Sodan ja rauhan miehet
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
[[Kuva: |255px|]] |
|
| Tyyli | dokumenttipohjainen draama |
| Kestoaika | 55-85 min/jakso, 10 jaksoa |
| Tekijä | YLE TV2 teatteritoimitus |
| Pääosissa | Keijo Komppa, Martti Pennanen, Leif Wager, Rolf Labbart, Mikko Niskanen |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Verkko | TV2 |
| Esitetty | 3. joulukuuta 1978 – 11. helmikuuta 1979 |
| Jaksoja | 10 |
|
|
|
| IMDb | |
Sodan ja rauhan miehet on Yleisradion TV2:n teatteritoimituksen tuottama dokumenttipohjainen näytelmäsarja, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1978.
Sodan ja rauhan miehet kuvaa arkistolähteisiin sekä aikalais- ja asiantuntijahaastatteluihin pohjautuen Suomen ulkopoliittista kehitystä 1930-luvun loppupuolelta jatkosodan alkuun.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perustietoa
- Tuotantomaa: Suomi
- Tyylilaji: dokumenttipohjainen draamasarja
- Tuotannon aloitusvuosi: 1976
- Ensiesitys Suomessa: 1978
- Esityskanava: Yleisradio TV2
- Jakson pituus: n. 70 min
- Jaksojen määrä: 10
[muokkaa] Näyttelijät
- Keijo Komppa - J. K. Paasikivi
- Martti Pennanen - Väinö Tanner
- Leif Wager - Risto Ryti
- Risto Taulo - Kyösti Kallio
- Rolf Labbart - C. G. E. Mannerheim
- Timo Kankainen - Boris Jartsev
- Risto Mäkelä - Vjatšeslav Molotov
- Mikko Niskanen - Josif Stalin
- Leo Riuttu - Rudolf Holsti
- Yrjö Parjanne - A. K. Cajander
- Tauno Lehtihalmes - Arvo Inkilä
- Kullervo Kalske - Aarno Yrjö-Koskinen
- Mikko Majanlahti - Elias Simojoki
- Vilho Siivola - Maksim Litvinov
- Esko Mattila - Kliment Vorošilov
- Unto Natunen - Aleksandr Jegorov
- Heikki Railevirta - runonlausuja
- Erkki Saksa - kertoja
- Toivo Lehto - Väinö Voionmaa
- Rauli Lehtonen - Eljas Erkko
- Sakari Halonen - Boris Stein
- Aulis Ruostepuro - Aladár Paasonen
- Ilmari Saarelainen - Johan Nykopp
- Pentti Kultala - Vladimir Potemkin
- Jaakko Huurre - Vladimir Derevjanski, Vladimir Dekanosov
- Kalevi Honkanen - Kosyrev
- Kosti Klemelä - Joachim von Ribbentrop
- Boris Levitzky - tulkki
- Werner Roesler - tulkki
- Mikael Shukoff - tulkki
- Keijo Lindroos - Juho Niukkanen
- Kalevi Kahra - Hugo Österman
- Eikka Lehtonen - Karl Oesch
- Göran Cederberg - J. O. Söderhjelm
- Seppo-Heikki Salonen - Urho Kekkonen
- Matti Tuominen - Juho Koivisto
- Eero Kankkunen - Rainer von Fieandt
- Viljo Karhu - Pekka Heikkinen
- Erkki Kanerva - Ernst von Born
- Olavi Tervahartiala - Väinö Hakkila
- Heikki Nurminen - Mauno Pekkala
- Tauno Karvonen - Juho Pilppula
- Pentti Järventie - Kaarlo Kares
- Helge Hansila - Väinö Kotilainen
- Raili Tiensuu - Hella Wuolijoki
- Rauni Ikäheimo - Aleksandra Kollontai
- Aarre Karén - Grauer
- Heikki Nousiainen - Uuno Hannula
- Eero Pikkarainen - Väinö Salovaara
- Uljas Kandolin - Toivo Kivimäki
- Veikko Uusimäki - Rudolf Walden
- Paavo Hukkinen - Andrei Ždanov
- Aulis Hirvonen - Vasiljevski
- Mauno Saarikoski - Rafael Hakkarainen, Furuhjelm
- Olavi Levula - Rolf Witting
- Esko Pesonen - Ivan Zotov
- Risto Saanila - Joseph Veltjens
- Jussi Valtakoski - Ludwig Weissauer
- Kauko Laurikainen - Wipert von Blücher
- Kurt Ingvall - Erik Heinrichs
- Heikki Alho - Jalo Lahdensuo
- Veijo Pasanen - Adolf Hitler
- Kauko Väyrynen - Horst Rössing
- Martti Tschokkinen - Andrei Vyšinski
- Olavi Niemi - Paavo Talvela
- Kauko Helovirta - Hermann Göring
- Aulis Hämäläinen - Franz Halder
- Emil Saarinen - Oskari Reinikainen
- Kaarlo Gustafsson - Atos Wirtanen
- Esko Vettenranta - Lennart Heljas
- Ilmari Aarre-Ahtio - Ikola
- Turkka Lehtinen - Pietari Salmenoja
- Martti Palo - Karl Schnurre
- Reijo Lahtinen - Friedrich Paulus
- Erkki Rinne - Walter Horn
- Heikki Pakila - Karl-Heinrich Bodenschatz
[muokkaa] Muita tekijöitä
- Matti Tapio - käsikirjoitus ja ohjaus
- Leonid Bashmakov - musiikki
- Kirsti Hakkarainen - pöytäkirjojen suomennos Hitler-Molotov -tapaamisesta marraskuulta 1940
[muokkaa] Asiantuntijat
- vuorineuvos Johan Nykopp
- professori L.A. Puntila
- professori Raoul Palmgren
- professori Keijo Korhonen
- professori Hannu Soikkanen
- professori Osmo Jussila
- dosentti Ohto Manninen
- tohtori J.O. Söderhjelm
- tohtori Martti Häikiö
- everstiluutnantti Helge Seppälä
- everstiluutnantti evp Paavo Susitaival
- pääsihteeri Aimo Rikka
- toimittaja Lauri Kantola
- kouluneuvos Reino Ala-Kulju
- kansanedustaja Atos Wirtanen
- kansanedustaja Eino Raunio
- kansanedustaja Matti Lepistö
- Reino Ignatius
- Lauri Rautola
- eversti Tuure Lehénin haastattelu Arvo Ahlroosin ohjelmasta "Kiellettynä Suomessa"
[muokkaa] Sarjan aiheuttamat reaktiot
Neuvostoliiton suurlähetystö reagoi sarjaan kielteisesti. Ulkoministeriön alivaltiosihteerinä tuolloin toimineen Keijo Korhosen mukaan suurlähettiläs Vladimir Stepanov sanoi hänelle itsenäisyyspäivän vastaanotolla 1978, että ohjelma on törkeää Neuvostoliiton häpäisemistä ja Korhonen kantaa siitä vastuun.[1]
Helsingin Sanomat julkaisi keväällä 1979 Jukka Tarkan yhteenvedon sarjan ympärillä käydystä lehdistöpolemiikista.[2] Sen mukaan Yleisradion tiedotusosaston leikearkistossa oli 350 kirjoitusta, jotka oli julkaistu kolmen kuukauden aikana 66 sanoma- ja aikakauslehdessä. Sisältöanalyysin perusteella myönteiset ja kielteiset kommentit jakautuivat melko tasan. Aluksi vasemmiston lehdet suhtautuivat sarjaan suopeasti, kun taas sitoutumattomat ja kokoomuslehdet olivat epäluuloisia. Sarjan edetessä tilanne muuttui. Kaiken kaikkiaan aktiivisimmin polemiikkiin osallistui ns. valtalehdistö, passiivisimmin SDP:n puoluelehdet. Sitoutumaton ja kokoomuslainen lehdistö korosti arvioissaan eniten sitä että sarja oli hyvin tehty. Keskustalehdet arvostivat historiantutkimuksen kansanomaistamista. SKP:n vähemmistö löysi sarjasta vähiten hyvää sanottavaa, SKP:n enemmistö totesi myös sen ansiot.
Urho Kekkosen päiväkirjoissa on kaksi Sodan ja rauhan miehiä käsittelevää lehtileikettä mutta ei yhtään presidentin omaa kommenttia. Toinen lehtileikkeistä on Keijo Korhosen kirjoitus, jossa hän vakuuttaa ettei ohjelma vahingoita idänsuhteita, ja toinen on edellä referoitu Tarkan analyysi.[3]
