Neu-Ulm
Wikipedia
| Neu-Ulm | ||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
||||||||||||||||||||||||||||||
Neu-Ulm on kaupunki Baijerin osavaltiossa, Saksassa. Se kuuluu Schwabenin hallintopiiriin ja toimii Neu-Ulmin piirikunnan keskuskaupunkina. Kaupunki sijaitsee Baijerin länsirajalla Tonavan varrella, vastapäätä Ulmin kaupunkia.
[muokkaa] Historia
Neu-Ulmin historia alkaa vuodesta 1810, jolloin Ulmin kaupungin hallinta siirtyi Baijerin kuningaskunnalta Württembergin kuningaskunnalle. Tonavasta tuli kuningaskuntien välinen raja niin, että sen oikeanpuolinen alue päätyi Baijerin hallintaan. Vasemmalle puolelle jäi Ulm, kun taas oikealle puolelle syntyi Neu-Ulm.
Tuohon aikaan Neu-Ulm oli äärimmäisen pieni asutus. Se tunnettiin nimellä Ulm am rechten Donauufer. Nimi Neu-Ulm mainittiin ensimmäisen kerran kirjallisesti vuonna 1814. Neu-Ulm alkoi kasvaa 1840-luvulla, kun alueelle rakennettiin linnoitus. Uuden rautatieyhteyden valmistuttua Augsburgiin vuonna 1853 Neu-Ulmiin sijoitettiin varuskunta. Vuonna 1857 sille annettiin oma vaakuna ja vuonna 1869 kuningas Ludvig II myönsi sille kaupunginoikeudet.
Kaupunki alkoi kukoistaa pormestari Josef Kollmannin aikakaudella 1800-luvun lopulla. Ulmin ja Neu-Ulmin yhdistävä raitiotieyhteys rakennettiin vuonna 1897 ja vuonna 1900 kaupunkiin rakennettiin vesitorni. Vuonna 1906 Neu-Ulm laajeni ensimmäistä kertaa kaupunginmuurien ulkopuolelle.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeeen varuskunta suljettiin. Toisessa maailmansodassa liki kahdeksankymmentä prosenttia kaupungista tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa, ja kaikki sillat Ulmiin yli Tonavan tuhottiin. Toisen maailmansodan lopusta 1990-luvulle saakka kaupungissa oli läsnä Yhdysvaltain sotilaita. Sotilaiden poistumisella oli suuri vaikutus kaupungin talouteen.
[muokkaa] Ystävyyskaupungit
Bois-Colombes, Ranska (vuodesta 1966)
Meiningen, Saksa (vuodesta 1988)
Trissino, Italia (vuodesta 1990)
New Ulm, Yhdysvallat (vuodesta 1954)
