Porthania

Wikipedia

Porthania on Helsingin yliopiston keskustakampukseen kuuluva laitosrakennus, joka sijaitsee Kluuvin kaupunginosassa Hirvi-korttelissa osoitteessa Yliopistonkatu 3. Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema, vuonna 1957 valmistunut Porthania on yksi Helsingin ydinkeskustan huomattavimmista 1950-luvun modernismia edustavista rakennuksista. Henrik Gabriel Porthanin mukaan nimetyn rakennuksen pääasiallinen käyttäjä on nykyisin Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta.

[muokkaa] Historia ja arkkitehtuuri

Porthania kuuluu 1900-luvun keskivaiheilla Helsingin keskustaan toteutettujen suurten yliopistorakennusten sarjaan. Niiden avulla pyrittiin ratkaisemaan nopeasti kasvanutta Helsingin yliopistoa vaivannut tilapula. Näihin rakennuksiin kuuluvat Yliopiston päärakennuksen laajennusosa 1937, Metsätalo 1938, Porthania 1957, ja viimeisenä yliopiston hallintorakennus 1978.

Nykyisen Porthanian paikka, yliopiston omistama Hirvi-korttelin eteläpää, oli uudisrakennussuunnitelmien kohteena 1920-luvulta alkaen. Paikalla sijaitsi tuolloin joukko pieniä 1800-luvun puutaloja. Arkkitehti Armas Lindgren oli jo 1927 luonnostellut paikalle suuren klassistisen instituuttirakennuksen, mutta tästä suunnitelmasta toteutettiin lopulta vain yksi siipi (nykyinen Fabianinkatu 24:n rakennus). Yliopiston päärakennuksen laajentaminen ja Metsätalon rakentaminen lykkäsivät korttelin eteläpään rakentamista yli toisen maailmansodan.

1949 Porthanian tontista järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voitti Aarne Ervi. Porthania rakennettiin hänen suunnitelmiensa mukaan ja vihittiin käyttöön 1957. Kaikista kilpailusuunnitelmista Ervin suunnitelma oli sekä tyylillisesti että rakenteellisesti selvästi modernistisin, ja Porthania olikin Suomen ensimmäinen huomattava rakennus joka toteutettiin tehdasvalmisteisista betonielementeistä. Ervi oli työskennellyt aiemmin Alvar Aallon apulaisena, ja Porthaniassa on nähtävissä heijastuksia Aallon töistä; esimerkiksi luentosalien pyöreät kattoikkunat tuovat mieleen Viipurin kirjaston. Ervi myös suunnitteli Porthanian sisustuksen ja kalusteet, pyrkien näin luomaan rakennuksesta taiteellisen kokonaisuuden.

[muokkaa] Tilat

Porthania suunniteltiin ratkomaan yliopiston tilapulaa ja sisältämään monenlaisia toimintoja. Rakennukseen tuli viisi suurta auditoriota ja kymmenen pienempää luentosalia sekä tiloja laitoksille ja seminaarikirjastoille. Koska suunnittelussa pidettiin tärkeänä opiskelijoiden sosiaalisia tiloja, Porthaniaan sijoitettiin myös suuri opiskelijaruokala, voimistelusali ja terveydenhoitotilat. Kellariin rakennettiin suuret kirjavarastot, joista on maanalainen yhteys naapurikorttelissa sijaitsevaan yliopiston kirjastoon. Rakennuksen alkuperäiset käyttäjät olivat historiallis-kielitieteellinen, oikeustieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta.

Porthanian sydämenä on kahden kerroksen korkuinen keskusaula, jota koristaa kaksi monumentaalista seinämaalausta, Arvid Bromsin abstrakti Eteenpäin – ylöspäin (1957) sekä Olli Miettisen realistinen Kehrä (1959). Aulan ympärille on sijoitettu viisi suurta auditoriota, joista suurin vetää 650 henkeä ja on edelleen Helsingin yliopiston suurin luentosali. Aulan yläpuolella toisessa kerroksessa on opiskelijaruokala, nykyinen UniCafe Porthania. Ruokalan ulko- ja sisäseinät on tehty lasista, jotta ruokailijat voivat katsella esteettä sekä ulos Yliopistonkadulle että sisään pääaulaan; lisäksi ruokalassa on oma ulkoterassi. Porthanian viisi ylintä kerrosta ovat laitostiloja, joissa on pienempiä luentosaleja sekä työhuoneita.

Porthania peruskorjattiin vuosina 2004–2006 pyrkien säilyttämään talon alkuperäinen asu. Peruskorjauksen yhteydessä rakennettiin korttelin keskelle katetty käytävä Porthaniasta oppimiskeskus Aleksandriaan ja Opiskelijakirjastoon. Peruskorjauksen jälkeen rakennuksen pääasiallinen käyttäjä on ollut oikeustieteellinen tiedekunta.

[muokkaa] Lähteet

• Eea Pekkala-Koskela (toim.): Yliopiston Helsinki. Helsingin yliopisto 1989. ISBN 951-875-148-X
• Helsingin yliopiston internet-sivut.