Tambora

Wikipedia

Tambora
Korkeus	2 850 m
Sijainti	Pienet Sundasaaret, Indonesia
Koordinaatit	8°15′S 118°0′E
Tyyppi	Kerrostulivuori
Purkautunut viimeksi	1815

Tambora (Tomboro) on tulivuori Indonesiaan kuuluvalla Sumbawan saarella. Tamboran purkausta vuonna 1815 pidetään yleisesti modernin ajan rajuimpana tulivuorenpurkauksena. Purkaus alkoi huhtikuussa 1815 ja jatkui heinäkuun puoleenväliin asti. Räjähdyksen vaikutukset tuntuivat valtavalla alueella.

Sisällysluettelo

1 Voimakkain historiankirjoituksen tuntema tulivuorenpurkaus
- 1.1 Vaikutukset
2 Tamboran veroisia purkauksia
3 Katso myös
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Voimakkain historiankirjoituksen tuntema tulivuorenpurkaus

Sumbawan saaren kartta, jossa näkyy pohjoisen niemimaan suuri Tambora-tulivuoren kraateri.

Tambora alkoi purkautua päästäen höyryä ja tuhkaa ulos 1812. Useimpien silminnäkijälausuntojen mukaan Tambora räjäytti lakensa irti 12. huhtikuuta 1815. Tuhkaa nousi tuolloin 25 km:iin ja räjähdys kuultiin 1 000 km:n päässä. Edellinen niinkin voimakas Tamboran purkaus oli sattunut 5 000 vuotta sitten. Mutta pahimmat purkaukset olivat vasta edessä. Todelliset superpurkaukset alkoivat 10. huhtikuuta ja 15. huhtikuuta välisenä aikana. Räjähdys synnytti hehkuvasta kaasusta ja tuhkasta koostuvan pilven, joka vuoren huipulta mereen syöksyessään synnytti 10 metriä korkean hyökyaallon joka tappoi 10 000 ihmistä.

Räjähdys lennätti ilmaan arviolta 100–150–180 km³ kiviainesta (vastaa 50 km3 tiheää kiveä eli 50 km³ DRE). Tämä jätti jälkeensä 6x7 km olevan kalderan jonka syvyys on noin 1 000 m. Ennen räjähdystä Tambora oli noin 4 000 m korkea; nykyään vain 2 850 m. Purkauksen voima oli 6-7 VEI ja purkauksessa vapautui 2–3 × 10¹⁴ kg. Räjähdys lennätti tuhkapilven 40 km:n korkeuteen. Kun tuhkapilvi romahti maahan, se levisi sivuille ja synnytti hyökyaallon. Purkauspilven roimahdus veteen aiheutti tappavan 5 metriä korkean hyökyaallon joka kylvi tuhoa ja kuolemaa monilla indonesian saarilla. Purkaukset madalsivat Tamboraa 4 300 metristä 1 300 metrillä. Myöhemmin kuoli 82 000 nälkään ja tauteihin Tamboran levitettyä tuhkaa pelloille.

Tuhkaa lensi tuulten mukana 1 300 km:n päähän sataen siellä maahan. Tuhkasade huomattiin 400 000 km²:n alalla ja tuhkaa luultavasti putosi maahan yli miljoonan neliökilometrin alalla. Yli sentin tuhkakerros putosi yli 500 000 km²:n alalle. Tuhkapilvi pimensi auringon kahdeksi päiväksi 600 km:n päässä purkauskohdasta. Tuhkapilven mukana stratosfääriin joutui rikkihappopisaroita, jotka himmensivät aurinkoa niin, että siinä oli helpompi havaita paljain silmin auringonpilkkuja. 3 kuukauden sisään havaittiin Euroopassa mahtavan värisiä ja pidentyneitä auringonlaskuja.

Tamboran purkaus oli eräs voimakkaimmista tunnetuista 10 000 vuoteen. Tamboran purkaus ei kuitenkaan ollut kaikkien aikojen voimakkain. Santorinin purkaus Kreikassa noin 1650 eaa. oli voimakkaampi, mutta silminnäkijälausuntoja ei ole säilynyt, johtuen luultavasti hävityksestä jonka se aiheutti seudun sivilisaatioille. Paljon rajumpi purkaus tapahtui Tobassa Sumatralla noin 75 000 vuotta sitten. Toban purkauksen arvellaan pienentäneen maapallon silloisen ihmispopulaation (Homo Erectus ja Homo neanderthalensis) vain muutamaan tuhanteen yksilöön, tosin ehdoton todistusaineisto puuttuu. Yksi kaikkien aikojen suurimmista purkauksista aiheutti Yellowstonen calderan n. 2 milj. vuotta sitten, aiheuttaen lähes väistämättömästi pitkän vulkaanisen talven kauaskantoisine seuraamuksineen. Vieläkin valtavampia purkauksia on varmuudella tapahtunut Maan 4,7 miljardin vuoden historian aikana.

Tambora.

[muokkaa] Vaikutukset

Kaikki kasvillisuus useilla lähisaarilla kuoli. Kaiken kaikkiaan noin 92 000 ihmistä kuoli purkauksen välittömänä seurauksena. Epäsuorasti menehtyi saman verran ihmisiä nälkään ja tauteihin.

Purkaus lähetti stratosfääriin, ylempään ilmakehään rikkidioksidia 200 tonnia ja tuhkaa. Sää kylmeni maailmanlaajuisesti pitkäksi ajaksi 1,5 °C jopa 3 °C. Keski-Englannin lämpötila laski 1,5. Yhdysvalloissa kesälämpötilat laskivat 1–2 °C, toisen laskutavan mukaan 2–3 °C puolessa vuodessa. USA:n talvilämpötilat laskivat 3 °C. Arvellaan koko pohjoisen pallonpuoliskon jäähtyneen 0,4–0,7 °C ja pohjoisten keksileveysasteiden 1,0 °C. Seuraavaa vuotta 1816 kutsuttiinkin Euroopassa kesättömäksi vuodeksi. Arvellaan, että purkaus kasvatti ilmakehän optisen paksuuden syyskuussa 1815 (0,4 v purkauksesta) huippuunsa arvoon 1,25, vielä 0,5 vuoden kuluttua optinen paksuus oli yli 1. Vuoden kuluttua purkauksesta optinen paksuus laski arvoon 1,0 sekä 1,5 vuoden kuluttua arvoon 0,7, ja 2 vuoden kuluttua arvoon 0,5 ja 3 vuoden kuluttua arvoon 0,2.