Marc Chagall

Wikipedia

Marc Chagall vuonna 1941. Carl Van Vechtenin valokuva.

Marc Chagall, oikealta nimeltään Moiše Segal (jiddišiksi מאַרק שאַגאַל‎, ven. Марк Захарович Шага́л, Mark Zaharovitš Šagal, valkoven. Мойша Захаравіч Шагалаў, Mojša Zacharavič Šahałaŭ; 7. heinäkuuta 1887, Vitebsk, Venäjä – 28. maaliskuuta 1985, Saint-Paul de Vence, Ranska) oli valkovenäjänjuutalainen, nykyisen Valko-Venäjän alueella syntynyt taidemaalari. Surrealismiin usein yhdistetty Chagall on eräs 1900-luvun tunnetuimmista taiteilijoista. Hänen maalauksilleen ominainen värikkyys ja lämminhenkisyys on tehnyt niistä varsin pidettyjä.

[muokkaa] Elämä

Chagall syntyi Vitebskissä Valko-Venäjällä, silloisessa Venäjän keisarikunnassa vanhimpana juutalaisperheen kahdeksasta lapsesta. Hänen nimensä Moiše Segal venäläistettiin Mark Zaharovitš Šagaloviksi ja edelleen muotoon Šagal, josta ranskalaisittain syntyi nimi Marc Chagall. Perheen isä oli sillikauppias. Lapsuuttaan Chagall piti onnellisena vaikkakin köyhänä, ja kotikylän muistot esiintyvätkin usein hänen taiteessaan.

Chagall alkoi opiskella maalaustaidetta vuonna 1906 paikallisen taiteilijan opastuksella ja muutti hiukan myöhemmin Pietariin. Siellä hän harjoitti kykyjään eri oppilaitoksissa opettajanaan muun muassa Léon Bakst ja tutustui taiteen erilaisiin suuntauksiin ja muotivirtauksiin. Tausta aiheutti taiteilijalle ongelmia: juutalaiset saivat oleskella Pietarissa vain luvanvaraisesti, ja Chagall vietti lyhyen aikaa vankilassa. Pietariin hän jäi kuitenkin vuoteen 1910 saakka vieraillen säännöllisesti kotikylässään, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Bella Rosenfeldin.

Vakiinnutettuaan ammattitaitonsa ja jonkinlaisen maineen Chagall siirtyi Pariisiin ollakseen lähempänä aikansa taiteen keskusta, Montparnassen taiteilijayhteisöä. Hän ystävystyi muun muassa Guillaume Apollinairen, Robert Delaunayn ja Fernand Légerin kanssa. Vuonna 1914 Chagall palasi Vitebskiin ja meni vuotta myöhemmin naimisiin morsiamensa kanssa. Pariskunta sai Ida-tyttären vuonna 1916.

Chagall osallistui aktiivisesti Venäjän vallankumoukseen, ja Neuvostoliiton kulttuuriministeriö nimitti hänet taidekomissaariksi Vitebskin alueelle, jonne hän perusti taidekoulun. Hän muutti vaimoineen vuonna 1920 Moskovaan, missä hän toimi juutalaisen teatterin lavastajana. Pariisiin Chagallit palasivat vuonna 1923. Chagall kuvitti muun muassa Raamatun, Gogolin Kuolleet sielut sekä La Fontainen tarinoita.

Kun saksalaiset miehittivät Ranskan toisessa maailmansodassa ja juutalaisten joukkokuljetukset keskitysleireille alkoivat, Chagallit jättivät Pariisin. Piiloteltuaan Marseillessa heidän onnistui päästä Espanjan ja Portugalin kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1941. Yhdysvalloissa ollessaan Chagall lavasti Stravinskin Tulilintu-baletin. Bella Chagall kuoli sairauteen 2. syyskuuta 1944, ja sodan päätyttyä Marc palasi Eurooppaan, tällä kertaa Provenceen. Näinä vuosina hän löysi uudelleen värien maailman, ja hänen teoksensa kuvaavat elämäniloa ja rakkautta mutkikkaan koukeroisin kuvioin. Hän alkoi myös työskennellä muotoilun, keramiikan ja lasimaalausten parissa.

Chagall meni uusiin naimisiin vuonna 1952 Valentina Brodskyn kanssa. Hän teki useita matkoja Kreikkaan, kävipä vuonna 1957 Israelissakin, jossa hän valmisti tusinan lasimaalausikkunoita Hadassah-sairaalan synagogaan Jerusalemissa. Chagallin käsialaa ovat myös Pariisin Palais Garnier'n eli vanhan oopperatalon kattomaalaukset. Hän kuoli 97 vuotiaana Saint-Paul de Vencessä Nizzan lähellä Etelä-Ranskassa.

Nizzaan avattiin Chagall-museo (Musée National Message Biblique Marc Chagall) vuonna 1973. Myös Chagallin kotitalossa Vitebskissä on taiteilijan nimeä kantava vuonna 1997 perustettu museo, jossa kuitenkin on vain kopioita taiteilijan teoksista.

[muokkaa] Taide

Chagallin mielikuvitukselliset, unenomaiset maalaukset ovat läheisesti yhteydessä surrealistiseen liikkeeseen, mutta hän otti osaa moniin Pariisin taiteilijaelämän avantgardistisiin suuntauksiin, kuten kubismiin ja fauvismiin. Hän kokeili ja käytti useita tekniikoita: guassia, vesivärejä, pastelleja, mustetta, kollaasia, kaiverrusta ja litografiaa. Chagall otti aiheita ja vaikutteita venäläisestä kansantaiteesta ja monista raamatullisista teemoista sekä juutalaisesta perinteestä. Hänen tuotannossaan näkyvät myös lapsuuden muistot. Värikkäät maalaukset henkivät optimismia ja onnellisuutta. Chagall kuvasi usein itsensä – joskus vaimonsa kanssa – tarkkailemassa maailmaa, joka on värikäs, kuin lasimaalauksen läpi nähty. 1960- ja 1970-luvuilla Chagall sai paljon tilaustöitä julkisten rakennusten koristelussa.

[muokkaa] Chagallin usein käyttämiä symboleja

Lehmä: elämä; maitoa, lihaa, nahkaa, sarvet, voima.
Puu: toinen elämän symboli
Kukko: hedelmällisyys, usein maalattu yhdessä rakastavaisten kanssa
Rinta (usein alaston): eroottisuus ja hedelmällisyys (Chagall rakasti ja arvosti naisia)
Viulisti: Chagallin kotikylässä Vitebskissä viulua soitettiin elämän suurissa tapahtumissa (syntymässä, häissä, hautajaisissa)
Silli (usein maalattu lentävänä): Chagallin isä työskenteli kalatehtaassa
Kaappikello: aika ja vaatimaton elämä
Kynttilänjalka: menora, hanukka, hurskas juutalaisuus
Ikkunat: Chagallin rakkaus vapauteen
Vitebskin talot (usein hänen Pariisin-kautensa maalauksissa): kotimaa
Jeesuksen ristiinnaulitseminen: holokausti, natsien juutalaisiin kohdistama joukkomurha