Ksenofanes

Wikipedia

Ksenofanes (muinaiskreikaksi Ξενοφάνης, 570-480 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi, runoilija, ja yhteiskunta- ja uskontokriitikko.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Ajattelu
3 Lähteet
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Ksenofanes oli kotoisin Kolofonista, Jooniasta. Hän harjoitti filosofiaa eri puolella Kreikkaa, erityisesti Etelä-Italian ja Sisilian kreikkalaisissa siirtokunnissa, kiertelemällä kaupungista toiseen. Hänen sanotaan olleen Arkhelaoksen tai Botonin oppilas ja Parmenideen opettaja. Aiemmin hänen on ajateltu olleen myös Zenon Elealaisen, Parmenideen kollegan, opettajana ja sitä kautta läheinen elealaiselle koulukunnalle. Nykyisen näkemyksen mukaan tämä ei ole totta.

[muokkaa] Ajattelu

Tiedot Ksenofaneen ajatuksista tulevat lähinnä hänen runoudestaan. Hänen runouttaan on säilynyt ainoastaan myöhempien kreikkalaisten kirjoittajien lainaamissa katkelmissa. Hänen runonsa kritisoivat ja satirisoivat useita ajalle tyypillisiä ilmiöitä ja ajatuksia, kuten kreikkalaisen mytologian ihmishahmoisten jumalten pantheonia, sekä kreikkalaisten suurta kunnioitusta urheilijoita kohtaan.

Ksenofanes hylkäsi Herakleitoksen tavoin uskon moniin jumaliin sekä sen, että jumalat muistuttaisivat ihmisiä. Hän sanoi, että Homeros ansaitsisi piiskaa sen johdosta, että hän on valehdellut jumalista ja heidän ominaisuuksistaan. Hän myös pilkkasi ajatusta ihmishahmoisista jumalista sanomalla, että

»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»
(Ksenofanes: Fragmentti 15)

Sen sijaan hän muotoili ajatuksen yhdestä jumalasta, joka on abstrakti, universaali, muuttumaton, liikkumaton sekä aina ja kaikkialla läsnä oleva. Tämä jumala ei ollut ihmisenmuotoinen eikä tällä ollut mitään inhimillisiä elimiä tai heikkouksia. Se oli luonto ilman rajoja. Hänen ajatteluaan pidetään panteistisina. Ksenofanesta pidetään ensimmäisenä monoteistina länsimaisen filosofian historiassa.

Ksenofanes kirjoitti myös, että runoilijoiden tulisi kertoa jumalista ainoastaan sellaisia tarinoita, jotka ovat yhteiskunnallisesti rakentavia. Platon edusti myöhemmin samaa ajatusmaailmaa. Ksenofanes päätteli fossiileista tekemistään tutkimuksista, että vesi on joskus peittänyt koko maan pintaa. Hänen epistemologinen näkemyksensä oli, että on olemassa todellinen totuus, mutta ihmiset eivät kuolevaisina pysty käsittämään sitä. Siksi ihmiset voivat toimia ainoastaan työhypoteesien varassa. Voimme siis toimia niin kuin tietäisimme totuuden, kunhan vain tiedostamme, että se olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Tämän näkemyksen nosti uudelleen esiin Karl Popper, ja se muodostaa kriittisen rationalismin perustan.

1950-luvulle saakka Ksenofanes oli väittelyiden kohteena, mukaan lukien se, voidaanko häntä lukea filosofiksi lainkaan. Nykyisessä filosofisessa diskurssissa Ksenofanes nähdään yhtenä merkittävimpänä esisokraattisena filosofina.

[muokkaa] Lähteet

Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 334-335 (IX.2), 570-571. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.