NHL-kausi 1936–1937

Wikipedia

Kausi 1936–1937 oli National Hockey Leaguen 20. kausi. Sen aikana kahdeksan joukkuetta pelasi kukin 48 ottelua. Detroit Red Wings vei Stanley Cupin kukistettuaan New York Rangersin loppuottelusarjassa voitoin 3–2.

Frank Calder oli nimennyt parhaat tulokkaat kaudesta 1932–1933 lähtien. Tällä kaudella hän kuitenkin osti ensimmäisen kerran parhaalle tulokkaalle annettavan palkinnon, jonka sai tällä kertaa Syl Apps.

Sisällysluettelo 1 Runkosarja 1.1 Loppusijoitukset 1.2 Pistepörssin parhaat 2 Pudotuspelit 3 Palkinnot 4 Katso myös 5 Lähteet

[muokkaa] Runkosarja

Suuri lamakausi oli tehnyt tehtävänsä NHL:lle. Vielä vuosikymmenen alussa liigassa oli kymmenen joukkuetta, mutta sen jälkeen kaksi joukkuetta oli joutunut lopettamaan toimintansa. New York Americans näytti olevan listalla seuraavana. NHL ei kuitenkaan aikonut sallia vahingon tapahtua. Niinpä sen sijaan, että joukkueen olisi annettu luhistua raha- ja omistajuusongelmiin, otti liiga joukkueen hallintaansa. Tällöin Americansin omistaja Bill Dwyer nosti asiasta oikeusjutun. Tuloksena oli sopimus, jonka mukaan NHL:n johtama joukkue jäisi hänen omistukseensa, ja Dwyer saisi mahdollisuuden maksaa velkansa takaisin.

Rahapulasta kärsivä Montreal Maroons joutui myymään tähtensä ja kapteeninsa Reginald ”Hooley” Smithin Bostoniin. Carl Vossin toivottiin täyttävän hänen jättämänsä aukon, mutta Voss sairastui influenssaan, eikä hänestä ollut joukkueelle missään vaiheessa apua. Bob Gracie osoittautui kuitenkin todelliseksi tehopelaajaksi, ja Maroons oli vähällä viedä Kanadan divisioonan ykköspaikan Montreal Canadiensien nenän edestä.

New York Americans oli vielä kauden alkuvaiheessa ykkössijalla, mutta sitten sen pelaajat sairastuivat influenssaan, ja joukkueen suoritukset notkahtivat. Pahin isku oli kuitenkin se, kun Roy Worters joutui tyräsairauden takia lopettamaan uransa. Alfie Moore ja Lorne Chabot eivät kyenneet korvaamaan häntä, ja Americans sijoittui Kanadan divisioonan viimeiseksi.

Montreal Canadiens oli tehnyt pohjakosketuksen kaudella 1935–1936, ja Babe Siebert hankittiin jäntevöittämään puolustusta. Lämpimimmän vastaanoton sai kuitenkin Howie Morenzin ostaminen takaisin New York Rangersilta. Edellisen kauden viimeisen sijan asemesta Canadiens vei Kanadan divisioonan ykköspaikan. Morenz oli vasta pääsemässä huippukuntoonsa tammikuussa 1937, kun sattui traaginen tapahtuma. Yhdessä Morenzin räväköistä rynnistyksistä Chicagon Earl Seibert taklasi hänet tilanteessa, jossa Morenzin vasen luistin jäi jumiin päätylaudoitukseen, ja hänen jalkansa murtui pahoin. Hän kärsi hermoromahduksen murehtiessaan uransa jatkomahdollisuuksia, ja lisää huonoa onnea seurasi. 8. maaliskuuta 1937 paranevasta jalasta otetuissa röntgenkuvissa ilmeni verihyytymiä. Leikkausta kaavailtiin seuraavaksi päiväksi, mutta Howien syötyä kevyen illallisen sekä kerrottua sairaanhoitajalle haluavansa levätä hän nukahti ja hänen tilansa muuttui äkisti. Hoitaja tajusi jotain olevan vialla. Veritulppa oli pysäyttänyt hänen sydämensä, ja yritykset elvyttää Howieta epäonnistuivat. Uutiset Morenzin kuolemasta järkyttivät kiekkomaailmaa, ja tuhannet ihmiset – monet heistä kyynelsilmin – kävivät hänen arkkunsa äärellä jättämässä viimeiset, kunnioittavat jäähyväisensä NHL:n todelliselle suurpelaajalle.

NHL menetti vuoden aikana monia huippuja tavalla tai toisella. Bostonin Eddie Shoren selkä murtui, ja Toronton King Clancy lopetti uransa. Toronton pahin menetys sattui kuitenkin Charlie Conacherin vaurioittaessa ranteensa. Hän ei ollut sen jälkeen enää koskaan entisensä.

Runkosarjassa Detroit sijoittui Amerikan divisioonassa ensimmäiseksi Vezina Trophy -voittajan Normie Smithin avustuksella.

Ennen viittä viimeistä peliä joukkueen ollessa epätoivoisesti jumbosijalla Chicago Black Hawksin omistaja Frederic McLaughlin päätti toteuttaa sydäntään lähellä olevan kokeilun. Hän unelmoi päivästä, jona pelkästään yhdysvaltalaisista pelaajista koostuva joukkue pystyisi kilpailemaan NHL-tasolla. Hänellä oli jo Mike Karakas maalissa, mutta hän lisäsi Ernest Klingbeilin ja Paul Schaeferin puolustukseen sekä nopeaa luistelevan keskushyökkääjä Milt Brinkin laitureiden Al Suomi ja Bun Laprairie väliin. Ensimmäisessä testissä 11. maaliskuuta Boston Bruins voitti Black Hawksin 6–2. Yksikään uusista pelaajista ei kyennyt tekemään maalia, mutta puolustajat Klingbeil ja Schaefer olivat jäällä kaikkien Bostonin maalien aikana. Tästä seurasi valituksia Jack Adamsin, Lester Patrickin ja Art Rossin tahoilta. Heidän mukaansa moisia kokeita ei olisi saanut järjestää muiden joukkueiden taistellessa pudotuspelipaikoista. McLaughlinin suojatit eivät kuitenkaan näyttäneet lainkaan huonoilta, kun Toronto Maple Leafs oli onnekas ja pystyi voittamaan heidät 3–2 Maple Leaf Gardensissa. Yhden maalin tehnyt Klingbeil oli pelin tähti. Tulokkaat taklasivat lujaa ja järjestivät ajoittain näyttäviä hyökkäyksiä. 9 600 fania antoivat heille raikuvat aplodit. Tämän ottelun jälkeen Black Hawks voitti New York Rangersin 3–2 samojen pelaajien ollessa edelleen mukana kokoonpanossa. Lester Patrick ei voinut todeta muuta kuin yleisömäärän vähentyneen. Kokeilu oli kutakuinkin päätöksessään, kun New York Americans löylytti Black Hawksin 9–4 David ”Sweeney” Schrinerin ja Nels Stewartin tehdessä kumpikin hattutempun. Myös häviön kärsineen Chicagon Paul Thompson saalisti kolme maalia.

[muokkaa] Loppusijoitukset

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona	O	V	H	T	Pisteet	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Montreal Canadiens	48	24	18	6	54	115	111	298
Montreal Maroons	48	22	17	9	53	126	110	379
Toronto Maple Leafs	48	22	21	5	49	119	115	371
New York Americans	48	15	29	4	34	122	161	481

Yhdysvaltojen divisioona	O	V	H	T	Pisteet	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Detroit Red Wings	48	25	14	9	59	128	102	244
Boston Bruins	48	23	18	7	53	120	110	303
New York Rangers	48	19	20	9	47	117	106	312
Chicago Black Hawks	48	14	27	7	35	99	131	291

[muokkaa] Pistepörssin parhaat

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	P	RM
David Schriner	New York Americans	48	21	25	46	17
Syl Apps	Toronto Maple Leafs	48	16	29	45	10
Marty Barry	Detroit Red Wings	48	17	27	44	6
Larry Aurie	Detroit Red Wings	45	23	20	43	20
Harvey Jackson	Toronto Maple Leafs	46	21	19	40	12
Johnny Gagnon	Montreal Canadiens	48	20	16	36	38
Bob Gracie	Montreal Maroons	48	11	25	36	18
Nels Stewart	Boston Bruins/New York Americans	43	23	12	35	37
Paul Thompson	Chicago Black Hawks	47	17	18	35	28
Bill Cowley	Boston Bruins	46	13	22	35	4

[muokkaa] Pudotuspelit

[muokkaa] Palkinnot

O’Brien Trophy:	Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy:	Detroit Red Wings
Calder Memorial Trophy:	Syl Apps, Toronto Maple Leafs
Hart Memorial Trophy:	Babe Siebert, Montreal Canadiens
Lady Byng Memorial Trophy:	Marty Barry, Detroit Red Wings
Vezina Trophy:	Normie Smith, Detroit Red Wings

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Stanley Cupin voittaneista joukkueista

[muokkaa] Lähteet

• HockeyDB