Sukraloosi

Wikipedia

Sukraloosi (E-koodi: E955) on keinotekoinen makeutusaine. Se on makeudeltaan noin 600–650-kertainen sokeriin verrattuna^[1]. Sukraloosin käyttökohteita ovat muun muassa ruuat, juomat ja leivonnaiset.

Sisällysluettelo 1 Käyttö 2 Kemiallinen rakenne 3 Historiaa 4 Turvallisuus 4.1 Terveysvaikutukset 5 Viitteet

[muokkaa] Käyttö

Maultaan sukraloosi muistuttaa paljon sokeria. Sen ADI-arvo on 0–15 mg painokiloa kohti.^[1] Toisin kuin aspartaami se kestää hyvin kuumentamista ja pitkiä säilytysaikoja.

Sukraloosia voivat käyttää myös diabeetikot ja harvinaista fenyyliketonuriaa sairastavat, joille aspartaami ei sovi.^[2]

Huhtikuussa 2006 Coca-Cola Light -juomassa aspartaami korvattiin sukraloosilla.

[muokkaa] Kemiallinen rakenne

Sukraloosin kemiallinen kaava on C₁₂H₁₉Cl₃O₈, CAS-numero 56038-13-2, moolimassa 397,64 g/mol ja sulamispiste 125–130 °C. Sukraloosia valmistetaan klooraamalla valvotusti sakkaroosia eli tavallista sokeria. Tällöin sakkaroosista korvataan kolme hydroksyyliryhmää klooriatomeilla ^[3] (ks. kuva).

[muokkaa] Historiaa

Sukraloosi keksittiin 1976 Tate & Lyle Corporationin ja Queen Elizabeth Collegen (University of London) yhteistyönä kehitettäessä uutta hyönteismyrkkyä. Aineen makeuden havaitsi Shashikant Phadnis -niminen intialainen opiskelija, joka väärin ymmärtämänsä toimintaohjeen mukaan maistoi (englanniksi taste) sukraloosia, kun hänen oikeastaan piti testata (test) sitä.^[4] Kanada oli ensimmäinen maa, jossa sukraloosin (markkinanimenä Splenda) käyttö makeutusaineena hyväksyttiin vuonna 1991. Kanadan jälkeen yli 60 maata on hyväksynyt sukraloosin käytön, näiden joukossa muun muassa Australia vuonna 1993, Uusi-Seelanti 1996, Yhdysvallat 1998, Euroopan unioni vuonna 2004 ja nykyään myös Suomi. Tate & Lyle valmistaa sukraloosia tehtaallaan McIntohissa, Alabamassa, Yhdysvalloissa. Lisävalmistuskapasiteettia on rakenteilla Singaporeen.

[muokkaa] Turvallisuus

Sukraloosia on tutkittu lukuisilla eläin- ja ihmiskokeilla. Ihmiskokeissa havaittiin, että 11-27% sukraloosista imeytyy kehoon, josta kuitenkin 70-80 % poistuu virtsan mukana täysin muuttumattomana.^[5] Noin 5 % sukraloosista hajoaa elimistössä kahdeksi monosakkaridiksi.^[3] Ihmiskokeissa sukraloosilla ei kuitenkaan havaittu kielteisiä terveysvaikutuksia, ja muun muassa Euroopan komission tieteellinen komitea on todennut aineen turvalliseksi.^[1]

Eräissä eläinkokeissa erittäin suurten annosten (2000 mg/kg) havaittiin aiheuttavan DNA-vaurioita hiirissä.^[6] Vielä suurempien annosten (3000 mg/kg) sukraloosia on myös havaittu kutistavan rottien kateenkorvaa.^[7]

[muokkaa] Terveysvaikutukset

Sukraloosin on havaittu joissakin tapauksissa laukaisevan migreenejä.^[8]

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} Scientific Committee on Food: Opinion of the Scientific Committee on Sucralose 12. syyskuuta 2000. Euroopan komissio. Viitattu 19. toukokuuta 2007.
2. ↑ http://www.coca-cola.fi/action/Go/page/ainesosat3
3. ↑ ^{3,0 3,1} Elintarviketurvallisuusvirasto: Sukraloosi Elintarviketurvallisuusvirasto. Viitattu 20. tammikuuta 2008.
4. ↑ Corti, A.(Editor). Low-Calorie Sweeteners: Present and Future (Vol. 85, Wrund). Basel, Switzerland: Karger Publishers, 1999. p 34; Earles, Jim 2003. Sugar-Free Blues - Everything You Wanted to Know About Artificial Sweeteners (Wise Traditions in Food, Farming and the Healing Arts, Winter 2003)
5. ↑ http://www.cfsan.fda.gov/~lrd/fr980403.html
6. ↑ Sasaki YF ym.: The comet assay with 8 mouse organs: results with 39 currently used food additives. (”Among the five tested sweeteners, sodium cyclamate induced a statistically significant DNA damage increase in the glandular stomach, colon, kidney, and urinary bladder, saccharin in the colon, sodium saccharin in the glandular stomach and colon, and sucralose in the glandular stomach, colon, and lung. The lowest dose that induced DNA damage was 1000 mg/kg for saccharin and its sodium salt and 2000 mg/kg for sodium cyclamate and sucralose.”) Mutation Research/Genetic Toxicology and Environmental Mutagenesis, , 519. vsk, nro 1–2, s. 103–119. Artikkelin verkkoversio.
7. ↑ National Industrial Chemicals Notification And Assesment Scheme – Full Public Report: 1,6-dichloro-1,6-dideoxy-β-D-fructofuranosyl-4-chloro-4-deoxy-α-D-galactose (PDF) (”The notified chemical was not teratogenic or neurotoxic and had no effect on reproduction, insulin secretion and carbohydrate metabolism. Sucralose was found to induce a reduction in thymus weight in rats dosed orally with 3000 mg/kg bw/day.”) marraskuu 2001. Viitattu 4.5.2008.
8. ↑ Journal of Head and Face Pain - September 2006