Keltatuppinokka
Wikipedia
Keltatuppinokka | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
Chionis alba (Gmelin, 1789) |
||||||||||||||
Alalajit | ||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||
Keltatuppinokka Wikispeciesissä |
Keltatuppinokka (Chionis alba), myös C. albus, on Etelämantereen tuntumassa elävä rantalintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 40 cm ja siipien kärkiväli 80 cm. Höyhenpuku on valkoinen, naama paljas ja vaaleanpunainen. Vaalean nokan kärki on musta. Siivet ovat lyhyet. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Muistuttaa suuresti sukulaistaan mustatuppinokkaa.
[muokkaa] Esiintyminen
Laji elää Etelämantereella ja sen pohjois- ja luoteispuolella olevilla saarilla, Tulimaan ja Falklandsaarten rajaamalla alueella. Maailman populaatio on kooltaan noin 20 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
[muokkaa] Elinympäristö
Lintusaaret ja mantereen lintuyhdyskunnat. Laji on riippuvainen pingviiniyhdyskunnista.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesii tavallisesti pingviiniyhdyskunnissa. Pesä on yleensä kallion- tai maankolossa. Munat muistuttavat kurmitsojen munia pohjavärin ollessa likaisen vaalea tummin täplin. Muninta alkaa joulukuun alussa ja päättyy tammikuun alkupuolella. Munia on tavallisesti 2, usein 1 tai 3 mutta harvoin 4. Munimisväli voi olla useita päiviä. Emot lämmittävät munia ensimmäisestä munasta alkaen mutta varsinainen haudonta alkaa vasta pesyeen ollessa täysilukuinen. Haudonta-aika on 28-32 päivää. Naaras yleensä hoitaa pääosan hautomisesta mutta jotkut koiraat hautovat myös taajaan. Poikaset kuoriutuvat 3-4 päivän sisällä. Molemmat emot vuorollaan lämmittävät poikasia 10-18 päivän ikäisiksi, sen jälkeen harvemmin. Emot ruokkivat poikasia pääasiassa krilleillä, joita ne varastavat pingviineiltä. Poikaset oppivat lentämään 50-60 päivän ikäisinä.[2]
[muokkaa] Ravinto
Kaikkiruokainen. Elää syömällä raatoja, linnunpoikasia ja -munia, eläinten ulosteita sekä varastamalla ruokaa muilta linnuilta, eritoten pingviineiltä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN
- ↑ http://www.snowysheathbill.com/thesheathbillatsignyisland.htm N.V.Jones 1963: THE SHEATHBILL, Chionis alba (Gmelin), AT SIGNY ISLAND, SOUTH ORKNEY ISLANDS. British Antarctic Survey Bulletin, No. 2, joulukuu 1963, ss. 53-71