Nikola I Petrović-Njegoš
Wikipedia
Nikola I Petrović Njegoš (Краљ Никола I Петровић Његош) (7. lokakuuta 1841–2. maaliskuuta 1921) oli Montenegron ruhtinas 1860–1910 ja kuningas 1910–1918.
Nikolasta tuli Montenegron ruhtinas setänsä Danilo II:n murhan jälkeen 1860. Maa oli osallisena sarjassa sotia osmanien kanssa 1862–1878. Kaikki maat kuitenkin tunnustivat Montenegron itsenäisyyden 1878 Berliinin kongressissa ja seuraavat vuodet maa nautti suhteellisesta rauhasta ja vakaudesta. Vuonna 1905 säädettiin ensimmäinen perustuslaki. Maa sai myös lehdistönvapauden ja rikoslain.
Parlamentti julisti Nikolan kuninkaaksi 1910. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen maa pakotettiin liittymään Serbiaan Serbian, kroaattien ja slovenien kuningaskunnaksi. Kansannousu liittoa vastaan murskattiin.
Nikola meni maanpakoon Ranskaan, mutta vaati edelleen kruunua kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Italiaan. Vuonna 1989 Nikolan, kuningatar Milenan ja kahden heidän kahdestatoista lapsestaan ruumiit siirrettiin Montenegroon.
Nikola I sai lempinimen Euroopan appiukko, kun hänen tyttärensä naitettiin eri hoveihin. Anastasia nai Venäjän suuriruhtinas Nikolai Romanovin, Elena Italian kuningas Viktor Emanuel III:n.
| Edeltäjä: Danilo II Petrović Njegoš |
Montenegron kuningas 1860–1918 |
Seuraaja: Danilo I Petrović Njegoš (maanpaossa) |
