Roviolla polttaminen

Wikipedia

Roviolla polttaminen on vanha teloitustapa.

Muun muassa homoseksuaalisuudesta, noituudesta, vääräuskoisuudesta ja maanpetturuudesta tuomittuja on vanhaan aikaan poltettu elävältä roviolla. Keskiajalla myös murhapolttajia rangaistiin usein elävältä polttamisella. Raivostunut väkijoukko saattoi lynkata raiskauksesta tai muista törkeinä pidetyistä teoista syytettyjä polttamalla heidät roviolla. Yleensä kuolemaantuomittu menetti tajuntansa myrkyllisten kaasujen ja šokin takia muutamassa minuutissa. Joissain maissa roviolle tuomitut kuristettiin juuri ennen tuomion täytäntöönpanoa. Vanhassa Kiinassa roviolle tuomitut huumattiin oopiumilla. Pohjoismaissa roviolla poltettavat sidottiin kiinni tikkaisiin tai vastaavaan telineeseen ja heidät kaadettiin vatsalleen roihuavaan rovioon. Intiassa leskenpoltto-tapaa on yritetty kitkeä, mutta sitä väitetään yhä noudatettavan maaseudulla.

Englannissa roviolla polttamisen taitoa kehitettiin kidutuksen kaltaiseksi: käytettiin tuoretta puuta, ja valittiin tuomioiden täytäntöönpanopäiviksi sateisia päiviä, jotta uhrit kuolisivat hitaasti. Toisinaan roviolla poltettavien jalkojen väliin sekä selkää ja rintaa vasten aseteltiin huolellisesti risukimppuja, jotka polttivat uhria vähitellen ja mahdollisimman pitkään ennen kuolemaa.

Vanhaan aikaan Venäjällä kuolemaantuomittuja laskettiin hitaasti kahleista tai köysistä roikkuen alas liekehtivään kuiluun. Tavan aloittajaksi mainitaan Iivana Julma.

Tunnetuimpia roviolla poltettuja ovat Jacques de Molay (1314), Jan Hus (1415), Jeanne d'Arc (30. toukokuuta 1431) ja Giordano Bruno (1600).

Viimeinen Suomessa noitana poltettu on ollut ruoveteläinen Antti Lieroinen, 1643.