Dogmatiikka

Wikipedia

Dogmatiikka (kreik.) eli uskonoppi on teologinen oppiaine, joka järjestelmällisesti käsittelee kristinuskon oppia eli dogmaa. Dogmatiikka kuuluu systemaattiseen teologiaan. Tutkimuksen kohteena voi olla kristillisen kirjoittajan kirjallinen tuotos tai kristillisen kirkkokunnan virallinen teksti.

[muokkaa] Dogmatiikan metodi

Dogmatiikan metodi on systemaattinen metodi. Se tarkoittaa filosofista käsiteanalyysiä, jonka tarkoituksena on paljastaa tekstin termien tosiasiallinen merkitys ja suhteet muihin termeihin. Sen lisäksi analyysilla pyritään paljastamaan tekstissä esiintyvän ajattelun looginen rakenne, loogiset suhteet tai epäjohdonmukaisuus. Viime vaiheessa tutkimuskohteesta voidaan rakentaa systemaattinen, järjestelmällinen kuvaus, joka paljastaa tekstin ilmiasussa olevien väitteiden loogiset syyt ja riippuvuudet.

Vaikka dogmatiikka teologisena oppiaineena yleensä tutkii vain kristinuskon opinkäsityksiä, metodi ei itsessään rajaa sitä kristinuskon piiriin. Dogmatiikka voisi metodinsa puolesta tutkia samankaltaisia asioita myös muista uskonnoista, aivan erityisesti muista teistisistä uskonnoista.

[muokkaa] Dogmatiikan alat

Dogmatiikka sisältää ainakin seuraavat alat:

Fundamentaaliteologia eli uskonnollisen ajattelun fundamentteja, perusteita ja edellytyksiä pohtiva ala. Siihen kuuluu mm. uskonnollisen kielen sekä uskonnollisen tiedon luonnetta ja mahdollisuutta koskeva pohdinta. Fundamentaaliteologia on hyvin lähellä uskonnonfilosofiaa ja on lähinnä teologian käyttämä erillinen nimitys uskonnonfilosofisista kysymyksistä, joilla on erityisen suuri merkitys dogmatiikalle. Fundamentaaliteologiasta käytetään joskus myös nimitystä prinsiippioppi. Fundamentaaliteologia on eri asia kuin fundamentalismi.
Dogmihistoria tutkii kristillisen kirkon opinkohtien kehitystä ja ilmaisuja
Symboliikka eli kristillisten uskontunnustusten tutkiminen
Yksittäisten opinkohtien tutkiminen eri lähteissä

Dogmatiikkaan voi kuulua myös teologinen etiikka, vaikka yleensä sen katsotaan olevan itsenäinen systemaattisen teologian oppiaine. Dogmatiikka saattaa olla painottunut ideahistoriaan tai dogmien analysointiin, jolloin voidaan puhua myös uskonto- ja elämänkatsomustieteestä.

[muokkaa] Loci-järjestelmä

Yksittäisten kristillisten opinkohtien tutkimuksessa dogmatiikka on omaksunut opinkohdista kristillisessä kielenkäytössä vakiintuneet termit. Näitä opinkohtia on kutsuttu usein lokuksiksi (loci theologici). Loci-järjestelmä on varsinaisesti kristinuskon sisäinen tapa esittää systemaattisesti kristinuskon peruskäsitykset. Koska se itsessään jo järjestää kristillisen uskon käsitteitä, on se omaksuttu opinkohtien käytännön jaotteluksi myös dogmatiikassa.

Kristillisen opin lokuksia, joiden ilmaisuja eri lähteissä dogmatiikka tutkii, ovat ainakin seuraavat

Käsitys Jumalasta (de Deo) ja kolminaisuudesta (de Trinitate)
Käsitys ilmoituksesta (de revelatione) ja Raamatusta eli raamattuteologia
Käsitys luomisesta (de creatione) ja ihmisestä (de homine)
Käsitys (syntiin)lankemuksesta ja synnistä eli hamartiologia
Käsitys Kristuksesta (de Christo) eli kristologia
- Käsitys Kristuksen ihmiseksitulemisesta (sananmukaisesti "lihaksitulemisesta", "de incarnatione)
Käsitys vanhurskauttamisesta ja pelastuksesta (de iustificatione, de redemptione) eli soteriologia
Käsitys Pyhästä Hengestä (de Spiritu Sanctu) eli pneumatologia
Käsitys kirkosta eli ekklesiologia
Käsitys hengellisistä viroista eli virkateologia
Käsitys sakramenteista (de mediae salutis)
Käsitys viimeisistä ajoista (de novissimis) eli eskatologia

Dogmatiikka voi luonnollisesti tutkia myös muita opinkohtia. Tällaisia loci-järjestelmään kuulumattomia mutta muuten tunnettuja dogmatikan tutkimia kristinuskon opin osa-alueita ovat mm.