Radium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Radium | ||||
| Tunnus | Ra | ||||
| Järjestysluku | 88 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 2, maa-alkalimetalli | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 5,500×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen, metallisen valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1898, Marie Curie ja Pierre Curie | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | (226) amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 215 (-) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 7s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +2 | ||||
| Kiderakenne | tilakeskeinen kuutiollinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 973 K (700 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2010 K (1737 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 41,09×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 113 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 8,5 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 1037 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 0,9 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 1 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 18,6 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Radium (lat. radium) on maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ra ja järjestysluku 88. Se on radioaktiivinen, hopeanvalkoinen, pehmeä metalli, jonka elektronegatiivisuus on 0,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 510 kJ/mol. Sen löysivät Pierre ja Marie Curie vuonna 1898 Joachimsthalin (nyk. Jáchymovin) pikivälkkeestä.
Radium muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan bariumia, mutta on sitä reaktiivisempaa. Radiumyhdisteet värjäävät liekin voimakkaan punaiseksi. Radiumin sukulaisuus kalsiumin kanssa lisää sen vaarallisuutta ihmiselle, sillä se voi kulkeutua luustoon kalsiumin sijaan ja aiheuttaa syöpää. Radiumia käytettiin itsevalaisevissa maaleissa, kunnes sen vaarallisuus huomattiin.
Radiumilla on 25 tunnettua isotooppia, jotka kaikki ovat radioaktiivisia. Niistä neljää esiintyy luonnossakin uraania tai toriumia sisältävissä mineraaleissa, koska ne ovat näistä alkuaineista alkavien hajoamissarjojen välijäseniä. Yleisin ja pitkäikäisin radiumisotooppi on U-238:sta alkavaan hajoamissarjaan kuuluva Ra-226, jonka puoliintumisaika on 1602 vuotta. Sitäkin on luonnossa vain hivenmääriä, sillä se hajoaa edelleen radoniksi ja se taas erinäisten muiden välivaiheiden (Po-218, Pb-214, Bi-214, Po-214, Pb-210, Bi-210, Po-210) kautta lopulta lyijyksi (Pb-206).
Kemiallisen reaktiivisuutensa vuoksi radium ei esiinny luonnossa vapaana alkuaineena vaan ainoastaan yhdisteinä.
Kun radium löydettiin, sitä markkinoitiin lähes ihmelääkkeenä. 1920- ja 1930-luvuilla radioaktiivisuutta pidettiin keholle hyödyllisenä. Siksi radiumia myytiin mitä erilaisimpina valmisteina, joiden pitoisuus oli niin suuri, että pitkäaikainen käyttö oli usein hengenvaarallista. Nykyisin säteilysuojelulainsäädäntö rajoittaa ankarasti sen ja muidenkin radioaktiivisten aineiden käyttöä. Lääketieteellisessä sädehoidossakin radiumin ovat pitkälti syrjäyttäneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet kuten Co-60 ja Cs-137.
