Kirjallisuus

[muokkaa] Fiktio

Night of January 16th (1934) ISBN 0-452-26486-3
We The Living (1936) ISBN 0-451-18784-9
Anthem (1938) ISBN 0-451-19113-7
The Fountainhead (1943) ISBN 0-451-19115-3
Atlas Shrugged (1957) ISBN 0-451-19114-5

[muokkaa] Tietokirjallisuus

For the New Intellectual (1961)
The Virtue of Selfishness (Nathaniel Brandenin kanssa) (1964)
Capitalism: The Unknown Ideal (Nathaniel Brandenin, Alan Greenspanin ja Robert Hessenin kanssa) (1966)
Introduction to Objectivist Epistemology (1967)
The Romantic Manifesto (1969)
The New Left: The Anti-Industrial Revolution (1971)
Philosophy: Who Needs It (1982)

[muokkaa] Kuoleman jälkeen julkaistut teokset

The Early Ayn Rand (Leonard Peikoffin julkaisema. Kirjassa on myös hänen kommenttinsa) (1984)
The Voice of Reason: Essays in Objectivist Thought (Leonard Peikoffin julkaisema; Leonard Peikoffin ja Peter Schwartzin novelleja) (1989)
Introduction to Objectivist Epistemology toinen painos (Harry Binswangerin julkaisema; Leonard Peikoffilta lisämateriaalia) (1990)
Letters of Ayn Rand (Michael S. Berlinerin julkaisema) (1995)
Journals of Ayn Rand (David Harrimanin julkaisema) (1997)
Ayn Rand's Marginalia : Her Critical Comments on the Writings of over Twenty Authors (Robert Mayhewin julkaisema) (1998)
The Ayn Rand Column: Written for the Los Angeles Times (Peter Schwartzin julkaisema) (1998)
Russian Writings on Hollywood (Michael S. Berlinerin julkaisema) (1999)
Return of the Primitive: The Anti-Industrial Revolution (laajennettu painos kirjasta The New Left; Peter Schwartzin julkaisema sekä hänen novellejaan lisätty) (1999)
The Art of Fiction (Tore Boeckmannin julkaisema) (2000)
The Art of Nonfiction (Robert Mayhewin julkaisema) (2001)
The Objectivism Research CD-ROM (kokoelma useimmista Randin töistä CD:llä) (2001)
Three Plays (2005)
Ayn Rand Answers (2005)