Katariina Aragonialainen

Wikipedia

Katariina Aragonialainen (englanniksi Catherine of Aragon ja espanjaksi Catalina de Aragón,16. joulukuuta 1485 – 7. tammikuuta 1536) oli Englannin kuningatar ja Henrik VIII:n ensimmäinen puoliso. Henrik yritti saada heidän 24 vuotta kestäneen avioliittonsa mitätöityä osin siksi, että kaikki heidän poikalapsensa olivat kuolleet pieninä ja vain yksi, prinsessa Maria kaikkiaan kuudesta lapsesta oli yhä elossa aikana, jolloin yksikään nainen ei ollut vielä noussut valtaistuimelle. Paavi Klemens VII kieltäytyi myöntämästä avioliiton mitätöintiä. Paavin kieltäytyminen sai aikaan ketjureaktion, joka sai Henrikin lopulta katkaisemaan suhteensa katoliseen kirkkoon voidakseen naida Anna Boleynin, jotta hän saisi perijäkseen poikalapsen turvaamaan Tudorin dynastian. Katariina ei hyväksynyt avioeroa, vaan piti itseään kuningattarena kuolemaansa asti.

Sisällysluettelo 1 Aragonian ja Kastilian infanta 2 Walesin prinsessa 3 Englannin kuningatar 4 Viimeiset vuodet 5 Katariina Aragonialainen elokuvissa, televisiossa ja kirjallisuudessa 5.1 Elokuvissa 5.2 Televisiossa 5.3 Kirjallisuudessa 6 Katariina Aragonialainen historiankirjoituksessa 7 Kirjallisuutta

[muokkaa] Aragonian ja Kastilian infanta

Katariina syntyi vuonna 1485 Alcalá de Henaresissa ja oli nuorin Aragonian kuningas Ferdinand II:n ja Kastilian kuningatar Isabella Katolilaisen kaikkiaan viidestä aikuiseksi eläneestä lapsesta. Hän oli myös Juhana Gentin lapsenlapsenlapsenlapsi ja siten sukua Englannin kuningas Henrik VII:lle ja tämän vaimolle, Yorkin Elisabetille. Lapsuudessaan Katariina sai erinomaisen koulutuksen ja puhui muun muassa sujuvasti latinaa.

[muokkaa] Walesin prinsessa

Katariina Aragonialainen nai prinssi Arthurin, Henrik VII:n vanhimman pojan vuonna 1501. Walesin prinssinä Arthur lähetettiin Ludlow’n linnaan Walesin rajalle valvomaan Walesin neuvostoa, ja Katariina seurasi aviomiestään. Muutamaa kuukautta myöhemmin kumpikin sairastui alueella riehuvaan hikitautiin. Katariina sai toivuttuaan tietää olevansa leski, mutta hän todisti, ettei avioliittoa ollut koskaan pariskunnan nuoren iän vuoksi pantu täytäntöön. Paavi Julius II myönsi erivapauden, jotta Katariina saattoi mennä naimisiin Arthurin nuoremman veljen, tulevan Henrik VIII:n kanssa. Sotkuisten neuvottelujen ja Euroopan kuninkaallisten dynastisen pelin vuoksi kihlaus ei kuitenkaan edennyt avioliittoon, ja Walesin prinssi Henrik purki kihlauksen isänsä vaatimuksesta.

[muokkaa] Englannin kuningatar

Kun Henrik VII kuoli ja hänen poikansa nousi valtaistuimelle, uusi kuningas vihittiin kuitenkin 11. kesäkuuta Katariina Aragonialaisen kanssa. Ilmeisesti Henrik VIII meni Katariinan kanssa naimisiin yksinkertaisesti siitä syystä, että halusi. Aikalaisilleen hän todisti tehneensä niin kuolevan isänsä pyynnöstä, mutta siinä tapauksessa Henrik VII oli salannut toiveensa hyvin, kuten esimerkiksi Starkey toteaa. Pariskunta kruunattiin yhdessä Englannin kuninkaaksi ja kuningattareksi 24. kesäkuuta 1509. Sekä Walesin prinsessana että Englannin kuningattarena Katariina oli kansan keskuudessa äärimmäisen suosittu. Hän toimi sijaishallitsijana vuonna 1513 Henrikin sotiessa Ranskassa.

Pariskunta oli ilmeisesti suhteellisen onnellisesti naimisissa 18 vuoden ajan, kunnes kuningas alkoi huolestua syvästi siitä, ettei hänellä ollut miespuolista perijää, samalla kun Katariina Aragonialainen lähestyi vaihdevuosiaan. Heidän ensimmäinen lapsensa oli ollut kuolleena syntynyt tytär vuonna 1510. Cornwallin herttua prinssi Henry syntyi seuraavana vuonna mutta kuoli 52 päivän ikäisenä. Sen jälkeen Katariina sai keskenmenon ja toisen pojan, joka tämäkin eli vain vähän aikaa. 18. helmikuuta 1516 Katariina synnytti tyttären, joka sai nimeksi Maria. Sen jälkeen seurasi vielä keskenmeno vuonna 1518. Miespuolinen perijä oli tärkeä Henrikille, sillä Tudorin dynastia oli noussut valtaistuimelle vasta hänen isänsä myötä eikä sen asema ollut varma. Viimeksi naispuolisen perijättären saatua Englannin kruunun oli puhjennut sisällissota, jossa Henrik I:n tytär Matilda oli syrjäytetty valtaistuimelta pian hänen noustuaan sille, kun englantilaiset paronit kieltäytyivät alistumasta naisen alamaisiksi. Sisällissodan kauhut olivat vielä tuoreessa muistissa äskettäisen Ruusujen sodan (1455–1485) jälkeen.

Vuonna 1520 Katariinan veljenpoika Kaarle V tuli vierailulle Englantiin, ja Katariina ajoi Kaarlea Englannin liittolaiseksi Ranskan sijaan. Pian keisarin lähdön jälkeen Katariina ja Henrik VIII kävivät tapaamassa Ranskan kuningas Fransia. Kahden vuoden sisään Ranska ja Englanti ajautuivat sotaan, ja keisari toivotettiin jälleen tervetulleeksi Englantiin, missä suunniteltiin hänen kihlaustaan Henrikin ja Katariinan tyttären Marian kanssa.

Tässä vaiheessa Katariina ei enää voinut tulla raskaaksi. Avioliittoa ahdistivat lisäksi Katariinan isän Ferdinandin aiheuttamat ongelmat, sillä Aragonian kuningas oli Henrikin suureksi raivoksi liittoutunut Ranskan kanssa. Ongelmia oli myös aiheutunut Katariinan myötäjäisten maksusta. Miespuolisen perijän puuttuessa Henrik alkoi uskoa, että hänen avioliittonsa oli kirottu, ja etsi vahvistusta Kolmannesta Mooseksen kirjasta (myös Leviticus), jossa sanottiin, että jos mies nai veljensä lesken, avioliitto on tuomittu jäämään lapsettomaksi. Henrik päätti uskoa, että Katariina oli valehdellut sanoessaan, ettei tämän avioliittoa Arthurin kanssa ollut pantu täytäntöön, minkä vuoksi hänen ja Katariinan avioliitto oli väärin Jumalan silmissä. Vuonna 1527 Henrik pyysi paavi Klemensiä mitätöimään heidän avioliittonsa.

Paavi viivytteli asian ratkaisemisen suhteen seitsemän vuotta tekemättä mitään päätöstä osittain siksi, että jos hän mitätöisi liiton, hän myöntäisi samalla myös kirkon erehtyneen, ja osittain siksi, että hän oli käytännössä Rooman valloittaneen Katariinan veljenpojan Kaarle V:n vankina. Henrik erosi Katariinasta vuonna 1531 ja nai tämän entisen hovineidon (ja entisen rakastajattarensa Mary Boleynin sisaren) Anna Boleynin tammikuussa 1533. Lopulta Henrik määräsi Canterburyn arkkipiispa Thomas Cranmerin mitätöimään aiemman avioliittonsa 23. toukokuuta 1533. Estääkseen Roomaa (missä Katariina olisi lähes varmasti voittanut) käsittelemästä asiaa, hän pani parlamentin hyväksymään lain, joka kielsi paavin vallan Englannissa, teki kuninkaasta Englannin kirkon pään ja aloitti siten Englannin uskonpuhdistuksen.

[muokkaa] Viimeiset vuodet

Katariina kieltäytyi hyväksymästä avioeroa, mutta joutui lähtemään hovista. Hänet erotettiin tyttärestään (joka julistettiin aviottomaksi) ja lähetettiin asumaan syrjäisiin linnoihin vaatimattomissa oloissa sen toivossa, että hän alistuisi välttämättömään. Mutta hän ei koskaan hyväksynyt avioeroa ja hänen viimeisen kirjeensä allekirjoituksena oli ”kuningatar Katariina”. Siihen mennessä hän oli saanut tietää Henrikin ja Annan avioliiton joutuneen vaikeuksiin, eikä hän koskaan lakannut toivomasta, että kuningas palaisi vielä hänen luokseen.

Katariina kuoli syöpään Kimboltonin linnassa 7. tammikuuta 1536 ja hänet haudattiin Peterborough’n katedraalin Walesin leskiprinsessalle eikä kuningattarelle kuuluvin menoin. Katariinan balsamoija kertoi Katariinan lääkärille, että kuningattaren sydän oli ollut läpikotaisin musta, mikä sai ihmiset uskomaan, että Anna Boleyn oli myrkyttänyt kuningattaren. Henrik ja Anna juhlivat Katariinan kuolemaa. Henrik ei ollut läsnä hänen hautajaisissaan, eikä antanut prinsessa Mariankaan osallistua.

Peterborough’n katedraalin kävijät voivat käydä Katariinan haudalla, joka on usein koristeltu kukin ja joka kantaa nimeä “kuningatar Katariina”. Peterborough’n ystävyyskaupunki on Alcalá de Henares, kuningatar Katariina Aragonialaisen syntymäkaupunki. Vaikka Katariina oli yksi Henrikin kaikkiaan kuudesta vaimosta, hän oli kuninkaan vaimo ja Englannin kuningatar kaikkein pisimpään. Heidän avioliittonsa kesti 24 vuoden ajan, kunnes Henrik nai Anna Boleynin. Hän oli myös Englannin kuningatar pitempään kuin muut Henrikin vaimot yhteensä.

[muokkaa] Katariina Aragonialainen elokuvissa, televisiossa ja kirjallisuudessa

[muokkaa] Elokuvissa

• Henry VIII (1911, perustui William Shakespearen näytelmään), Katariinana Violet Vanburgh
• Anna Boleyn, (1919), Katariinan roolissa saksalainen Hedwig Pauly-Winterstein
• The Sword and the Rose (elokuva Mary Tudorin romanssista Suffolkin herttua Charles Brandonin kanssa), Katariinan roolissa Rosalie Crutchley
• Anne of the Thousand Days (1969), Katariinana kreikkalainen Irene Papas
• Henry VIII and His Six Wives (1973), Katariinan roolissa Frances Cuka ja kuninkaana Keith Mitchell

[muokkaa] Televisiossa

• The Six Wives of Henry VIII (1970, draamasarja), Katariinan roolissa Annette Crosbie ja kuninkaana Keith Mithcell
• The Six Wives of Henry VIII (2001, David Starkeyn neliosainen dokumenttisarja), Katariinana Annabelle Dowler
• The Other Boleyn Girl (2003), Katariinana Yolanda Vasquez paljon virheitä sisältäneessä televisiodraamassa
• Henry VIII (2003, kaksiosainen draamasarja), Katariinan roolissa Assumpta Sema, kuninkaana Ray Winstone ja Anna Boleynina Helena Bonham Carter
• Tudors (2007–), draamasarjan päähenkilönä Henrik VIII ja Katariinan roolissa Maria Doyle Kennedy

[muokkaa] Kirjallisuudessa

Katariinasta on kirjoitettu myös useita romaaneja, esimerkiksi Jean Plaidyn Katherine of Aragon ja Philippa Gregoryn The Constant Princess. Lisäksi Carolyn Meyer on kertonut Katariinan tarinan nuoremmille lukijoille lastenkirjassa Patience, Princess Catherine.

[muokkaa] Katariina Aragonialainen historiankirjoituksessa

Vuosisatojen ajan Katariinaa on pidetty lähes pyhimyksenä. Hänestä tuli kaltoin kohdeltujen naisten symboli, ja hänet esitettiin useimmiten hyvin myönteisessä ja edullisessa valossa.

Myytin haastoi ensimmäisen kerran vuonna 1860 historioitsija G. A. Bergenroth, joka oli päässyt tutustumaan Espanjan kuninkaallisiin arkistoihin ja uskoi, että Katariina Aragonialaisen universaalia ylistystä pitäisi ”enemmän tai vähemmän hillitä”(lähde puuttuu). Bergenrothin tutkimus on lähtökohtana nykyisen englantilaishistorioitsija tohtori David Starkeyn teoksessa ’’Six Wives’’, jossa kerrotaan esimerkiksi Katariinan juonittelun lahjoista ja tämän hovielämää Englannissa vaikeuttaneista koulutuksen puutteista. Joanna Denny suhtautuu hänkin kriittisesti Katariinaan ja kuvaa tätä “ylimieliseksi, itsepäiseksi, jopa verenhimoiseksi”. Katariinalla on kuitenkin yhä ihailijansa, erityisesti historioitsija Alison Weir, joka ei teoksissaan ‘’The Six Wives of Henry VIII’’ ja ’’Henry VIII: King and Court’’ mainitse lainkaan Bergenrothin tutkimustuloksia.

Kriittiset historioitsijat ovat saaneet osalleen halveksuntaa Katariinan ihailijoiden taholta. Starkey vakuuttaa, ettei tarkoita mitään pahaa ja että Katariina olisi ollut sekä naiivi että typerä, jos olisi yrittänyt selviytyä 1500-luvulla ja politiikassa käyttämättä hyväkseen vakoilijoita ja hämäystä. Starkey uskoo, että hänen kirjassaan korostamansa piirteet kertovat Katariinan älykkyydestä. Katariinan seuraajaa Anna Boleynia on aina syytetty kuningattaren kohtelemisesta kaltoin, mutta nyt tutkijat ovat esittäneet, että sen enempää Katariinaa kuin Annaakaan ei voi syyttää: kumpikin vain reagoi tilanteeseen, ja Katariina olisi vastaavassa tilanteessa käyttäytynyt samoin Annaa kohtaan. Karen Lindsey on erityisesti ollut sitä mieltä, ettei kumpaakaan naista pidä syyttää ja että syypää Katariinan viimeisten elinvuosien kurjuuteen on Henrik VIII. Aikaisten oli kätevää syyttää Katariinan kurjuudesta Annaa kuninkaan sijaan. Nykyään historioitsijat yrittivät rakentaa tasapainoisen ja mahdollisimman realistisen kuvan kaikista Henrik VIII:n vaimoista, myös Katariinasta.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Karen Lindsey (1995): Divorced, Beheaded, Survived: Feminist Reinterpretation of the Wives of Henry VIII.
• David Starkey (uusi painos 2004): Six Wives : The Queens of Henry VIII.
• Alison Weir (1991): The Six Wives of Henry VIII.
• Antonia Fraser (1990): The Six Wives of Henry VIII.

Edeltäjä: –

Henrik VIII:n vaimot 1509–1533

Seuraaja: Anna Boleyn