Progress

Wikipedia

Progress (venäjäksi Прогресс, edistys) on venäläinen avaruusalus. Se on kertakäyttöinen, miehitettyjä avaruuslentoja tukeva rahtialus, joka laukaistaan Sojuz-kantoraketilla Baikonurista Kazakstanista.

Progress on versio Sojuz-avaruusaluksesta, joka kehitettiin 1970-luvun alkupuolella neuvostoliittolaisen OKB-1-suunnittelutoimiston (nykyinen RKK Energija) Saljut-avaruusasemien käyttöön. 1986–2000 se huolsi Mir-avaruusasemaa. 1990-luvun jälkipuolelta alkaen venäläiset ovat huoltaneet sen avulla ISS-avaruusasemaa.

Sisällysluettelo 1 Rakenne ja toiminta 2 Versiot 2.1 Progress 2.2 Progress M 2.3 Progress M1 3 Joitakin laukaisuja 4 Katso myös 5 Lähteet

[muokkaa] Rakenne ja toiminta

Progress koostuu kolmesta moduulista, jotka on muunnettu Sojuz-avaruusaluksesta. Edessä sijaitseva pyöreähkö paineistettu moduuli on rahtiosio Progress GO (Gruzovoi otsek), jossa on ilmalukko. Keskellä sijaitseva ajoainemoduuli Progress OKD (Otsek komponentov dozapravki) ja huoltomoduuli Progress PAO (Priborno-agregatniy otsek) muodostavat lopun aluksesta.

Alkuperäinen Progress vei rahtia avaruusasemille ja se pudotettiin roskilla täytettynä alas, jolloin se paloi ilmakehässä. Siihen lisättiin Mirin aikana paluukapseli VBK-Raduga (VBK = Vozbrashchaemaya ballisticheskaya kapsula) jolla voitiin palauttaa maahan 150 kg hyötykuorma.

Progress pystyy navigoimaan avaruusasemalle ja telakoitumaan siihen itsenäisesti. Kuitenkin aluksen ollessa alle 150 metrin päässä avaruusasemasta lennonjohto Moskovan lähellä ja ISS:n miehistö tarkkailevat lähestymistä ja telakointia.

Progress telakoi tavallisesti Zvezda-moduuliin, mutta se voi telakoida myös Pirs-moduuliin.

[muokkaa] Versiot

1970-luvun puolivälissä kehitettiin Sojuz 7K-T –alus eli ensimmäinen Progress. Se lensi ensi kerran 20. tammikuuta 1978 avaruusasema Saljut 6:lle.

1980-luvulla kehitettiin Progress M –versio, joka perustui Sojuz T –avaruusalukseen. Sitä käytettiin ensi kerran vuonna 1989 lennolla Mir-avaruusasemalle. Vuonna 2000 kehitettiin Progress M1 –versio, joka kuljettaa enemmän ajoainetta mutta vähemmän muuta rahtia. Sitä käytettiin ISS-aseman energiahuoltoon. Molemmat versiot M ja M1 ovat käytössä.

[muokkaa] Progress

• Pituus 7,48 m
• Halkaisija 2,72 m
• Massa 7 020 kg
• Hyötykuorma 2 315 kg, josta ajoainetta 975 kg
• Ensilento 20. tammikuuta 1978
• Viimeinen lento 5. toukokuuta 1990
• Lentojen määrä: 42
  • 12 Saljut 6:lle
  • 12 Saljut 7:lle
  • 18 Mirille
• Energiahuolto: akut

[muokkaa] Progress M

• Pituus 7,23 m
• Halkaisija 2,72 m
• Massa 7 450 kg
• Hyötykuorma 2 350 kg, josta ajoainetta 1 200 kg
• Ensilento 23. elokuuta 1989 (Progress M1 Mirille)
• Energiahuolto: aurinkopaneelit ja akut

[muokkaa] Progress M1

• Pituus 7,2 m
• Halkaisija 2,72 m
• Massa 7 150 kg
• Hyötykuorma 2 230 kg
  • ajoainetta 1 950 kg, josta enintään 850 kg ISS:aan tankattavaa ajoainetta, mutta Progressin telakoituessa siinä on tyypillisesti 250 kg omaa ajoainetta jäljellä, jota voidaan käyttää avaruusaseman tarpeisiin
  • paineistetussa rahtitilassa kuljetettavan rahdin suurin maara 1800 kg
  • rahtitilan tilavuus 6,6 kuutiometria
  • suurin kuljetettava vesimäärä 420 kg
  • suurin kuljetettava ilma/happimäärä 50 kg
  • alus voi kuljettaa avaruusasemalta Maan ilmakehässä poltettavaksi 1600 kg jätettä, josta 400 kg voi olla nestemäisessä muodossa
• Ensilento 1. helmikuuta 2000 Progress M1-1-alus lento Mir-avaruusasemalle
• Energiahuolto: aurinkopaneelit ja akut

[muokkaa] Joitakin laukaisuja

• 1. helmikuuta 2000 Progress M1-1-alustyypin ensilento Mir-avaruusasemalle
• 5. helmikuuta 2008 huoltolento ISS-avaruusasemalle

[muokkaa] Katso myös

• Automated Transfer Vehicle

[muokkaa] Lähteet

• Russian Progress Spacecraft NASA. Viitattu 13.3.2008.
• Progress RussianSpaceWeb. (englanniksi)
• Progress Encyclopedia Astronautica. (englanniksi)