Pavel Miljukov

Wikipedia

Venäläinen valtiomies Pavel Nikolajevitš Miljukov.

Pavel Nikolajevitš Miljukov (ven. Павел Николаевич Милюков, 27. tammikuuta (15.1.) 1859 Moskova, Venäjä – 3. maaliskuuta 1943 Ranska) oli tunnustettu historioitsija ja venäläinen valtiomies.

Miljukov aloitti opinnot Moskovan yliopistossa 1877 ja julkaisi kolmiosaisen teoksen Venäjän kulttuurista. Hänet tunnettiin myös liberaaleista mielipiteistään, joiden vuoksi hänet erotettiin opetusvirastaan 1895. Hän lähti ulkomaille ja matkusteli laajasti. Hän kirjoitti maanalaiseen lehteen Osvoboždenijaan. Vallankumousvuonna 1905 hän oli perustamassa ammattiliittojen keskusjärjestöä ja Perustuslaillisdemokraattista puoluetta (kadettipuolue). Hän toimi puolueen keskuskomitean jäsenenä ja oli toimittajana sen päivälehdessä.

Kun ensimmäinen duuma hajotettiin heinäkuussa 1906, Miljukov oli mukana laatimassa Viipurin manifestia, jossa yllytettiin hallituksen vastaiseen passiiviseen vastarintaan. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä, Miljukovin kanta oli isänmaallis-puolustuksellinen, ja hän syytti tsaarin hallitusta tehottomuudesta valjastaa valtion voimavaroja sotaponnistukseen. Marraskuussa 1916 hän otti kuitenkin jyrkemmän kannan ja syytti hallitusta maanpetturuudesta. Kun Nikolai II syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa maaliskuussa 1917, Miljukov halusi säilyttää monarkian, mutta ei juuri saanut tukea. Miljukov oli muodostamassa ruhtinas Lvovin hallitusta. Miljukov pakotettiin eroamaan toukokuussa hallituksen sotapolitiikan johtaessa mellakoihin Pietarissa. Hän pyrki kokoamaan oppositiota Aleksandr Kerenskin vasemmistolaisemmalle hallitukselle, muttei saanut tukea.

Bolsevikkivallankaappauksen jälkeen hän pakeni Etelä-Venäjälle, missä hän toimi valkoisten joukkojen poliittisena neuvonantajana Venäjän sisällissodan aikana. Hän siirtyi sieltä Ranskaan. Maanpaossa Miljukov joutui monien attentaattien kohteeksi. Miljukov kuoli Aix-les-Bains'ssa vuonna 1943.