Rikhard III (näytelmä)

Wikipedia

Rikhard III (The Tragedy of King Richard the Third) on William Shakespearen historiallinen näytelmä Englannin viimeisestä York-sukuisesta kuninkaasta Rikhard III:nnesta. Se on yksi Shakespearen varhaisimmista näytelmistä ja kirjoitettu mahdollisesti 1591. Se on tavallaan jatko-osa vielä varhaisemmalle Henrik VI:lle.

Näytelmässä Rikhard kuvataan pahana tyrannina, joka ontuu ja jolla on toinen käsi toista lyhyempi ja kaiken huipuksi kyttyräselkä, mutta tämä kuvaus perustuu Thomas Moren kirjaan The History of Richard III, joka taas on kirjoitettu Elyn piispa John Mortonin muistelmien perusteella. Piispa Morton taas oli yksi Rikhardin pahimmista vihamiehistä. Toisaalta Shakespeare ei edes pyrkinyt minkäänlaiseen historialliseen tarkkuuteen, vaan luomaan draamallisesti vaikuttavan hahmon.^[1]

Rikhard III on älykäs ja taitava manipuloimaan. Hän tiedostaa itse pahuutensa, ja puolustelee sitä ruumiinsa epämuodostumilla, mikä tuodaan esiin heti näytelmän avausmonologissa. Pohjattomasta pahuudestaan huolimatta hahmoa on pidetty jopa sympaattisena - Rikhard III kykenee manipuloimaan myös yleisön.^[2]

VAROITUS: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Näytelmä alkaa juuri, kun ruusujen sota on kääntynyt Yorkien voitoksi ja Lancaster-suvun häviöksi. Yorkien vanhin poika Edvard IV on noussut valtaan, mutta hänen avioliittonsa leskirouva Elisabet Greyn kanssa ei miellytä kaikkia, varsinkaan hänen veljiään Rikhardia ja Clarencea. Ensimmäisessä kohtauksessa Rikhard pitää maailmankuulun yksinpuhelunsa: "Now is the winter of our discontent...", jossa hän kertoo ryhtyvänsä toteuttamaan unelmaansa päästäkseen Englannin valtaistuimelle.

Rikhard aloittaa taistelunsa kohti valtaistuinta ja värvää puolelleen muun muassa serkkunsa Buckinghamin herttuan, toimittaa veljensä Clarencen vankilaan, tapattaa nuoret veljenpoikansa (Prinssit Towerissa) ja loppujen lopuksi myös omat tukijatkin saavat kyytiä. Loppujen lopuksi Onnetar kääntyykin Rikhardia vastaan ja Ranskassa hänen vastustajansa valmistautuvat vallankumoukseen, Rikhardin on valmistauduttava sotaan ja loppujen lopuksi jopa Rikhardin vanha äiti Yorkin herttuatar kääntyy omaa poikaansa vastaan.

[muokkaa] Päähenkilöt

Rikhard, Gloucesterin herttua, myöh. kuningas Rikhard III
Elisabet, Englannin kuningatar, Rikhardin käly
Buckinghamin herttua, Rikhardin serkku, kuninkaantekijä
Lordi Anthony Rivers, Elisabetin veli
George, Clarencen herttua, Rikhardin veli
Lady Anna, ent. Walesin prinsessa, Rikhardin vaimo
Yorkin herttuatar, kuningataräiti, Rikhardin äiti
Edvard IV, Englannin kuningas, Rikhardin veli
Lordi Hastings, pääministeri
Lordi Stanley, Derbyn jaarli
Henry, Richmondin jaarli, Stanleyn poikapuoli, myöh. kuningas Henrik VII
Margareeta, ent. Englannin kuningatar

[muokkaa] Kuuluisia vuorosanoja

Ratsu, ratsu, valtakuntani hevosesta! (Rikhard III)

Verta sinä latkit, oman veresi saat maasta nuolla! (Yorkin herttuatar)

Hyvästi huonon onnen kuningatar; sure sinä täällä vaan, minä palaan Ranskaan teidän murheillenne nauramaan. (Vanha kuningatar Margareeta)

Kerro, piru, missä ovat lapseni?! (Kuningatar Elisabet)

[muokkaa] Elokuvaversiot

Vuonna 1955 Laurence Olivier teki upean versionsa tästä maailmankuulusta näytelmästä, näytellen itse pääosaa.

Vuonna 1995 Ian McKellen ja Richard Loncraine tekivät modernisoidun version, jossa McKellen näytteli nimiroolia. Muita pääosan esittäjiä olivat muun muassa Annette Bening, Jim Broadbent, Robert Downey Jr., Nigel Hawthorne, Kristin Scott Thomas, Maggie Smith ja John Wood.