Katupeilin takana
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
| Ohjaaja | T. J. Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Serp |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Pääosat | Eeva-Kaarina Volanen Matti Ranin Helge Ranin Henny Waljus Uuno Laakso Rauha Rentola |
|
|
|
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | SF |
| Ensi-ilta | 4. marraskuuta 1949 |
| Kesto | 96 |
| Kieli | suomi |
|
|
|
| Elonet | |
Katupeilin takana (Då mormor var ung) on suomalainen elokuva vuodelta 1949. Sen on ohjannut T. J. Särkkä. Se perustuu Serpin saman nimiseen näytelmään, jonka ensi-ilta oli 1946. Elokuvaa on luonnehdittu idylliksi 1800-luvun lopulta. Erityisesti sen tarjoamaa ajankuvaa on kehuttu. Elokuva Katupeilin takana sai Jussi-palkinnot 15. marraskuuta 1950 ohjauksesta, käsikirjoituksesta, kuvauksesta, naispääosasta sekä miessivuosasta (Uuno Laakso). Elokuva on esitetty televisiossa useaan otteeseen, ensimmäisen kerran joulupäivänä 1958.
Kriitikot sanovat, että elokuva on ohjaajansa paras saavutus: T.J. Särkkä on tavoittanut aikakauden hengen hyvin ja ennen muuta - tapojensa vastaisesti - ohjaa kepeästi.
[muokkaa] Henkilöitä katupeilin takana
- Eeva-Kaarina Volanen on Vappu Biörcke
- Matti Ranin on Kalle Härkönen, Vapun lemmitty
- Helge Ranin on Ossian Biörcke, Vapun isä
- Henny Waljus on Moster Mella, Vapun täti
- Uuno Laakso on Jalle Biörcke, Vapun setä
- Rauha Rentola on Elisabeth Heckler, Vapun isosisko
- Unto Salminen on Einar Heckler, edellisen mies
- Birgit Kronström on Sonja Brandt, Ossianin lemmitty
- Lasse Pöysti on Arvid Molander, miesylioppilas
- Kyllikki Väre on Elma Lindgren, naisylioppilas
Elokuvassa on sivuhenkilöinä myöhemmin kansallisiksi suurmiehiksi kasvaneita hahmoja, kuten Jean Sibelius, jota tulkitsee Martti Katajisto. Myös Tarmo Mannin tulkitsema Axel Gallén vilahtaa teatterikohtauksessa. Pikkuosissa nähdään eräitä tunnettuja näyttelijöitä, kuten Kullervo Kalske, Elsa Turakainen ja Heikki Savolainen. Katupeilin takana esitettiin näyttämöllä ensi kerran Suomen Kansallisteatterissa. Serpin epookkikomedia on kuulunut vuosikymmenien ajan suomalaisten teattereiden suosikkeihin.
[muokkaa] Juonet katupeilin takana
Alkuperäinen näytelmä ajoittuu kolmeen maaliskuiseen päivään vuonna 1892. Elokuvaversiossa tapahtumat on siirretty kesäaikaan. Vappu Biörcke viettää kesää Jalle-setänsä maatilalla. Pieni polkupyöräonnettomuus tuo hänen luokseen nuoren maisterin, Kalle Härkösen. Vietetään pienet juhlat Jalle-sedän kartanossa, jolloin useat elokuvan sivuhenkilöt tulevat tutuiksi. Vappu palaa Helsinkiin Moster Mellan kanssa, mutta voi miten tylsää siellä onkaan! Elämään tulee kuitenkin särmää, kun Vappu joutuu kahnauksiin vanhoillisen isänsä kanssa. Ei saa mennä ylioppilaiden rientoihin! Ei saa ottaa miesvieraita vastaan! Ei varsinkaan huoneessa, jossa on aukipedattu sänky!
Vappu kuitenkin uhmaa sääntöjä, ja karkaa teatteriin. Mutkien kautta Kalle Härkönen päätyy lopulta Vapun makuuhuoneeseen, tosin täysin kunniallisissa merkeissä. Isä-Ossian ja Vapun sisko, Elisabeth, kuitenkin järkyttyvät sinänsä viattomasta tilanteesta. Jalle-setä ja Sonja Brandt kokevat tilanteen koomisena ja yrittävät tyynnytellä Ossiania. Moster Mella seisoo jossain välimaastossa. Tämän hässäkän jälkeen Kallen pitäisi vielä pyytää Vapun kättä Ossianilta. Tämä pitää Kallea röyhkeänä pyrkyrinä, ja kaiken lisäksi Kallen sukunimikin on vielä niin rahvaanomainen. Tarinassa seurataan myös Ossianin ja Sonjan romanssin kehittymistä sekä Jalle-sedän ja Moster Mellan välillä kipunoivaa lemmenliekkiä. Venäjän vallan aikaisen suomalaisen sivistyneistön suhdetta valtiollisiin auktoriteetteihin analysoidaan taustalla.
