Ludvig II (Baijeri)
Wikipedia
Ludvig II (Ludwig Friedrich Wilhelm von Wittelsbach) (25. elokuuta 1845 – 13. kesäkuuta 1886) oli Baijerin kuningas vuosina 1864–1886. Hänet muistetaan käytökseltään omalaatuisena kuninkaana, joka rakennutti satumaisen hienoja linnoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuori kokematon kuningas
Ludvig vietti onnettoman lapsuuden tyrannimaisen kotiopettajan kasvatettavana. Hän tunsi jo lapsena itsensä hyvin yksinäiseksi ja etsi lohtua vetäytymällä omaan haavemaailmaansa. Hänen mieluisinta ajanvietettään oli vaellella Baijerin vuoristomaisemissa.
Ludvig oli vasta 18-vuotias, kun hänen isänsä, kuningas Maksimilian II kuoli äkillisesti maaliskuussa 1864. Ludvigista tuli Baijerin kuningas. Hän oli komea nuori mies ja saavutti välittömästi suuren kansansuosion. Ludvigin tilanne oli kuitenkin hyvin vaikea, sillä hänen isänsä ei ollut valmentanut häntä juuri ollenkaan kuninkaan tehtäviin. Kaikkien yllätykseksi hän kuitenkin osoittautui varsin älykkääksi ja tunnolliseksi hallitsijaksi.
Ludvig meni vuonna 1867 kihloihin serkkunsa, Baijerin herttuattaren Sophien kanssa. Ludvig purki kuitenkin kihlauksen vain kaksi päivää ennen häitä. Syyksi on arveltu Ludvigin yliherkkää luonnetta, joka ei sietänyt ajatusta siitä, että joku ihminen pääsisi liian lähelle häntä. On myös arveltu, että Ludvig oli homoseksuaali.
Täysin yksin Ludvig ei kuitenkaan jäänyt. Itävallan keisarinna Elisabet ja Ludvig olivat ystävällisissä väleissä koko elämänsä ja harrastivat syvällistä kirjeenvaihtoa keskenään. Toinen henkilö, jolle hän saattoi purkaa hallitsemiseen liittyviä huolia, oli Preussin kansleri Otto von Bismarck, joka suhtautui isällisen hyväntahtoisesti nuoreen Ludvigiin.
Yksi ystävä oli kuitenkin yli muiden: säveltäjä Richard Wagner. Ludvigin ensimmäisiä toimia kuninkaana oli kutsua Richard Wagner hoviinsa. Hän maksoi kaikki Wagnerin velat ja lupasi jatkossa rahoittaa tämän suuria oopperahankkeita. Kaikki baijerilaiset eivät kuitenkaan olleet yhtä ihastuneita Wagneriin kuin Ludvig, ja niinpä hän joutui sisäpoliittisista syistä ottamaan etäisyyttä Wagneriin. Hän kuitenkin pysyi Wagnerin oopperoiden fanaattisena ihailijana koko elämänsä ajan.
Poliittisesti Ludvigin hallintokausi oli myrskyisää aikaa. Ludvigia eivät kiinnostaneet sotilaalliset asiat, mutta Baijeri osallistui kuitenkin Itävallan puolella Preussin ja Itävallan väliseen sotaan vuonna 1866. Preussi voitti ja Baijeri joutui yhä enemmän Preussin kasvavan voiman alaiseksi. Ja kun Saksan keisarikunta vuonna 1871 perustettiin, ei Baijerilla ollut mahdollisuuksia jäädä itsenäisenä kuningaskuntana sen ulkopuolelle, vaan se liittyi osaksi Saksaa. Ludvig koki tämän Baijerin itsenäisyyden kaventumisen masentavana asiana ja alkoi menettää kiinnostustaan politiikkaan.
[muokkaa] Ludvig rakentaa
Ludvig tunnetaan nykyään erityisesti rakennuttamistaan loisteliaista linnoista ja palatseista. Linderhofin palatsi on tehty kuninkaan ihailemaan ranskalaiseen tyyliin, samoin Herrenchiemseen palatsi, jonka esikuvana on ollut Versailles. Mutta loisteliain linnoista on Neuschwanstein, joka kuvastaa hyvin sitä romanttista fantasiamaailmaa, johon Ludvig pakeni maailman murheita. Neuschwansteinissa on paljon Wagnerin oopperoihin liittyviä seinämaalauksia ja muuta satumaista rekvisiittaa. Linnan sisustuksessa esiintyy myös usein Ludvigin lempieläin joutsen. Kultaa, marmoria, samettia ja silkkiä on käytetty sisustuksessa melkeinpä mauttoman ylenpalttisella tavalla.
Ludvigin rakennusprojektit olivat tietenkin tolkuttoman kalliita, ja hän velkaantui vähitellen pahasti. Ludvig kuitenkin piti puhetta rahasta pikkumaisena niuhottamisena, jolla yritettiin estää hänen suurien ideoidensa toteuttaminen. Hän ei ylipäätään sietänyt sitä, että häntä vastustettiin, sillä hän oli ehdottoman itsevaltiuden kannattaja.
Ludvigin rakennustoiminnassa oli toki se hyvä puoli, että se työllisti paljon taiteilijoita ja käsityöläisiä. Hän myös teki merkittävän kulttuuriteon, kun hän rahoitti Wagnerin oopperoille omistetun oopperatalon rakentamista Bayreuthiin.
Vanhetessaan Ludvig erakoitui yhä enemmän ja enemmän. Hän ei enää halunnut tavata ministereitään ja neuvonantajiaan, vaan keskusteli näiden kanssa vain kirjeitse. Ja kun hän halusi mennä teatteriin, järjesti hän itselleen yksityisnäytöksiä. Kuninkaan käytös muuttui myös monessa suhteessa omituiseksi. Hän vaati palvelijoitaan pukeutumaan 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin ja noudattamaan 1600-luvun käytöstapoja. Hän keskusteli Ranskan kuningas Ludvig XIV:n patsaan kanssa. Hän nukkui päivisin ja ajeli öisin loisteliailla vaunuilla linnojensa ympäristössä. Rakennusprojektit eivät edenneet, koska hän muutti jatkuvasti mieltään sen suhteen, mitä pitäisi rakentaa ja minne. Myös rahat olivat usein lopussa, eikä Ludvig saanut Baijerin valtiota takaamaan tarvitsemiansa suuria lainoja. Ludvig uskottiin sairastavan skitsofreniaa joka oli tuolloin tuntematon sairaus. Myöhemmin skitsofrenia olisi varmaan yksi syy Ludvigin kummalliseen käyttäytymiseen.
[muokkaa] Ludvigin rakentamat linnat
- Kaiserhof on palatsi Münchenissa. Palatsi on rokokoo- ja renesanssityylinen. Ludvig rakennutti 250 metrin pituisia käytäviä ja keräsi palatsiin ranskalaisia taideaarteita. Alueella on myös ranskalainen puutarha suihkulähteineen ja puistoineen.
- Neuschwanstein on 1800-luvulla rakennettu linna Füssenin kaupungin lähelle Baijeriin. Linna oli Ludvigin yksityinen koti.
- Linderhof sijaitsee Oberammergaussa. Arkkitehtuuri on ranskalaistyylistä renessanssi/rokokoota. Linnan alueella on ranskalainen puutarha. Linnan alueella on tekojärvi, jossa oli sähköiset valonheittimet.
- Herrenchiemsee on kompleksi Herreninselin saarella Baijerin suurimman järven Chiemseen keskiosassa. Ludvig ihaili Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV:tä, ja rakennus käykin Ludvig XIV:n muistomonumentista: suuren peilisalin katossa on 25 erilaista kuvaelmaa, jotka esittävät itse aurinkokuningasta. Siitä piti tulla täyden koon jäljennös Versaillesin palatsista, mutta vain keskiosa valmistui ennen kuin Ludvig II kuoli. 50:tä huonetta 70:stä on edelleen keskeneräisiä.
- Falkenstein sijaitsee Pfrontenissa. Linna hyvin vanha, ensimmäiset rakennustyöt aloitettiin vuosina 1270–1280. Linna tuhoutui 1600-luvulla. Ludvig osti rauniot vuonna 1883 ja halusi rakentaa linnasta uudenaikaisen linnan Neuschwansteinin malliin. Rakennustyöt eivät koskaan alkaneet sillä Ludvig kuoli vuonna 1886.
- Ludvigilla oli myös suunnitelma rakentaa kiinalais-bysanttilaisia linnoja mutta ne eivät koskaan toteutuneet Ludvigin kuoleman takia.
[muokkaa] Ludvigin traaginen loppu
Lopulta Baijerin hallitus ja Ludvigin setä prinssi Luitpold totesivat, että on aika siirtää omituinen kuningas ”varhaiseläkkeelle”. Niinpä Ludvig asetettiin vuoden 1886 kesäkuussa holhouksen alaiseksi ja Luitpold nimitettiin sijaishallitsijaksi. Toimenpidettä perusteltiin Ludvigin ”parantumattomalla mielisairaudella”, vaikka hänelle ei ollut edes tehty kunnon lääkärintarkastusta. Todistajanlausunnotkin olivat ristiriitaisia: kaikki myönsivät, että kuninkaan käytös on hieman omituista, mutta toisaalta hän pystyi myös järkevään keskusteluun.
Ludvig siirrettiin tarkkailtavaksi Bergin linnaan lähelle Müncheniä. Hänelle sallittiin kuitenkin valvotut kävelyretket linnan ympäristössä. Pari päivää Bergiin saapumisen jälkeen hän lähti kävelylle häntä hoitavan lääkärin, Bernhard von Guddenin kanssa. Tämän jälkeen ei tiedetä, mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Tiedetään vain se, että heidät molemmat löydettiin 13. kesäkuuta hukkuneina linnan lähellä olevasta Starnberg-järvestä. Virallinen selitys oli, että Ludvig oli päättänyt tappaa itsensä hukuttautumalla, ja kun lääkäri oli yrittänyt estää häntä, oli Ludvig tappanut itsensä ohella lääkärinkin. Mutta myös monenlaisia salaliittoteorioita on rakenneltu Ludvigin kuolemaan liittyen.
Ludvigin kuoleman jälkeen hänen kunniakseen rakennettiin pieni kappeli. 13. kesäkuuta on Baijerissa hänen kuolemansa muistopäivä.
Ludvigin kuoleman jälkeen kuninkaaksi tuli hänen veljensä Otto, joka toisin kuin Ludvig, oli täysin yksiselitteisesti mielisairas ja kykenemätön hoitamaan virkaansa. Sijaishallitsijana jatkoi prinssi Luitpold. Hän määräsi kaikki Ludvigin rakennusprojektit välittömästi keskeytettäviksi, ja niinpä sekä Herrenchiemseen palatsi että Neuschwansteinin linna jäivät keskeneräisiksi.
Neuschwanstein avasi ovensa vierailijoille seitsemän viikkoa Ludvigin kuoleman jälkeen, jotta rakentamisesta kertyneet velat saataisiin maksettua. Siinä käytössä se on vielä tänäkin päivänä, ja se on hyvin suosittu matkailukohde.
Ludvigin erikoinen persoonallisuus on inspiroinut monia kirjailijoita, säveltäjiä ja elokuvantekijöitä. Häneen viitataan usein nimillä Schwanenkönig (suom. Joutsenkuningas) ja Märchenkönig (suom. Satukuningas).
[muokkaa] Aiheesta muualla
 |
Edeltäjä: Maksimilian II |
Baijerin kuningas 1864–1886 |
Seuraaja: Otto I |
