Lorenzo Bandini
Wikipedia
| Lorenzo Bandini | |
|---|---|
 Bandini vuonna 1966. |
|
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus |  italialainen |
| Aktiivivuodet | 1961–1967 |
| Talli(t) | Scuderia Centro Sud, Ferrari |
| Kilpailuja | 42 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 1 |
| Palkintosijoja | 8 |
| Paalupaikkoja | 1 |
| Nopeimpia kierroksia | 2 |
| MM-pisteitä | 58 |
| Ensimmäinen kilpailu | Belgian Grand Prix 1961 |
| Ensimmäinen voitto | Itävallan Grand Prix 1964 |
| Viimeinen voitto | Itävallan Grand Prix 1964 |
| Viimeinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1967 |
Lorenzo Bandini (21. joulukuuta 1935–10. toukokuuta 1967) oli italialainen kilpa-autoilija, joka suoritti tunnetuimmat suorituksensa Ferrari-tallissa.
[muokkaa] Ura
Lorenzo Bandini syntyi Cyrenaicassa, Libyassa. Hän aloitti kilpailu-uransa 1957. Vuonna 1961 Bandini nousi Formula 1 -sarjaan Scuderia Centro Sud -tiimin riveissä, josta siirtyi myöhemmin Ferrarille. Vuonna 1964 Bandini saavutti ainoan GP-voittonsa Itävallan GP:ssä. Urallaan Bandini saavutti Ferrarilla joitakin voittoja myös urheiluautosarjoissa.
[muokkaa] Kuolema
25. Monacon Grand Prix -kilpailu oli MM-sarjan toinen osakilpailu, joka ajettiin 7. toukokuuta 1967. Kilpailussa kierrettiin 3 145 metrin pituinen rata 100 kertaa. Lorenzo Bandini ampautui tulipunaisella Ferrarillaan lähtölipulta kärkeen, mutta jo toisella kierroksella uusiseelantilainen Denny Hulme pääsi Brabham-Repco-autollaan johtoon. Ajon vanhetessa kiilasi Jackie Stewart välillä ykköseksi, mutta hän jäi 15. kierroksella varikolle vaihteet hajalla.
Kierroksella 33 oli Hulme johdossa jo 15 sekunnilla ennen Bandinia. Kun 66 kierrosta oli takana, oli Bandini kutistanut Hulmen johdon 10 sekuntiin. Kierroksella 70 oli Bandini kuitannut eron Hulmeen 7 sekuntiin, ja hän yritti hurjasti saavuttaa ensimmäistä Monacon voittoaan. Bandini yritti yhä rajummin ja rajummin kärkeen. Kierroksella 83 menetti tämä Ferrarin ykkösajaja autonsa hallinnan tunnelin jälkeisessä shikaanissa. Ferrari syöksyi olkipaalien läpi ja pomppasi niistä lyhtypylvääseen. Ylösalaisin kääntynyt auto syttyi tuleen sytyttäen myös paalit palamaan.
Bandini jäi puristuksiin palavan auton alle. Tulenvaaran varalta oli kilpailijoilla yllään tulenkestävät alusvaatteet ja ajohaalarit, jotka suojasivat tehokkaasti noin 30 sekunnin ajan. Neljän minuutin kuluttua ajaja vedettiin esiin vaatteet tulessa. Bandinin kypärä oli murskautunut ja hän näytti saaneen vammoja myös rintaansa. Hänet kuljetettiin välittömästi satamassa olevaan sairaalalaivaan.
Aluksi Bandinin tilaa kuvattiin hengenvaaralliseksi. Sairaalassa tehdyissä tarkastuksissa todettiin, ettei Maranellon ykkösajajalla ole välitöntä hengenvaaraa. Hän oli saanut rintakehäänsä avoimen haavan sekä päähänsä, kasvoihinsa, käsiinsä ja jalkoihinsa palohaavoja. Bandinille tehtiin neljä ja puoli tuntia kestänyt leikkaus. Lääkärit ennustivat hänen elävän vain vuorokauden, sillä hänen ihostaan 70 prosenttia oli palanut. Mestariajajan elämä päättyi 10. toukokuuta 1967 kello 15 paikallista aikaa Prinsessa Gracen sairaalassa Monte Carlossa.
Kilpailua kuitenkin jatkettiin, eikä Hulmen voitolle kukaan enää voinut mitään. Hän ohjasi autoaan jo kaksi kierrosta edellä toisena ajavaa Graham Hillia, joka maaliin tultaessa oli kolmantena. Maalissa Meksikon Pedro Rodriguez oli toisena. Hulme sai voitostaan kunnian lisäksi 2 000 dollaria ja hän siirtyi ajajien MM-sarjan johtoon.
[muokkaa] Lähteet
- Kuolemasta Helsingin Sanomat 8.5.1967, 9.5.1967 ja 11.5.1967
