Mariologia
Wikipedia
Mariologia on Neitsyt Mariaa ja hänen asemaansa pelastusjärjestyksessä koskeva teologian alue, jota etenkin Duns Scotus kehitti. Keskiajalla kasvava kiinnostus Marian palvontaan johti moniin Mariaan liittyvien teologisten ajatusten kehittymiseen.
Scotus kuten fransiskaanit yleensä oli 'immaculisti', so. ajatteli päinvastoin kuin 'maculistit', että Maria ei ollut perisynnin tahraama. Scotuksen vaikutus oli niin suuri, että käsitys immaculata conceptiosta tuli keskiajan lopussa vallitsevaksi näkemykseksi. Reformaattorit hylkäsivät opin, koska siltä puuttui raamatullinen perusta.
Keskusteltiin myös siitä, voidaanko Marian katsoa olevan jossakin mielessä Kristuksen tavoin pelastava hahmo.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mariologinen tutkimus
Kirkkojen käsitystä Mariasta ja Mariaan kohdistuvaa kunnioitusta tutkitaan teologisista oppiaineista etupäässä dogmatiikassa, joka muutoinkin tutkii kirkkojen oppia ja opillisia käsityksiä.
Koska kristillisillä kirkkokunnilla on Mariasta jonkin verran erilaisia käsityksiä, mariologia on myös kirkkojen välisten ekumeenisten keskustelujen kohteena. Tämän vuoksi mariologiaa tutkitaan myös ekumeniikassa. Mariologian juuret ovat raamatun kertomuksissa, minkä vuoksi mariologisella tutkimuksella on kiinnekohdat myös Uuden testamentin eksegetiikkaan.
[muokkaa] Marian kunnioitus ja rukoileminen
Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa Marialle osoitetaan suurta kirkollista kunnnioitusta. Mariaa rukoillaan ja Marialta pyydetään esirukouksia. Marialla osoitetaan kunnioitusta (adoraatio), kun taas todellinen palvonta (vere latreia) kuuluu Jumalalle.
Tunnetuimpia rukouksia ovat ave Maria -rukous sekä Marialle omistettu ruusukkorukous.
Reformaatiossa ei vastustettu Marialle osoitettua kirkollista kunnioitusta. Päin vastoin, Mariaa pidettiin hurskaana Jumalan äitinä. Luther kirjoitti selitysteoksen Marian ylistyslauluun (Magnificat). Reforaatiossa kuitenkin vastustettiin Marialle osoitettua liiallista kansanhurskautta. Erityisesti kritisoitiin Marialle osoitettuja rukouksia, ja mm. ruusukkorukousta pidettiin "hyödyttömänä" (Augsburgin tunnustuksen puolustus: Pyhien avuksihuutaminen; Luostarilupaukset). Tästä huolimatta myös reformaatiossa ajateltiin, että Maria ja kaikki pyhät rukoilevat joka hetki taivaassa ihmisten puolesta.
[muokkaa] Dogmit Mariasta
[muokkaa] Ikuinen neitsyt
Raamatun kertomusten mukaan Maria oli neitsyt, koskematon, tullessaan raskaaksi, ja tapahtui Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta (Matt. 1: 18-20, Lk. 1: 26-37). Tämä käsitys on otettu myös apostolisen uskontunnustuksen lauseeseen "syntyi neitsyt Mariasta"; Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan "tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi".
Kirkossa kehittyi tämän lisäksi käsitys, että Maria on ikuinen neitsyt (semper virgo). Käsitys Marian ikuisesta neitsyydestä on Ortodoksisen ja katolisen kirkon tavanomainen käsitys. Käsitys Marian ikuisesta neitsyydestä syntyi varsin varhain ja siitä oli vahva kirkollinen traditio 300-luvulla. Lännessä käsitys vahvistettiin paikallisessa Lateraanikokouksessa 649. Marian ikuinen neitsyys kuuluu myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen opetukseen (Yksimielisyyden ohje: 8. Kristuksen persoona).
Protestanttisissa kirkkokunnissa on esiintynyt sola scriptura -periaatteen johdosta vastustusta semper virgo -käsitystä vastaan, koska Uudessa testamentissa mainitaan useaan kertaan Jeesuksen sisarukset (Lk. 8:19-21, Mk. 6:3, Jh. 7:3-5, Ap.t. 1:14, 1 Kr. 9:5, Gal 1:19). Tämän vuoksi Mariaa voisi kutsua neitsyt Mariaksi, mutta ei ikuiseksi neitsyeksi. Näitä käsityksiä vastaan on sanottu, että sanat veli ja sisar voivat sen ajan juutalaisessa ympäristössä viitata myös muihin sukulaisiin. Kirkollinen traditio on tältä osin pitänyt Raamatussa mainittuja henkilöitä Jeesuksen serkkuina. Raamattuperusteena on mainittu profeetta Hesekieliin, jonka temppelin portista lausumansa sanat on allegorisesti tulkittu viittaavan Marian kohtuun (Hes. 44:2).
Eksegeettinen tutkimus on usein pitänyt käsitystä Jeesuksen neitseellisestä syntymisestä kristinuskolle myöhäsyntyisenä käsityksenä, koska se esiintyy vasta n. 90-luvulla kirjoitetuissa evankeliumeissa (Mt., Lk.). Eksegeettinen tutkimus on härättänyt vastustusta ja johtanut keskusteluun Raamatun arvovallasta ja erehtymättömyydestä, eli raamattuteologisista käsityksistä.
[muokkaa] Jumalansynnyttäjä
Marian epiteettinä käytetään nimitystä jumalansynnyttäjä tai Jumalan äiti (theotokos, meter Dei). Areiolaiskiistan aikana keskusteltiin siitä, voiko Mariaa kutsua jumalansynnyttäjäksi vai pelkästään Kristuksen synnyttäjäksi. Marian kutsuminen jumalansynnyttäjäksi on siten enemmänkin kristologinen kannanotto kuin itse Mariaa koskeva käsitys.
Marian kutsuminen Jumalan äidiksi vahvistettiin Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431. Nimitys hyväksytään myös luterilaisessa kirkossa (Yksimielisyyden ohje: 8. Kristuksen persoona).
[muokkaa] Marian perisynnitön sikiäminen
Katolisen kirkon käsityksen mukaan Maria itse syntyi perisynnittömästi (immaculata conceptio). Dogmin julisti paavi Pius IX konstituutiossa Ineffabilis Deus[1] 8.12.1854. Muut kirkkokunnat eivät tunnusta dogmia Marian perisynnittömästä sikiämisestä.
[muokkaa] Marian taivaaseenottaminen
Katolisella kirkolla on dogmi perisynnittömän Marian taivaaseenottamisesta (assumptio Mariae). Dogmin julisti paavi Pius XII 1.11.1950 konstituutiossa Munificentissimus Deus.[2] Dogmin mukaan Maria otettiin maallisen elämänsä päätteeksi ruumiineen ja sieluineen taivaaseen. Dogmin muotoilu jättää avoimeksi, kokiko Maria fyysistä kuolemaa.
Ortodoksisella kirkolla on opetus Marian kuolonuneen nukkumisesta. Ortodoksisen käsityksen mukaan Maria koki inhimillisen kuoleman, jolloin hänen sielunsa otettiin Jumalan luo. Marian ruumis kuitenkin herätettiin kuolleista kolmantena päivänä ja otettiin taivaaseen. Käsityksen mukaan Maria elää nyt ylösnouseena ruumiillisesti taivaassa.
Protestanttisen kirkkokunnat eivät hyväksy käsitystä Marian ruumiillista taivaaseenottamisesta, vaikka esim. anglikaanit ja luterilaiset kirkot opettavat, että kaikki pyhät, Maria mukaan lukien, rukoilevat taivaassa kristittyjen puolesta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ineffabilis Deus; luettu 29.1.2008
- ↑ Munificentissimus Deus; luettu 29.1.2008
