Unter den Linden
Wikipedia
Unter den Linden (suom. "Lehmusten alla") on Berliinin vanhaa keskustaa halkova lehmusbulevardi ja kaupungin historiallinen pääkatu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleiskuva
Noin puolentoista kilometrin mittainen Unter den Linden alkaa länsipäässä Brandenburgin portin edessä olevalta Pariser Platzilta, jolla sijaitsee mm. maailmankuulu hotelli Adlon. Osuus Pariser Platzilta Friedrichstraßelle on suurimmaksi osaksi jälleenrakennettu toisen maailmansodan jälkeen, ja sen huomattavin rakennus on Venäjän suurlähetystö (entinen Neuvostoliiton lähetystö), joka on rakennettu Stalinin ajan kermakakkutyyliin. Osuus Friedrichstraßen jälkeen on vanhempaa ja paremmin säilynyttä. Itäpäässä lehmuskuja loppuu ja Fredrik Suuren ratsastajapatsaan jälkeen katu laajenee Bebelplatziksi. Aukion ympärillä on lukuisia huomattavia historiallisia rakennuksia, kuten Humboldt-yliopiston päärakennus, valtionooppera (entinen kuninkaallinen ooppera), yliopistoon kuuluva kirjastorakennus, entinen päävartiorakennus Neue Wache sekä Saksan historiallinen museo. Katu loppuu idässä Spree-joen ylittävään Schloßbrückeen eli Linnasiltaan, jonka toisella puolella on aikanaan kohonnut Berliinin kuninkaanlinna.
Unter den Linden on osa nk. itä-länsi-akselia, Berliinin kaupungin halkaisevaa 12 kilometriä pitkää viivasuoraa katulinjaa. Akselin eri osilla on eri kadunnimet, jotka ovat lännestä itään lueteltuina Heerstraße, Kaiserdamm, Bismarckstraße, Straße des 17. Juni ja Unter den Linden. Unter den Lindenin loputtua katu jatkuu edelleen itään Karl-Liebknecht-Straßena, mutta kääntyy samalla koiliseen päin ja näin katkaisee itä-länsi-akselin.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Vaaliruhtinaiden ratsastustie
Unter den Lindenin loi Brandenburgin hallitsija, "Suuri vaaliruhtinas" Fredrik Vilhelmin. 16. huhtikuuta vuonna 1647 hän antoi hovipuutarhureille kirjallisen käskyn muuttaa Berliinin linnasta länteen johtanut ratsastustie puistokujaksi. Puutarhanhoidosta kiinnostunut Suuri vaaliruhtinas oli Hollannissa vieraillessaan innostunut alankomaalaisista puistokaduista, ja halusi vastaavan omaan residenssikaupunkiinsa. Fredrik Vilhelm myös antoi puutarhureille tarkat istutusohjeet: jokaiselle istutettavalle lehmukselle tuli valmistaa suuri, ravinteikkaalla mullalla täytettävä kuoppa, sillä jalot lehtipuut eivät viihtyisi Brandenburgin karussa hiekkamaassa.
Käskyn tuloksena syntyi noin puolentoista kilometrin mittainen lehmuskujanne, joka johti Berliinin kaupunginmuurilta idässä vaaliruhtinaan metsästysmaiden (nykyisen Tiergartenin puiston) reunalle lännessä. Lehmuskujan loputtua ratsastustie jatkui metsästysmaiden läpi länteen, kohti Charlottenburgin linnaa ja Potsdamia. Aluksi Unter den Linden oli kaupungin ulkopuolella ja kulki lähes asumattoman alueen halki. Jo 1600-luvun lopulla asutus alkoi kuitenkin levitä sen varteen, kun Fredrik Vilhelm perusti Berliinin länsipuolelle kolme tytärkaupunkia: Friedrichswerderin ja Friedricshsstadtin Unter den Lindenin eteläpuolelle sekä Dorotheenstadtin sen pohjoispuolelle. Vuonna 1709 nämä kolme kaupunkia yhdistettiin Berliiniin, jolloin uusi kaupunginraja tulliportteineen tuli Unter den Lindenin länsipäähän. FriedrichstraImage:Berlin Unter den Linden Cafe Bauer um 1900.jpge ja
[muokkaa] Kuninkaiden ja keisarien paraatikatu
Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinaskunta muuttui Preussin kuningaskunnaksi, ja Berliinistä tuli Preussin kuninkaan residenssikaupunki. Seuraavien vuosisatojen aikana Unter den Lindenin itäpäästä muokattiin Berliinin paraatikatu, jonka varteen nousi palatseja ja julkisia rakennuksia kuvastamaan Preussin mahtia. Jo ensimmäinen Preussin kuningas Fredrik I muutti keskiaikaisen Berliinin linnan muhkeaksi barokkipalatsiksi sekä rakennutti sen viereen kuninkaallisen asearsenaalin, Zeughausin.
Fredrik II Suuri teki Unter den Lindenistä kaupunkibulevardin rakennuttamalla kivetyt kadut lehmuskujanteen kahden puolen. Hän myös suunnitteli bulevardin itäpään muuttamista kuninkaalliseksi edustusaukioksi, Forum Fridericianumiksi. Suunnitelma jäi kesken, mutta siitä valmistui kolme rakennusta: Valtionooppera (1742), Pyhän Hedwigin katedraali (1773) sekä Kuninkaallinen kirjasto (1780). Nämä rakennukset ympäröivät Unter den Lindeniin liittyvää aukiota, nykyistä Bebelplatzia. Lisäksi Fredrik rakennutti Unter den Lindenille palatsin nuoremmalle veljelleen Heinrichille; palatsista tuli myöhemmin Humboldt-yliopiston päärakennus. Seuraava kuningas Fredrik Vilhelm II antoi Unter den Lindenin sen kaikkein tunnetuimman rakennuksen: uudistaessaan Berliinin kaupunginportit hän rakennutti niistä edustavimman, Brandeburgin portin, Unter den Lindenin länsipäähän. Brandenburgin portista on myöhemmin tullut koko Berliinin tunnuskuva.
1800-luvulla Unter den Lindenin rakentaminen jatkui. Preussin suurin uusklassinen arkkitehti Karl Friedrich Schinkel piirsi kadulle päävartiorakennuksen, Neue Wachen (1818). Schinckel suunnitteli myös patsailla koristetun Schloßbrücken eli Linnansillan, jolla vuonna 1824 korvattiin Spreeinselille ja kuninkaanlinnalle johtanut vanha puusilta. 1800-luvun "statuomania" kosketti myös Unter den Lindeniä: kadulle pystytettiin sen rakentajan Fredrik Suuren ratsastajapatsas, yliopiston perustajien Alexander ja Wilhelm von Humboldtin patsaat sekä viiden preussilaisen sotapäällikön patsaat. Viimeinen kadun varteen valmistunut monumentaalirakennus oli uusi Kuninkaallinen kirjasto (1914).
Siinä missä Unter den Lindenin itäpäästä rakennettiin mahtipontinen edustuskatu, sen länsipää kehittyi vilkkaaksi liikekaduksi jota reunustivat kauppaliikkeet, kahvilat ja hotellit.
[muokkaa] Sosialistinen umpikuja
Unter den Lindenin rakennukset vaurioituivat pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Lisäksi katu menetti kaikki lehmuksensa, koska berliiniläiset hakkasivat ne polttopuiksi. Sodan jälkeisessä Berliinin jaossa historiallinen keskusta jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle, josta myöhemmin muodostui Itä-Berliini, sosialistisen Saksan demokraattisen tasavallan eli DDR:n pääkaupunki. Itä-Berliinin ja Länsi-Berliinin välinen raja kulki Unter den Lindenin länsipäässä Brandenburgin portin kohdalla. Aluksi portti toimi rajanylityspaikkana, mutta vuonna 1961 rakennetun Berliinin muurin myötä Unter den Lindenistä tuli länsipäästään umpikuja.
DDR pyrki hävittämään Berliinistä "preussilaisen militarismin" muistot. Näkyvin teko oli Unter den Lindenin itäpäässä kohonneen, sodassa vaurioituneen kuninkaanlinnan hävittäminen vuonna 1950. Kadulta myös poistettiin Fredrik Suuren ratsastajapatsas ja viiden sotapäällikön patsaat. Valtaosa Unter den Lindenin itäpään historiallisesta rakennuskannasta kuitenkin säilytettiin ja restauroitiin. Kadun länsipää sai sen sijaan aivan uuden ilmeen: vanha, sodassa vaurioitunut rakennuskanta jyrättiin maan tasalle, ja tilalle rakennettiin moderneja liike- ja toimistorakennuksia. Ainoa poikkeus uuden rakennuskannan karuun ilmeeseen oli Neuvostoliiton suurlähetystö, Stalinin ajan sosialistista "kermakakkuklassismia" edustava rakennus. Pariser Platzin ympäristö kadun länsipäässä jätettiin kokonaan rakentamattomaksi, sillä se jäi Berliinin muurin leveälle suojavyöhykkeelle: vain Brandenburgin portti jäi seisomaan yksinään keskelle vyöhykettä.
Koordinaatit:
