NHL-kausi 1930–1931

Wikipedia

Kausi 1930–1931 oli National Hockey Leaguen 14. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua. Stanley Cupin vei toisen kerran peräkkäin Montreal Canadiens, joka kukisti Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 3–2 viiden pelin loppuottelusarjassa.

Kauden aikana Art Ross teki katkeran valituksen Stanley Cup -finaalien toteutustavasta. Montreal Canadiens oli nimittäin voittanut hänen joukkueensa kahdessa peräkkäisessä pelissä kaudella 1929–30. Valituksen seurauksena NHL:n johtokunta päätti, että loppuottelusarja pelattaisiin jatkossa paras viidestä -järjestelmällä.

Sisällysluettelo 1 Runkosarja 1.1 Loppusijoitukset 1.2 Pistepörssin parhaat 2 Pudotuspelit 3 Palkinnot 4 Katso myös 5 Lähteet

[muokkaa] Runkosarja

Suuri lamakausi oli alkanut verottaa NHL:ää. Taloudellisten ongelmien selvittämiseksi Pittsburgh Pirates muutti Philadelphiaan, ja siitä tuli Philadelphia Quakers, mutta joukkueessa ei ollut mitään, millä se olisi voittanut otteluita tai faneja puolelleen. Tarkoituksena oli, että joukkue viipyisi Philadelphiassa vain siihen asti, kunnes Pittsburghiin saataisiin uusi areena. Hallia ei kuitenkaan rakennettu, joten joukkueen historia päättyi ainoastaan yhden uudessa kaupungissa vietetyn kauden jälkeen. Myös Ottawa Senators oli taloudellisissa vaikeuksissa, mutta muuttamisen sijaan joukkue myi tähtensä ja tulevan Hockey Hall of Fame -pelaajan King Clancyn Toronto Maple Leafsille 35 000 dollarista ja kahdesta pelaajasta. Tämä vahingoitti joukkuetta, ja yleisömäärät vähenivät entisestään. Tosin vaikka ottelu Philadelphia Quakersia vastaan ei juurikaan kerännyt yleisöä, seurasi Montreal Canadiensin voittoa Ottawasta yli 10 000 silmäparia. Ottawan fanit olivat selvästikin valikoivia sen suhteen, mitä joukkueita he tulivat katsomaan.

Runkosarjan pistepörssin voitti Howie Morenz, joka houkutteli lamakaudesta huolimatta runsaasti yleisöä NHL-kaukaloihin.

Dick Irvin aloitti valmentajauransa Chicagossa, ja joukkue sijoittui toiseksi Yhdysvaltojen divisioonassa. Hän erosi kauden päätteeksi vietyään Black Hawksin loppuotteluihin.

Detroit Cougars vaihtoi tällä kaudella nimensä Detroit Falconsiksi.

[muokkaa] Loppusijoitukset

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona	O	V	H	T	P	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Montreal Canadiens	44	26	10	8	60	129	89	602
Toronto Maple Leafs	44	22	13	9	53	118	99	540
Montreal Maroons	44	20	18	6	46	105	106	568
New York Americans	44	18	16	10	46	76	74	495
Ottawa Senators	44	10	30	4	24	91	142	486

Yhdysvaltojen divisioona	O	V	H	T	P	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Boston Bruins	44	28	10	6	62	143	90	403
Chicago Black Hawks	44	24	17	3	51	108	78	416
New York Rangers	44	19	16	9	47	106	87	514
Detroit Falcons	44	16	21	7	39	102	105	429
Philadelphia Quakers	44	4	36	4	12	76	184	477

[muokkaa] Pistepörssin parhaat

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	P	RM
Howie Morenz	Montreal Canadiens	39	28	23	51	49
Ebbie Goodfellow	Detroit Red Wings	44	25	23	48	32
Charlie Conacher	Toronto Maple Leafs	37	31	12	43	78
Bill Cook	New York Rangers	43	30	12	42	39
Ace Bailey	Toronto Maple Leafs	40	23	19	42	46
Joe Primeau	Toronto Maple Leafs	38	9	32	41	18
Nels Stewart	Montreal Maroons	42	25	14	39	75
Frank Boucher	New York Rangers	44	12	27	39	20
Ralph Weiland	Boston Bruins	44	25	13	38	14
Frederick Cook	New York Rangers	44	18	17	35	72
Aurel Joliat	Montreal Canadiens	43	13	22	35	73

[muokkaa] Pudotuspelit

Chicago Black Hawks otti varhaisen 2–1-johdon ensi kertaa paras viidestä -järjestelmällä pelatussa loppuottelusarjassa. Montreal Canadiens tuli kuitenkin takaisin peliin mukaan ja voitti sarjan lopulta 3–2. Tämä oli joukkueen toinen peräkkäinen Stanley Cup -voitto.

[muokkaa] Palkinnot

O’Brien Trophy:	Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy:	Boston Bruins
Hart Memorial Trophy:	Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy:	Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy:	Roy Worters, New York Americans

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Stanley Cupin voittaneista joukkueista

[muokkaa] Lähteet

• Hockey Database