NHL-kausi 1931–1932

Wikipedia

Kausi 1931–1932 oli National Hockey Leaguen 15. kausi. Sen aikana kahdeksan joukkuetta pelasi kukin 48 runkosarjaottelua. Loppuottelusarjassa Toronto Maple Leafs tarvitsi vain kolme peliä New York Rangersin kukistamiseen ja voitti Stanley Cupin.

Sisällysluettelo 1 Runkosarja 1.1 Loppusijoitukset 1.2 Pistepörssin parhaat 2 Pudotuspelit 2.1 Loppuottelusarja 3 Palkinnot 4 Katso myös 5 Lähteet

[muokkaa] Runkosarja

Taloudellisten syiden takia Philadelphia Quakers lopetti toimintansa, ja Ottawa Senators teki samoin, joten NHL-joukkueiden lukumäärä laski kymmenestä kahdeksaan. Detroit Falcons meni vararikkoon ja joutui konkurssihallintoon. Samaan aikaan NHL-komissaari Frank Calder tuomitsi kaudella 1930–31 AHL:ksi muuttuneen ja itsensä samalla pääliigaksi julistaneen American Hockey Associationin luvattomaksi liigaksi. Calder perusteli kantaansa sillä, että AHL oli sijoittanut joukkueen Chicagoon, jossa oli NHL-joukkue, ja toisen Buffaloon, missä NHL:llä oli alasarjan yhteistyökumppani. Buffalon joukkue kuitenkin luhistui, ja Calder ryhtyi neuvotteluihin James Norrisin omistaman Chicago Shamrocksin ja vararikkoon joutuneen Detroit Falconsin yhdistämiseksi.

Montreal Canadiens valtasi taas kerran runkosarjan ykköspaikan. Canadiensin Howie Morenz oli yhtä tehokas kuin ennenkin ja voitti Hart Trophyn. New York Rangers sijoittui ykköseksi Amerikan divisioonassa. Kausi oli kuitenkin tarkoitettu Torontolle, jonka suunnannäyttäjänä toimi NHL:n johtava pistemies Harvey ”Busher” Jackson.

Toronton kotiareena Maple Leaf Gardens avattiin lukuisista vaikeuksista huolimatta. Eräässä vaiheessa koko projekti oli vähällä luhistua, mutta Conn Smythe ja Frank Selke saivat vakuutettua ammattiyhdistykset hyväksymään Gardensin osakkeita palkkojen osittaisena maksuna. Niinpä Maple Leaf Gardens saatiin lopulta rakennettua. Kotijoukkueen näkokulmasta Chicago Black Hawks pilasi areenan avausottelun 3–1-voitollaan, ja Chicagon pelaaja Mush March teki Gardensin historian ensimmäisen maalin.

[muokkaa] Loppusijoitukset

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona	O	V	H	T	Pisteet	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Montreal Canadiens	48	25	16	7	57	128	111	450
Toronto Maple Leafs	48	23	18	7	53	155	127	625
Montreal Maroons	48	19	22	7	45	142	139	593
New York Americans	48	16	24	8	40	95	142	596

Yhdysvaltojen divisioona	O	V	H	T	Pisteet	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
New York Rangers	48	23	17	8	54	134	112	511
Chicago Black Hawks	48	18	19	11	47	86	101	464
Detroit Falcons	48	18	20	10	46	95	108	415
Boston Bruins	48	15	21	12	42	122	117	373

[muokkaa] Pistepörssin parhaat

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	P	RM
Harvey Jackson	Toronto Maple Leafs	48	28	25	53	63
Joe Primeau	Toronto Maple Leafs	46	13	37	50	25
Howie Morenz	Montreal Canadiens	48	24	25	49	46
Charlie Conacher	Toronto Maple Leafs	44	34	14	48	66
Bill Cook	New York Rangers	48	33	14	47	33

[muokkaa] Pudotuspelit

Montreal Canadiensilla oli kaikki edellytykset kolmannelle peräkkäiselle Stanley Cup -voitolleen, mutta Pit Lepinen ja Aurel Joliat’n loukkaantumiset rikkoivat unelman. Kun Joliat oli puolikuntoinen ja Lepine poissa, Canadiens ei pystynyt haastamaan nopeaa New York Rangersia. Toronto sen sijaan löysi keinot Chicagon ja sen maalivahdin Chuck Gardinerin lyömiseen. Tämän jälkeen Toronto voitti Montreal Maroonsin.

[muokkaa] Loppuottelusarja

Toronto Maple Leafs kukisti paras viidestä -periaatteella pelatussa loppuottelusarjassa New York Rangersin ylivoimaisesti voitoin 3–0.

Alun perin kaksi ensimmäistä peliä piti järjestää New Yorkissa, mutta kaupungissa vierailleen sirkuksen takia toinen peli jouduttiin pelaamaan Bostonissa. Kolmas ja viimeinen ottelu pelattiin suunnitellusti Torontossa. Finaaleita alettiin kutsua ”tennissarjaksi”, sillä Toronto Maple Leafs teki jokaisessa ottelussa 6 maalia. Rangers teki 4 maalia Madison Square Gardenissa, kaksi Boston Gardenissa ja neljä Torontossa.

[muokkaa] Palkinnot

O’Brien Trophy:	Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy:	New York Rangers
Hart Memorial Trophy:	Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy:	Joe Primeau, Toronto Maple Leafs
Vezina Trophy:	Chuck Gardiner, Chicago Black Hawks

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Stanley Cupin voittaneista joukkueista

[muokkaa] Lähteet

• 1931–32 National Hockey League HockeyDB-sivustolla