Tuomas Alatalo

Wikipedia

Tuomas Alatalo (s. 1977) on syntymästään asti vaikeavammainen poika, joka nousi Suomessa julkisuuteen vuonna 1999, kun hänen väitettiin oppineen kirjoittamaan tekstejä fasilitoiduksi kommunikaatioksi (FC) kutsutun menetelmän avulla.

Alatalo esiintyi julkisuudessa esimerkiksi Helsingin Sanomain Kuukausiliitteen (maaliskuu 2000) etukannessa, sekä Ylen "Inhimillinen tekijä" -ohjelmassa. Alatalo julkaisi lukuisia kolumneja (esimerkiksi Metro- ja Voima-lehdessä) sekä kirjan Olen ja saan sanoa. Hän sai myös Kordelinin säätiön 15 000 markan apurahan vuonna 2000 kirjalliseen työhön. Älykkäiden ihmisten seura Mensa valitsi Alatalon vuoden älyköksi, ja hän sai erinäisiä muita tunnustuksia ja palkintoja ja oli esimerkiksi Helsingin Sanomain raadissa valitsemassa, ketkä ovat Suomen johtavia intellektuelleja. Tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen esitteli Alatalon tapausta tiedotusvälineissä.

Professori Timo Saloviita ja tutkija Heikki Sariola ovat kyseenalaistaneet väitteen, jonka mukaan Alatalo olisi itse kirjoittanut nimissään julkaistut tekstit. Heidän mukaansa tekstien varsinaisia tekijöitä ovat Alataloa kirjoittamisessa avustavat henkilöt, pääasiassa hänen äitinsä, jotka ovat huomaamattaan tuottaneet tekstit itse Alatalon kättä liikuttaen. Tällaisen ilmiön esiintyminen fasilitoidussa kommunikaatiossa oli alan tutkijoille ennestään tuttu, ja sitä on tutkittu Alatalon tapauksen innoittamana myös Suomessa.

Sisällysluettelo 1 Fasilitoitu kommunikaatio 2 Alatalon tapauksesta käyty keskustelu 2.1 Argumentit tapausta vastaan 2.2 Keskustelun muut vaiheet 2.3 Muita puheenvuoroja 2.4 Douglas Bikle 2.5 Pro gradu työ fasilitaatiosta 2.6 Alatalon vuoden 2007 vastaus 3 Kirjallisuutta 4 Aiheesta muualla 5 Lähteet

[muokkaa] Fasilitoitu kommunikaatio

Fasilitoidussa kommunikaatiossa avustaja pitää fasilitoitavan sormia näppäimistön päällä. Ideana on, että avustaja poistaa häiritsevät vammaisuudesta johtuvat liikkeet, jolloin fasilitoitava saa kirjoitettua ilman pakkoliikkeiden tuomia ongelmia.

Fasilitoidun kommunikaation kehitti Rosemary Crossley Australiassa vuonna 1977. Toinen merkittävä kehittäjä ja menetelmän popularisoija Yhdysvalloissa on professori Douglas Biklen Syrakusan yliopistosta. Suomessa merkittävä fasilitoidun kommunikaation edistäjä on ollut erityispedagogiikan professori Eija Kärnä-Lin (Joensuun yliopisto), joka on suorittanut tohtorintutkinnon fasilitoidun kommunikaation tärkeimmässä keskuksessa Syrakusan yliopistossa.^[1] Kärnä-Lin on julkaissut useita artikkeleita FC:stä.^[2] Hän myös toi ensimmäisenä kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun Tuomas Alatalon tapauksen aineiston kirjoituksessaan Mental Retardation -lehdessä vuonna 2002.^[3]

Suomessa muutamat muut fasilitoituun kommunikaatioon aiemmin tutustuneet tutkijat suhtautuivat epäilevästi Alatalon tapaukseen. Kyseinen menetelmä oli maailmalla todettu hyvin epäluotettavaksi, ja oli huomattu, että fasilitaattori alkoi itse huomaamattaan tuottaa tekstiä. Samalla tapaa on mahdollista käydä keskustelua kuvitteellisen henkilön kanssa keksimällä toisen osapuolen repliikit. – TV-esiintymisessä Alatalon teksti oli ajanpuutteen takia kirjoitettu etukäteen kotona ja kuvanauhaa oli leikelty.

[muokkaa] Alatalon tapauksesta käyty keskustelu

[muokkaa] Argumentit tapausta vastaan

Sini Pälikkö julkaisi CP-lehdessä^[4] kirjoituksen, joka suhtautui hyvin epäilevästi Alatalon väitettyihin kykyihin.

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita ja Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola julkaisivat Skeptikko-lehdessä 2003 laajemman kirjoituksen^[5], jossa he sanovat esittävänsä "seitsemän vahvaa perustelua" sen väittämän puolesta, että Tuomas ei ole kirjoittanut tekstiään. Heidän mukaansa Alatalo käyttäytyy kuin älyllisiltä kyvyiltään hyvin vaikeasti vammainen.

1. Alatalo ei osaa lukea, ja lukutaito on edellytys kirjoitustaidolle (on väitetty että Alatalolla on pikalukutaito, jolla hän voi lukea tekstin silmänräpäyksessä, mutta tällainen taito on mahdoton).
2. Tekstit ovat ristiriidassa Alatalon muun kommunikaation kanssa. Fasilitoidussa tekstissä Alatalo vaikuttaa fiksulta, kun taas muussa kommunikaatiossa hänellä on vaikeasti vammaiselle tyypillisiä haluja ja taipumuksia. Alatalo myös rimpuilee usein fasilitaatiota vastaan eikä näytä haluavan sitä.
3. Alatalo tietää teksteissään asioita, joita vain avustaja voi tietää, kuten muistoja varhaiselta vauva-ajalta, jonne ihmisen muisti ei voi ulottua.
4. Toisaalta Alatalo ei teksteissä ilmaise asioita, joita vain hän tietää, mutta avustaja ei. Tätä on testattu kahdesti näyttämällä Alatalolle filmiä, jota avustaja ei ole nähnyt. Alatalo ei pystynyt kertomaan filmin sisällöstä kirjoittamalla.
5. Alatalon on teknisesti mahdotonta olla tekstien kirjoittaja. On mahdotonta kirjoittaa näppäimistöllä ilman mitään sensorista palautetta (jos ei tunnustele sormella näppäimistöä ja jos ei katso monitoriin ilmaantuvaa tekstiä, kuten Alatalon tapauksessa. Avustaja sen sijaan katsoo tiukasti näppäimistöä).
6. Avustajan on teknisesti mahdollista olla kirjoittaja. Kirjoittamista läheltä seuranneet henkilöt (toimittaja Jyrki Kiiskinen ja Alatalon kirjan toimittaja Jukka Parkkinen) ovat sanoneet, että näyttää siltä, kuin Alatalon äiti liikuttaisi hänen kättään.

Lisäksi Saloviita ja Sariola ottavat kantaa tapauksen yleisempään luonteeseen. Heidän mukaansa tapauksessa ei ole kyse vammaisen selviytymistarinasta, vaan ennemminkin siitä, ettei henkisesti jälkeenjäänyttä lasta hyväksytä sellaisena kuin hän on. He myös pitävät valitettavana, että Alatalo on "jätetty yksin rimpuilemaan fasilitaatiota vastaan", ja kritisoivat Alatalon väitettyjä kirjoituksia siitä, että ne sisältävät negatiivissävyisiä viittauksia henkisesti jälkeenjääneisiin.^[6]

[muokkaa] Keskustelun muut vaiheet

Kaksi Joensuun yliopiston professoria, Jussi Niemi ja Eija Kärnä-Lin, olivat jo aiemmin vuonna 2002 puolustaneet Tuomas Alatalon kirjoitusten aitoutta kielitieteellisellä argumentilla yhdysvaltalaisessa tieteellisessä Mental Retardation -lehdessä. He väittivät, että tekstissä on esimerkiksi sellaisia kirjoitusvirheitä, että vain fasilitoitu henkilö voi olla tekstin kirjoittaja, ei avustaja. Saman lehden myöhemmissä numeroissa oli keskustelua asiasta. Tohtori Peter Sturmey sekä Saloviita ja Sariola vastasivat Niemelle ja Kärnä-Linille. Heidän mukaansa avustajat ovat todellisia kirjoittajia. Niemi ja Kärnä-Lin vastasivat kriitikoilleen ja puolustivat voimakkaasti alkuperäistä kirjoitustaan. Koko keskustelu on luettavissa verkossa.^{[7][8] [9]}

Vastauksessaan Saloviidan ja Sariolan artikkeliin^[7], jossa kaikki yllä olleet argumentit Alatalon tapausta vastaan esiteltiin ensi kertaa, Niemi ja Kärnä-Lin puolustautuivat^[8] sillä, että he olivat tarkastelleet asiaa vain kielitieteen näkökulmasta. He eivät enää väittäneet tekstejä Alatalon kirjoittamiksi, vaikkeivät toisaalta myönnä erehtyneensäkään.

Kehitysvammaliiton Ketju-lehdessä on ollut vuonna 2005 Kärnä-Linin ja Saloviidan debatti.^[10][11]

[muokkaa] Muita puheenvuoroja

Alatalon tapaus herätti laajemmin keskustelua vuoden 2003 puolella eri lehdissä. Helsingin Sanomain Kuukausiliite kirjoitti Mental Retardation -lehden väittelystä marraskuussa 2003. Ilta-Sanomissa julkaistiin niin ikään useita kirjoituksia (6.–7.11.2003) vastaukseksi Kuukausiliitteen artikkeliin. Ilta-Sanomien kirjoittelun mukaan Tuomas Alatalon kirjoittajuutta voimakkaasti aiemmin puolustaneet julkisuuden henkilöt (mm. Alatalon kirjan esipuheen kirjoittanut Jari Sinkkonen, kirjan toimittanut kirjailija Jukka Parkkinen sekä Alataloa aiemmin Kuukausiliitteeseen haastatellut kirjailija Jyrki Kiiskinen) pysyivät yhä tiukasti kannassaan. Alataloa Kuukausiliitteeseen aiemmin (maaliskuu 2000) haastatellut kirjailija Jyrki Kiiskinen piti epäilyjä "absurdeina ja luokkaavina" (IS 6.11.2003). Alatalon kirjan toimittanut kirjailija Jukka Parkkinen sanoi haastattelussa "en epäile hetkeäkään" (IS 6.11.2003). Esipuheen Alatalon kirjaan kirjoittanut lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi, että "Tuomas kirjoittaa itse" (IS 7.11.2003). Jyrki Kiiskinen julkaisi vuonna 2003 romaanin Jos minulla ei olisi rakkautta (Gummerus), jonka keskeisen henkilön esikuvana on Tuomas Alatalon kaltainen hahmo, viisas ja kommunikoimaan oppiva vammainen.

Yliopisto-lehdessä sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos puolusti Saloviidan ja Sariolan kritiikkiä.

Voima-lehdessä, jossa Alatalo on pakinoinut useita vuosia, sosiologi Salla Tuomivaara kirjoitti:

"Tuomas Alatalon tapaus osoittaa, että puhe- ja kirjoituskyvyttömäksi leimatun äkillinen tunkeutuminen kieliyhteisöön voidaan kokea uhkaavaksi. Tutkijat, jotka eivät ole tavanneet kirjailijana toimivaa Alataloa, ovat kirjoittaneet artikkeleita hänen kyvyttömyydestään kommunikoida".^[12]

[muokkaa] Douglas Bikle

Myös kansainvälissä keskustelussa Alatalon tapaus on tullut uudelleen ajankohtaiseksi, kun FC:n kehittelijä Douglas Biklen vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan Autism and the Myth of the Person Alone siteeraa hyväksyvästi Kärnä-Linin ja Niemen artikkelia osoituksena siitä, että fasilitaatio toimii ja se on nyt osoitettu myös lingvistisen analyysin avulla.

[muokkaa] Pro gradu työ fasilitaatiosta

Helsingin Sanomat kertoi 8. marraskuuta 2005, että Jyväskylän yliopistossa 2005 hyväksytyssä pro gradu -työssä Ulla Ojalammi ja Marjatta Leppänen tutkivat sitä, kuka fasilitoidut viestit oikeasti kirjoittaa. Tulokset tukivat Saloviidan ja Sariolan kantaa. Pro gradu -työn tarkasti professori Saloviita. Kokeeseen osallistui yksitoista 7–15-vuotiasta kehitysvammaista ja autistista oppilasta sekä heidän fasilitoijansa kahdesta koulusta. Sokkotesteissä avustajat sulkivat silmänsä siksi aikaa, kun oppilaat katsoivat heille näytettyjä kuvia, esineitä tai sanoja. Oppilaat saivat fasilitoimalla kirjoittaen oikeita vastauksia testeissä vain silloin, kun avustaja kuuli tai näki kysymyksen ja lisäksi katsoi näppäimistöä. Samasta aiheesta pro gradun tekijät kertovat myös Skeptikko-lehden artikkelissa.^[13]

[muokkaa] Alatalon vuoden 2007 vastaus

Tuomas Alatalon vastine Saloviidan epäilyihin omasta kirjoitustaidostaan Erika-lehden numerossa 1/2007^[14]

»"kertooko saloviidan tapa vahingoittaa minun ja äitini elämää yleisestä asenteesta vaikeasti kommunikaatiovammaisten eristämisestä ja tuomitsemisesta yhteiskunnan pohjalle mitään merkitsemättömiksi hylkiöiksi onko se jyväskylän yliopiston yleinen kanta.

tahtoisin teidän joskus tutustuvan minuun ja tapaani kirjoittaa fasilitaatiotulkkia tarviten. minulla motorisen koordinaatio n ja säätelyn sekä keskittymisen suuret ongelmat olin juuri taas neuropsykologin luona joka on ne todennut muiden asiantuntijoiden tavoin, muista vaikeuksistani puhumattakaan. pystyn kyllä itsenäisestikin ojentamaan oikealle näppäimelle sormeni, mutta siihen kuluu saamarin paljon aikaa ja yhteinen keskustelu on jo ohi.

uskomattomia väitteitä herra saloviita uskaltaa minusta esittää muka kuin olisi jotain perusteellista tutkimusta minusta tehnyt. hän ei ole nähnyt minua koskaan ja uskomattoman naurettavia minun mielestäni ovat ihmiset jotka lähtevät tuohon muka oppineen tieteilijän tekemiin yhteenvetoihin uskomaan. nyt minä olen kirjoittanut jo kymmenen vuotta ja kymmenen tai useamman ihmisen kanssa eikä kieleni ole siitä kummemmin muuttunut se on periaatteessa sitä mitä itse ajattelen. kirjoitus on tietenkin keinoni kommunikoida mutta myös tuottaa omaa luovaa prosessia ilmeiseksi.

nyt kirjoitan aika työlästä hommaa eli yritän saada runokokoelman joskus painokuntoon. pidän opiskelusta muiden kirjoittajien parissa he arvostavat tuotoksiani ja siellä ei minun kirjoitustani epäillä. yhtä oppineita tutkijoita on minun ystävä ja ja tuttavapiirissäni mutta he tuntevatkin minut ihan oikeasti eikä heillä ole tarvetta nostaa niin alhaisia oletuksia esille kuin nyt taas sain luettavakseni. meitä on monia jotka olemme saaneet kirjoittamisen kautta oikean kanavan ilmaisun. vammaisia olemme ja sellaisina pysymme mutta päästäkää meidät ihmisiksi ihmisten joukkoon

terveisin tuomas alatalo itse ajatuksensa ajatteleva ja niistä vastuunottava kirjoittaja joka äitiään ja muita fasilitoijiaan kiittää"»

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Tuomas Alatalo, Olen ja saan sanoa (toim. J. Parkkinen). (WSOY, 1999)
• Wegner, D. M., The illusion of conscious will (Bradford Books, 2002)
• Douglas Biklen, et al., Autism and the Myth of the Person Alone (Qualitative Studies in Psychology S.) New York University Press Paperback - August 2005

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tuomas Alatalon kotisivut
• Esimerkki Tuomas Alatalon tekstistä. Ilmestynyt Voima-lehdessä (numero 2/2004)
• Englanninkielinen eräässä akateemisessa julkaisussa ilmestynyt artikkeli fasilitoidusta kommunikaatiosta
• Fasilitointi – Faktaa, fiktiota vai filunkia? Tekijät Ulla Ojalammi ja Marjatta Leppänen; Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto
• Tuomas Alatalon tapaus
• Mental Retardation, Niemen ja Kärnä-Linin alkuperäisartikkeli (vain abstrakti ilmainen)
• Mental Reterdation, Saloviita-Sariolan vastine Niemen ja Kärnä-Linin alkuperäisartikkeliin
• Mental Retardation, Niemen ja Kärnä-Linin vastine Saloviita-Sariolaan
• Mental Retardation, Peter Sturmey
• Mental Retardation, Niemen ja Kärnä-Linin vastine Sturmeylle
• Kehitysvammaliiton Ketju-lehti, 2/2005
• Kehitysvammaliiton Ketju-lehti, 5/2005.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ http://www.joensuu.fi/dynasty/kokous/KOKOUS-37-5.HTM
2. ↑ http://cris.joensuu.fi/projects/cris3/cris3.nsf/fs_BrowseW3CHomeWide?OpenFrameset
3. ↑ http://aamr.allenpress.com/aamronline/?request=get-document&doi=10.1352%2F0047-6765(2002)040%3C0347:GALIFC%3E2.0.CO%3B2
4. ↑ CP-lehti; numero 5/1999
5. ↑ http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-4salo.html Skepsis 4/2003 Tuomas Alatalon tapaus
6. ↑ http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-4salo.html Skepsis 4/2003 Tuomas Alatalon tapaus
7. ↑ ^{7,0 7,1} Tutkijat Timo Saloviita ja Heikki Sariola esittävät Skeptikko-lehdessä (3/2003) seitsemän perustelua, miksi Alatalo ei ole voinut kirjoittaa tekstejään.
8. ↑ ^{8,0 8,1} Niemen ja Kärnä-Linin vastaus Saloviidalle ja Sariolalle Skeptikossa (1/2004).
9. ↑ Saloviidan ja Sariolan jatkokommentti Skeptikossa (1/2004).
10. ↑ http://www.cc.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/Fasilitaatio.ja.erehtyminen.pdf
11. ↑ http://www.cc.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/Kaden.kontrollointi.pdf
12. ↑ Voima 10/2004
13. ↑ Fasilitointi – faktaa fiktiota vai filunkia? Skeptikko 4/2005.
14. ↑ [1] Erika 1/2007