Taiping-kapina
Wikipedia
Taiping-kapina (1850-1864) oli yksi lukuisista Kiinan Qing-dynastiaa vastaan nousseista kapinoista. Erityisen merkittävän Taiping-kapinasta tekee sen laajuus: se kesti n. 14 vuotta, hallitsi huomattavan suurta aluetta eteläistä ja keskeistä Kiinaa, ja kapinan seurauksena kuoli yli 20-30 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä yhden ihmiskunnan verisimmistä yhteenotoista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taiping-liikkeen perustaminen
Taiping (太平, rauha ja turvallisuus) -liikkeen perusti Hong Xiuquan, köyhästä hakka-perheestä syntyjään oleva yläkoulun opettaja. Hän yritti suorittaa virkatutkintoa Guangzhoussa (Kanton), jossa hän oli ollut pitkään ja tutustunut siellä kristittyihin lähetyssaarnaajiin ja heidän oppeihinsa. Hän kuitenkin epäonnistui kokeessa ja sairastui. Sairaana ollessaan Hong Xiuquan näki näkyjä, joissa Jeesus ilmestyi hänelle. Näyissä kerrottiin Hong Xiuquanin olevan Jeesuksen veli, ja käskettiin häntä hyökkäämään kungfutselaisuutta, buddhalaisuutta ja mantšuhallintoa vastaan.
Näihin aikoihin Kiinassa oli koettu lukuisia luonnononnettomuuksia, taloudellisia vaikeuksia ja sotatappioita länsimaille, mikä perinteisen kiinalaisen ajattelun mukaan osoitti että dynastia oli vaihtumassa. Erityisesti Etelä-Kiinassa mantšuvastaisuus oli hyvin laajalle levinnyttä. Hong Xiuquanin oppi tarjosi keskinäistä apua ja tasa-arvoa vähemmistökansoille, joten tällaiset sorretut ryhmät, työpaikkansa menettäneet, sekä jotkut Ming-dynastian palauttamista kaipaavat lähtivät liikkeeseen mukaan. Useita salaseuroja ja rosvojoukkoja liittyi myös. Sotilaallisen toiminnan liike aloitti 1840-luvulla.
[muokkaa] Kapinan alku
1850 keskushallinto huolestui Taiping-liikkeen voimasta ja pidätytti joitakin sen johtajia. Liikkeen kannattajat olivat kuitenkin varautuneet yhteenottoon ja hankkineet aseita. Päättäväisinä ja kurinalaisina he onnistuivat murtamaan hallituksen joukkojen saarron ja alkoivat vallata maata Guangdongin provinssissa. Elokuussa 1851 Hong julisti Täydellisen rauhan taivaallisen valtion (太平天國 [tàipíng tiānguó]) perustetuksi ja itsensä sen absoluuttiseksi johtajaksi. Valtion piti olla Jumalan valtakunta maan päällä.
Kapinalliset laajensivat aluettaan nopeasti pohjoiseen. Nanjing vallattiin maaliskuussa 1853, valtauksen yhteydessä tapettiin 30 000 Qing-dynastian sotilasta ja teurastettiin tuhansia siviilejä. Kaupungista tehtiin liikkeen pääkaupunki ja sen nimeksi annettiin Tianjing (天京, Taivaallinen pääkaupunki). Alueen laajentamista jatkettiin länteen ja pohjoiseen.
[muokkaa] Hallintojärjestelmä
Taiping-hallinnossa ei ollut erillistä sotilas- ja siviilipuolta. Ideana oli rakentaa egalitaristinen yhteiskunta, mutta tulos oli kuitenkin hyvin hierarkkinen ja muistutti perinteisiä järjestelmiä. Valta keskittyi Hong Xiuquanille ja tämän veljille. Hong Xiuquan alkoi kuitenkin Nanjingin valtauksen jälkeen keskittyä lähinnä hengellisiin asioihin, joten valtaa piti pääosin hänen veljensä Hong Rengan paitsi sotilasasiat, joita hoiti taitava Li Xiuchang. Lukuisat liikkeen johtajat kutsuivat itseään kuninkaiksi ja prinsseiksi.
Maan katsottiin kuuluvan Jumalalle. Valtio maksoi sotilaiden hää- ja hautauskulut, ruoat ja muun tarpeellisen. Perheillä katsottiin olevan velvollisuus varustaa sotilas. Valtio otti haltuunsa rauta-, kupari- ja ruutimonopolin. Johtajilla oli oikeus käyttää yhteistä omaisuutta, kuten viljavarastoja, haluamallaan tavalla. Hallinto olikin varsin tuhlailevaista. Johdossa oli myös länsimaisia henkilöitä ja ideoita, jopa vaalien järjestämisen ideaa esitettiin. Hong Xiuquanin hengellinen auktoriteetti toimi vallan takeena.
Naisten oikeudetkin nostettiin esille ja naisia toimi mm. sotilaina. Miehet ja naiset pidettiin erillään uskonnollisen puritarismin mukaisesti, hakka-perinteen mukaisesti jalkojen sitominen kiellettiin, samoin naisorjuus. Johtajat tosin pitivät suurehkoja haaremeita itsellään. Muuten moniavioisuus kiellettiin, samoin oopiumi, alkoholi, uhkapeli, prostituutio, jne. Kansalle luvattiin maanjakoa, mutta tätä ei koskaan toteutettu.
[muokkaa] Ideologia
Raamatun opettama monoteismi vallitsi, eikä maallinen moraalikaan ollut samanlainen kuin perinteinen kungfutselainen. Kaikilla, ei vain keisarilla, oli oikeus palvoa taivasta. Kungfutselaisia temppeleitä ja esi-isien alttareita tuhottiin.
Kristittyjä kuitenkin häiritsivät Taipingin "vääristyneet opit". He lainasivat taivaiden ja helvettien määrän buddhalaisilta, eivät viettäneet ehtoollista ja noudattivat kiinalaisia perinteitä. Esillä olivat myös jotkut šamanismin piirteet. Salaseuraromaaneistakin lainattiin ideoita: Jumalalla oli taikamiekka ja -peili, suuri totuus piili esoteerisissa kirjoissa, harrastettiin uskollisuusvaloja jne.
[muokkaa] Länsimaiden suhtautuminen
Taiping-liike suhtautui yleensä myönteisesti länsimaalaisiin, mutta nämä eivät kuitenkaan katsoneet että heitä olisi kohdeltu oikein. Yksittäisiltä ulkomaalaisilta saatiin kuitenkin uskonnollisista syistä sotilaallistakin tukea, armeijassa toimi Lindleyn johtama ulkomaalaisosasto. Ulkomaalaiset olisivat ensimmäisen oopiumisodan jälkeen ottaneet mielellään vastaan uuden hallinnon Kiinassa. Taiping-valtio hallitsi merkittäviä kauppareittejä eikä ulkomaalaisilla ollut ongelmia kaupankäynnissä heidän kanssaan. Ulkomaalaiset eivät kuitenkaan halunneet sitoutua niin epävakaaseen hallintoon. Kristinusko puolestaan herätti sekä sympatiaa että vastustusta.
Toisen oopiumisodan jälkeen länsimaiden neutraali kanta kapinaan muuttui keskushallinnon puolustamiseksi, sillä he eivät halunneet menettää sodan kautta saatuja etuja. He tarjosivat myös pientä apua kapinallisten kukistamisessa Jangtse-joen kohdalla.
[muokkaa] Kapinallisten tappio
Koska Taiping-liike vastusti lukuisia perinteisiä kiinalaisia tapoja ja joitakin kungfutselaisia arvoja, siihen kohdistui merkittävää vastustusta kansan parissa. Erityisesti ylemmät luokat olivat voimakkaasti liikettä vastaan. Talonpojillekin jatkuva sodankäynti oli luonnollisesti rasite.
Elokuussa 1860 Taiping-liike yritti valloittaa Shanghain, mutta Frederick Townsend Wardin johtamat ulkomaalaiset torjuivat hyökkäyksen. Keisarilliset joukot uudelleenjärjestäytyivät Zheng Guofanin ja Li Hongzhangin alaisuuteen toisen oopiumisodan jälkeen, ja Taiping-liike alkoi kärsiä suuria tappioita nopeaan tahtiin. Vuoden 1864 alussa olivat keisarilliset joukot selvästi hallinnassa. Hong julisti että Jumala suojelisi Tianjingiä, mutta kesäkuussa keisarillisten joukkojen lähestyessä hän myrkytti itsensä. Hänen ruumiinsa löytyi viemäristä.
Neljä kuukautta ennen Taipingin taivaallisen valtakunnan kukistumista Hong Xiuquan jätti valtaistuimensa vanhimmalle pojalleen Hong Tianguifulle. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään valtakunnan pelastamiseksi.
Qing-dynastian komentajat teloittivat useimmat "prinssit" Jinlingissä (金陵城), Nanjingissa.
Samoihin aikoin oli Nian-kapina (1853-1868) ja muslimikapinoita maan lounais- (1855-1873) ja luoteisosissa (1862-1877). Monet Taiping-liikkeen kannattajat pakenivat ja osallistuivat näihin kapinoihin. Osa taas pakeni Vietnamin rajalle, missä moni osallistui taisteluihin Ranskaa vastaan.
