Pax Americana
Wikipedia
Pax Americana (Latinaksi: "Amerikan rauha" tai "amerikkalainen rauha") on termi, joka kuvaa toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1945 saakka länsimaissa vallinnutta verrattain rauhallista aikaa, jota kuvastaa myös Yhdysvaltojen hallitseva sotilaallinen ja taloudellinen asema. Se asettaa Yhdysvallat nykypäivän Rooman valtakuntaa vastaavaan sotilaalliseen ja diplomaattiseen rooliin (katso Pax Romana) ja brittiläisen imperiumin seuraajaksi. Pax Americanan aikana tärkeimpien länsimaiden kesken ei ole puhjennut aseellisia konflikteja, eikä ydinaseita ole käytetty, vaikka Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovatkin osallistuneet erinäisiin paikallisiin sotiin kuten Korean, Vietnamin, Falklandin, Persianlahden, Afganistanin ja Irakin sotiin.
Termiä Pax Americana käyttävät niin USA:n ulkopolitiikan kannattajat kuin vastustajatkin, joten siihen liittyy erilaisia painotuksia riippuen asiayhteydestä. Esimerkiksi uuskonservatiivinen ajatushautomo Project for the New American Century käyttää termiä raportissaan Rebuilding America's Defences, mutta sitä ovat käyttäneet myös ihmiset, jotka syyttävät USA:n toimintaa hypervaltana imperialistiseksi ja hyökkääväksi.
Pax Americana on verrattavissa Rooman valtakunnassa vallinneeseen rauhan aikaan, joka tunnetaan nimellä Pax Romana. Molemmissa tapauksissa rauha tarkoittaa "suhteellista rauhaa", jolloin sotia kyllä käydään, mutta ne ovat verrattain pienimuotoisia eivätkä vaaranna hallitsevan valtion olemassaoloa tai asemaa teollisuuden, kaupankäynnin, maatalouden tai sotilaallisen voiman alueilla.
[muokkaa] Pax Americanan alkuperä
Termi juontuu osittain USA:n suorasta vaikutusvallasta, mutta myös amerikkalaisen taloudellisella ja diplomaattisella tuella toimivista kansainvälisistä instituutioista.
Edes tilanne Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ei vastaa Yhdysvaltain etulyöntiasemaa kaikkiin muihin teollisuusmaihin verrattuna vuonna 1945, jolloin USA, maailman ainoa ydinasevaltio, hallitsi puolta maailman teollisuustuotannosta ja 80 prosenttia maailman kultavarannoista. Lisäksi Yhdysvaltojen infrastruktuuri oli säilynyt sodassa vahingoittumattomana ja sen asevoimat olivat ennennäkemättömän voimakkaat, kun taas Euroopan suurvaltojen kokemat infrastruktuurin, pääoman ja ihmishenkien menetykset olivat kova isku niin voittajien kuin häviäjienkin imperialismille.
Sodan jälkeen Yhdysvallat investoivat voimakkaasti Länsi-Euroopan ja Japanin jälleenrakennukseen esimerkiksi Marshall-avun kautta, mikä vahvisti USA:n taloudellisen vaikutusvallan alueilla, joita se jo hallitsi sotilaallisesti. Tämä edesauttoi rautaesiripun laskeutumista ja kylmän sodan kehittymistä, kun länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto ryhtyivät kehittämään sodassa miehittämiään alueita omien taloudellisten näkemystensä mukaisesti. Yhdysvallat luopui perinteisestä isolationismistaan ja ryhtyi kehittämään kansainvälisiä instituutioita, jotka ylläpitäisivät sille suotuisaa maailmanjärjestystä. Näihin instituutioihin kuuluvat mm. Maailmanpankki, Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO, Maailman kauppajärjestö WTO:n edeltäjä GATT sekä Yhdistyneet Kansakunnat, jonka turvallisuusneuvostossa pysyvillä jäsenvaltioilla on veto-oikeus.
