Spreeinsel
Wikipedia
Spreeinsel on Spree-joessa sijaitseva suuri saari Saksan pääkaupungin Berliinin keskustassa, Mitten kaupunginosassa. Saari on osa Berliinin historiallista keskustaa ja sillä sijaitsevat mm. Saksan kansallismuseot ja Berliinin tuomiokirkko. Suuren museokompleksinsa vuoksi saaren pohjoispäätä, ja toisinaan koko saarta, kutsutaan Museumsinseliksi eli Museosaareksi. Aiemmin Spreeinselillä sijaitsivat myös Preussin kuninkaiden palatsi Berliner Stadtschloss sekä Saksan demokraattisen tasavallan parlamenttitalo Palast der Republik.
Keskiajalla Spreeinselillä sijaitsi Berliinin sisarkaupunki Cölln, ja varsinainen Berliinin kaupunki oli joen itäpuolella; virallisesti Spreeinselistä tuli osa Berliiniä vasta 1701 kun Berliini ja Cölln yhdistettiin. Ensimmäinen Hohenzollern-sukuinen Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik I teki Berliini-Cöllnistä residenssikaupunkinsa ja rakennutti linnansa Spreeinselille 1400-luvun alussa. 1600-luvulla linnan yhteyteen luotiin hollantilaistyylinen puisto, Lustgarten.[1].
Vuonna 1701 Hohenzollernit nousivat Preussin kuninkaiksi. Ensimmäinen kuningas Fredrik I aloitti vaaliruhtinaiden linnassa Spreeinselillä mittavat uudisrakennustyöt, tarkoituksena muuttaa se edustuskelpoiseksi kuninkaanlinnaksi. Tuloksena syntyi muhkea Berliner Stadtschloss, saksalaisen barokkiarkkitehtuurin mestarinäyte. Fredrik I:n seuraaja, soturikuningas Fredrik Vilhelm I, hävitti Lustgartenin puiston ja loi sen tilalle hiekkaisen paraatikentän. Vuonna 1747 kentän itälaidalle valmistui arkkitehti Johann Boumannin suunnittelema barokkityylinen Berliinin tuomiokirkko.[1]
1820-luvulla arkkitehti Karl Friedrich Schinkel suunnitteli Spreeinselin pohjoisosan uuteen uskoon: hän teki Lustgartenista jälleen puiston, muutti tuomiokirkon uusklassistiseksi ja suunnitteli museorakennuksen kuninkaallista antiikkikokoelmaa varten. Schinkel suunnitteli myös komeimman Spreeinselin silloista, Schloßbrücken eli Linnansillan, joka yhdistää saaren kaupungin pääkatuun Unter den Lindeniin. Schinckelin museorakennuksen eli ns. Vanhan museon (Alte Museum) taakse saaren pohjoisosaan kasvoi sadan vuoden kuluessa kokonainen museokompleksi: Uusi museo (Neues Museum, 1859), Kansallisgalleria (1876), Bode-museo (1904) ja Pergamon-museo (1930). Keisari Vilhelm II:n määräyksestä vanha tuomiokirkko purettiin 1800-luvun lopulla ja sen tilalle rakennettiin nykyinen Berliner Dom.[1]
Kaikki Spreeinselin rakennukset vaurioituivat vakavasti toisen maailmansodan pommituksissa. Berliinin jaossa saari jäi muun historiallisen keskustan tavoin Itä-Berliinin ja DDR:n puolelle. Tuomiokirkko ja museorakennukset kunnostettiin takaisin alkuperäiseen asuunsa, sen sijaan kuninkaanlinna purettiin ”preussilaisen militarismin symbolina”. Linnan paikalle jäänyt valtava aukio ristittiin vallankumoushengessä Marx-Engels-Platziksi. Aukion eteläreunalle valmistui 1964 moderni Staatsratsgebäude eli DDR:n valtioneuvoston rakennus. Vuonna 1976 aukiolle rakennettiin DDR:n parlamenttitalo Palast der Republik eli Tasavallan palatsi, sosialistisen Berliinin ylpeys.[1]
Saksan yhdistyttyä 1990 Spreeinselistä tuli jälleen osa yhtenäisen Berliinin keskustaa. Asbestin vuoksi korjauskelvottomaksi tuomitun Palast der Republikin purkaminen aloitettiin 2006. Suunnitelmissa on kuninkaanlinnan ainakin osittainen jälleenrakentaminen, mutta hanke on toistaiseksi jäissä rahoitusvaikeuksien vuoksi.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Hannes Saarinen: Berliini − kulttuuria ja historiaa.. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1991. ISBN 952-1-11391-7.
