Kušana-valtakunta

Wikipedia

Etelä-Aasian historia ja Intian historia
kivikausi	70 000–3300 eaa.
• Mehrgarh-kulttuuri	• 7000–3300 eaa.
Indus-jokilaakson kulttuuri	3300–1700 eaa.
Myöhäinen Harappan-kulttuuri	1700–1300 eaa.
Veda-kausi	1500–500 eaa.
• rautakausi	• 1200–500 eaa.
Mahajanapadat	700–300 eaa.
Magadha-valtakunta	684–320 eaa.
• Maurya-valtakunta	• 321–184 eaa.
Keskiaikaiset kuningaskunnat	230 eaa.–1279
• Sātavāhana	• 230 eaa.–199
• Kushana	• 60–240
• Gupta	• 300–550
• Pala	• 750–1174
• Chola	• 250 eaa.–1279
islamilaiset sulttaanikunnat	1206–1596
• Delhin sulttaanikunta	• 1206–1526
• Deccan sulttaanikunta	• 1490–1596
Hoysala	1040–1346
Kakatiya	1083–1323
Vijayanagara	1336–1565
Suurmogulien valtakunta	1526–1707
Sikhivaltio	1801-1849
Maratha-valtio	1674–1818
Siirtomaakausi	1757–1947
Itsenäinen Intia	1947 eteenpäin
Valtioiden historiat Bangladesh • Bhutan • Intia Malediivit • Nepal • Pakistan • Sri Lanka
Alueelliset historiat Bengal • Himachal Pradesh • Orissa Pakistanin historialliset alueet • Pohjois-Intia Etelä-Intian historia • Tiibet
Erityisalojen historiat Dynastiat • Talous • Indologia • Kielet • Kirjallisuus Merenkulku • Armeija • Tiede ja tekniikka • Aikajana
malline: näytä • keskustele • muokkaa

Kušana-valtakunta (myös Kushanien valtakunta) oli Intian pohjoisosia ajanlaskumme alussa (noin 100 eaa.-200) hallinnut dynastia. Valtakunta laajeni Keski-Aasian Samarkandista itään, ja valloitti Pohjois-Intian Gandharan mutta ei koskaan päässyt Gangesin laaksoihin asti.

Valtakunnnan tunnetuin hallitsija oli Kanishka I joka oli vallassa v. 127 alkaen ainakin 28 vuoden ajan. Hänen aikanaan Kushanien valtakunta kasvoi laajimmilleen. Kanishkalla oli kaksi hallintokaupunkia Purushapura (nykyinen Peshawar Pakistanin pohjoisosassa)ja Mathura pohjoisessa Intiassa.^[1]

Kanishka järjesti neljännen budhalaisen neuvoston kokouksen. Kokouksessa mahajana-buddhalaisuus sai ensimmäisen kerran nauttia kuninkaallisesta suojelusta. Kokous päätti myös käyttää sanskriittia buddhalaisten kirjoitusten ensisijaisena kielenä. Kushanan aikakaudella luotiin paljon buddhalaisia monumenttejä, mutta niistä on hyvin vähän jäänteitä jäljellä. Sen sijaan veistoksia ja keramiikkaa on säilynyt paljon.^[1]

Kaniska rakennutti Peshavarin lähistölle luostarin ja suuren stupan. Tuohon aikaan buddhalaisuus levisi Kiinaan. Intiassa, Gandharan alueella käyneiden kiinalaisten pyhhiinvaeltajien kirjotuksissa ylistetään Intian loistavia buddhalaisia monumenttejä.^[2]