Paul-Henri Spaak
Wikipedia
Paul-Henri Charles Spaak 
kuuntele ääntämys? (25. tammikuuta 1899 Schaerbeek – 31. heinäkuuta 1972) oli belgialainen sosialistipoliitikko ja valtiomies.
Paul-Henri Spaak toimi useaan otteeseen Belgian ulkoministerinä ja neljään kertaa pääministerinä. Vuonna 1945 hän oli YK:n ensimmäisen yleiskokouksen puheenjohtaja. Hän oli yksi Euroopan yhdentymisen alkuunpanijoista. Hän ajoi Benelux-maiden tulliliittoa, toimi Euroopan neuvoston puheenjohtajana ja johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokousta vuosina 1952–1953.
Vuonna 1955 Messinan konferenssissa hänet valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka valmisteli raportin Europan yhteismarkkinoista (ns. Spaak-raportti). Tämä raportti oli pohjana vuoden 1957 Rooman sopimukselle, jolla parustettiin Euroopan talousyhteisö. 1957–1961 hän toimi NATOn pääsihteerinä, ja vaikutti siihen että NATOn päämaja sijoitettiin Brysseliin. 1957 hän sai Karlspreisin Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Fondation Paul-Henri Spaak (englanniksi), (hollanniksi) ja (ranskaksi)
