Steyr-Solothurn S1-100

Wikipedia

**Steyr-Solothurn S1-100**
Tekniset tiedot

Tyyppi	Massasulkuinen konepistooli
Valmistaja	Steyr-Solothurn Waffen AG
Valmistusmaa	Itävalta
Valmistusvuodet	1929–1940^[1]
Kaliiperi(t)	9x19mm Parabellum/Luger, 9x23 Steyr, 9x25 Mauser Export^[1], 7,63 x 25 Mauser^[2], 7,65 mm Parabellum^[3], .45 ACP^[1]^[3]
Aseen pituus	850 mm
Piipun pituus	199 mm
Paino (tyhjänä)	4,25 kg^[1]
Lipas	tankolipas
Kapasiteetti	32 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus	n. 415 m/s
Tehokas kantama
Teoreettinen kantama	n. 150 m
Tulinopeus (lks/min)	400-500 lks/min^[1]

Steyr-Solothurn S1-100^[1] (tunnettu myös nimillä Steyr MP.30, MP.34, m/935 ja MP-34(ö)) on itävaltalainen konepistooli. Se on toimintamekanismiltaan massasulkuinen ja avoimelta lukolta kerta- ja sarjatulta ampuva^[1].

S1-100 perustuu Louis Stangen saksalaiselle Rheinmetall -asetehtaalle suunnittelemaan prototyypiksi jääneeseen MP.19 -konepistooliin^[1] ja sen vuonna 1924 paranneltuun versioon^[3].

Rakenteeltaan kalliita koneistuksia vaatinutta asetta valmistettiin vuosien 1929–1940 välisenä aikana^[1].

[muokkaa] Historia

Koska Versailles'n rauha rajoitti saksalaista asesuunnittelua ja valmistusta, Rheinmetall osti vuonna 1929 pienen sveitsiläisen Waffenfabrik Solothurn -asetehtaan ase-prototyyppiensä viimeistelemiseksi. Solothurnilta kuitenkin puuttui kapasiteetti aseitten teolliseen tuotantoon, joten Rheinmetall perusti yhdessä itävaltalaisen Waffenfabrik Steyrin kanssa Zürichissä Steyr-Solothurn Waffen AG -yhtiön Rheinmetallin ja Solothurnin suunnittelemien, ja Steyrin valmistamien aseitten myyntiyhtiöksi^[1].

Ensimmäisenä aseen otti käyttöönsä Itävallan poliisi vuonna 1930 9x23 Steyr -kaliiperisena nimikkeellä Steyr MP.30. Itävallan armeija puolestaan otti sen palveluskäyttöönsä nimikkeellä MP.34, mutta valitsi kaliiperiksi tehokkaamman 9x25 Mauser -kaliiperin^[1]^[2]^[3].

Latinalaisen Amerikan maista asetta ostivat Chile, Bolivia, Uruguay ja El Salvador; näitä markkinoita varten Steyr tuotti siitä myös .45 ACP kaliiperista versiota, jonka tunnusmerkki on etutukin alle asennettu lisäpistoolikahva. Pieniä määriä myytiin Kiinaan 7,63x25 Mauser -kaliiperisena^[1]^[2]^[3].

Portugali osti sitä vuonna 1938 poliisikäyttöön 7,65 mm Parabellum -kaliiperisena nimikkeellä Steyr m/935 ja vuonna 1942 lisää 9x19mm Parabellum/Luger kaliiperisena^[1]^[2]^[3].

Saksa liitettyä Itävallan itseensä vuonna 1938 suuri osa MP.30 ja MP.34 -konepistooleista muutettiin 9x19mm Parabellum/Luger kaliiperisiksi ja jaettiin saksalaisjoukoille nimikkeellä MP-34(ö)^[1]^[2]^[3], jonka pääasiallisia käyttäjiä olivat saksalaiset poliisiyksiköt ja Waffen-SS^[3].

Asetta valmistettiin noin vuoteen 1941, jolloin myös Steyr siirtyi valmistamaan MP-40 -konepistoolia, joka syrjäytti valmistuksesta kaikki muut Saksan käytössä olleet konepistoolimallit^[1].