Kalevan pudotus
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
 Kaleva |
|
| Yhteenveto | |
|---|---|
| Päivämäärä | 14. kesäkuuta 1940 |
| Onnettomuustyyppi | alasampuminen |
| Tapahtumapaikka | Suomenlahti |
| Kuolleita | 9 |
| Loukkaantuneita | 0 |
| Lentokone | |
| Lentokoneen malli | Junkers Ju-52-3/mge |
| Lentoyhtiö | Aero O/Y |
| Koneen rekisteri | OH-ALL |
| Matkustajia | 7 |
| Miehistöä | 2 |
| Eloonjääneet | 0 |
Kaleva (OH-ALL) oli Aero O/Y:n kolmimoottorinen Junkers Ju-52-3/mge -matkustajakone, jonka kaksi neuvostoliittolaista DB-3T-pommikonetta ampui alas sen ollessa reittilennolla Tallinnasta Helsinkiin 14. kesäkuuta 1940. Kaleva sai pommikoneen ampumasta konekiväärisarjasta osumia vasempaan moottoriinsa, joka syttyi palamaan. Kaleva kääntyi vasemmalle kyljelleen ja syöksyi mereen Kerin majakkasaaren pohjoispuolelle, noin 30 kilometrin päähän Tallinnasta. Kalevan putoamispaikalla veden syvyys on noin 100 metriä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Miehistö ja matkustajat
Kalevan ohjaamossa oli kahden hengen miehistö: ohjaajana toimi kapteeni Bo von Willebrand ja radistina Tauno Launis. He olivat lentäneet Kalevan samana päivänä normaalilla päivittäisellä vuorolennolla Tukholmasta Turun ja Helsingin kautta Tallinnaan. Iltapäivällä Kalevan oli tarkoitus palata samaa reittiä takaisin Tukholmaan.
Matkustajina oli seitsemän henkilöä: virolainen, suomalaissyntyinen rouva Gunvor Maria Luts, ruotsalainen Max Hettinger, kaksi saksalaista liikemiestä, Friedrich Offermann ja Rudolf Cöllen, kaksi ranskalaista kuriiria Paul Longuet ja Frederic Marty sekä yhdysvaltalainen kuriiri, Yhdysvaltain Helsingin-lähetystössä työskennellyt Henry Antheil. Kolmella kuriirilla oli mukanaan yhteensä 227 kilogrammaa diplomaattipostia.
Kaikki yhdeksän Kalevassa ollutta ihmistä saivat surmansa. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
[muokkaa] Tapahtumat alasampumisen jälkeen
Lähellä putoamispaikkaa oli kolme virolaista kalastusvenettä. Kalastajat ryhtyivät ottamaan talteen pinnalle noussutta tavaraa: lentokoneen kappaleita, matkustajien tavaroita ja postisäkkejä, niiden mukana 100 kilogrammaa diplomaattipostia. Noin puolen tunnin kuluttua paikalle tullut neuvostoliittolainen sukellusvene Štš-301 pakotti kalastajat luovuttamaan löytönsä venäläisille. Sukellusveneen päällikkö, kapteeniluutnantti G.A. Goldberg sähkötti esikuntaan Kronstadtiin ja ilmoitti, että Neuvostoliiton pommikoneet olivat pudottaneet matkustajakoneen ja että hän oli korjannut pinnalle nousseen tavaran veneeseensä.
[muokkaa] Suomen valtiojohdon toiminta
Suomen päämajan radiotiedustelu sieppasi Goldbergin lähettämän viestin. Koska Neuvostoliiton Itämerenlaivaston käyttämä salakirjoituskoodi eli niin sanottu meriviitonen pystyttiin Suomessa purkamaan, Kalevan todellinen putoamissyy selvisi nopeasti Suomen valtiojohdolle. Tämä tieto ei kuitenkaan päässyt leviämään suppeaa sisäpiiriä laajemmalle.
Tapauksella oli tosin kymmeniä silminnäkijöitä Viron rannikolla, mutta Suomen puolella kukaan ei nähnyt itse alasampumista. Rannikkotykistön pattereista havaittiin vain Kalevan jälkeensä jättämä musta savuvana. Paikalle Helsingin lentoasemalta lähetetty vääpeli Ilmari Juutilainen ehti Brewster-hävittäjällään paikalle liian myöhään nähdäkseen venäläispommittajia. Tilanne oli ohi ja paikalla oli vain suuri öljyläikkä, jonka keskellä Štš-301 keräsi hylkytavaraa virolaiskalastajilta. Myöskään Suomessa pikavauhtia perustettu tutkijalautakunta ei ehtinyt saada virolaisten todistajalausuntoja, sillä Neuvostoliitto katkaisi Viron yhteydet ulkomaailmaan kaksi päivää Kalevan tuhon jälkeen, sunnuntaina 16. kesäkuuta. Seuraavana päivänä venäläiset miehittivät koko Baltian.
Kalevan pudotus tapahtui välirauhan aikana; talvisodan päättymisestä oli kulunut vain kolme kuukautta. Suomen armeija oli heikentynyt, uusi itäraja vaikeasti puolustettavissa ja valtiotalous vararikon partaalla. Vaikka Kalevan pudottaminen oli kiistattomasti kansainvälisen oikeuden vastainen rikos, pääministeri Risto Ryti ja ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim katsoivat maan ulkopoliittisen aseman niin heikoksi, että asiasta ei tehty protestia Neuvostoliitolle. Tapausta ei edes käsitelty virallisesti hallituksessa. Onnettomuuden todellinen syy salattiin myös suurelta yleisöltä. Kalevan putoamisen syyksi vahvistettiin epämääräinen räjähdys, jonka aiheutti "jokin vieras, lentokoneeseen olennaisesti kuulumaton tekijä". Hämärä ilmaisu synnytti paljon huhuja, mutta varmistusta niille ei saatu. Päinvastoin, sensuuri katkaisi keskustelun Kalevan tapauksesta lyhyeen. Lehdistön vaikeneminen kestikin sitten lähes 50 vuotta. Aero O/Y:n toimitusjohtaja Gunnar Ståhle kertoi Kalevan pudottamisesta suomalaislentäjien leskille, mutta nämä eivät saaneet puhua asiasta kenellekään.
[muokkaa] Mahdollisia alasampumisen syitä
[muokkaa] Diplomaattiposti
Kalevan alasampumisen syytä on etsitty koneessa olleesta diplomaattipostista. Sen joukossa oli eri teorioiden mukaan joko Moskovassa tehdystä salaisesta venäläis-ranskalaisesta sopimuksesta kertovia dokumentteja, Yhdysvaltojen Baltian-lähetystöjen salakirjoituskoodeja tai vakoilumateriaalia, joka olisi koskenut Neuvostoliiton Virossa olevia tukikohtia. On arveltu, että venäläiset halusivat joko estää tietyn materiaalin pääsyn länteen tai vaihtoehtoisesti saada jotain aineistoa haltuunsa.
Diplomaattiposti ei liene kuitenkaan syy Kalevan tuhoon. Kummassakaan edellä mainitussa vaihtoehdossa Neuvostoliiton ei näet olisi tarvinnut turvautua varsin epävarmaan pudotusoperaatioon, jonka varjopuolia olisivat olleet säähän liittyvät riskit, pudotuspaikka vain parinkymmenen minuutin päässä Suomen rannikosta ja aggressiivisen teon mahdolliset poliittiset seuraamukset. Jos venäläiset olisivat todellakin olleet kiinnostuneita Kalevan ruumassa olleesta diplomaattipostista, he olisivat voineet ottaa postisäkit haltuunsa helposti vähän aikaisemmin, kun Kaleva oli vielä Tallinnan lentoasemalla. Vaikka miehitys ei ollut vielä alkanut, venäläisillä oli erittäin tiukka ote Virosta, jonka poliittinen johto ja armeijan ylimmät upseerit toteuttivat auliisti itänaapurin pienimmätkin toiveet. Kalevan pudotusta seuranneet tapaukset eivät nekään viittaa suunniteltuun operaatioon. Pommikoneen lentäjät saivat esimiehiltään haukut kömpelöstä toiminnastaan. Venäläinen sukellusvene ei ollut odottamassa pudotuspaikalla, kuten usein väitetään. Se ehti putoamispaikalle vasta yli puoli tuntia tapauksen jälkeen. Neuvostoliiton kannalta oli pelkkä onnekas sattuma, että virolaiskalastajat osuivat kohdalle poimimaan hylkytavaraa venäläisille myöhemmin luovutettavaksi.
[muokkaa] Baltian saarto
Luontevimman selityksen Kalevan pudottamiselle tarjoaa Neuvostoliiton Itämerenlaivastolle annettu käsky Baltian saarrosta. Saartokäskyn antoi 9. kesäkuuta Neuvostoliiton puolustuksen kansankomissaari, marsalkka Timošenko. Käskyn mukaan neuvostolaivaston, sukellusveneiden ja lentokoneiden oli pidätettävä kaikki Viron, Latvian ja Liettuan sota-alukset ja kauppalaivat ja katkaistava näiden maiden yhteydet ulkomaailmaan. Ilmavoimia käyttäen oli estettävä Viron ja Latvian ilmavoimien koneita lentämästä Suomeen ja Ruotsiin. Itämerenlaivasto siirtyi tehostettuun operaatiovalmiuteen 11. kesäkuuta kello 11:35 ja täyteen taisteluvalmiuteen 16. kesäkuuta kello 19:30. Suomen päämajan tiedustelu totesi, että "saartoa varten annetut ennakkomääräykset ovat olleet jokseenkin ylimalkaisia tai pikemminkin epäselviä, sillä selventäviä erikoiskäskyjä annettiin jatkuvasti".
Tätä taustaa vasten Kalevan pudotus näyttäisi olevan – pikemmin kuin huolellisesti suunniteltu toimenpide – venäläisten Baltian miehitysoperaation sekaviin alkuvaiheisiin liittynyt teko, partiolennolla olleiden pommituslentäjien ylireagointi, kun he kohtasivat kiellettyyn suuntaan matkalla olleen lentokoneen. Štš-301 -sukellusveneellä taas ei ollut mitään tekemistä Kalevan alasampumisen kanssa. Kapteeniluutnantti Goldberg aluksineen oli yksinkertaisesti ollut partioimassa kohdassa, joka sille oli määrätty Baltian saartosuunnitelmassa.
[muokkaa] Hylyn etsintä
Kalevan hylkyä on etsitty useina kesinä Kerin saaren pohjoispuolelta. Järjestelmällisintä työtä on tehnyt Viron merimuseon tutkimusalus Mare, jonka kapteenina on toiminut meriarkeologi Vello Mäss. Merenpohja tuolla kohtaa on erittäin epätasainen, mutta Mäss on jatkanut etsintöjä sitkeästi. Tutkijoiden motivaatiota lisäsi, kun he kesällä 2006 löysivät muutaman kilometrin päästä Kalevan putoamispaikasta meren pohjalta sukellusvene Štš-301:n, joka oli uponnut saksalaisten miinakentässä elokuussa 1941. Vello Mässin mukaan on myös mahdollista, että venäläiset nostivat Kalevan hylyn kesällä 1940.
Toukokuussa 2008 Yhdysvaltain ja Viron laivastot aloittivat hylyn etsinnät yhteistyössä.[1]
[muokkaa] Neuvostoliiton kanta
Neuvostoliitto ei ole koskaan myöntänyt pudottaneensa Kalevaa. Saksalaiset kysyivät asiaa suoraan venäläisiltä välirauhan aikana, mutta suurlähettiläs Wipert von Blücherin mukaan nämä kiistivät itsepintaisesti alasampumisen. Myöhemminkään Kalevan pudotusta ei ole Neuvostoliitossa myönnetty, ja tapausta koskevat asiakirjat on ilmeisesti tuhottu tai poistettu laivaston keskusarkistosta. Kenraaliluutnantti Pjotr Iljitš Hohlov kuvaa silminnäkijänä Kalevan pudotuksen muistelmissaan, mutta hän siirtää tapauksen viikkoa myöhemmäksi, jolloin neuvostojoukot olivat jo miehittäneet Viron, ja väittää matkustajakoneen lentäneen ilman tunnuksia eli "vakoilukoneena". Hohlovin kirjassa vääristeltiin tosiasioita ilmeisen tarkoituksellisesti: näin haluttiin saada edes jonkinlainen hatara oikeutus aggressiiviselle toimenpiteelle, joka oli kiistattomasti ilmailuliikennettä koskevien sopimusten ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Vuonna 1947 allekirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen teksti on muotoiltu niin, että Neuvostoliitto vapautui sen perusteella kaikesta vastuusta Kalevan alasampumisessa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Niku, Risto: Kalevan kuolemanlento. Edita, 2007.
- Vuosisatamme kronikka, s. 543. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Juvakka, Kai: Alasammutun Kalevan etsinnät alkavat Viron rannikolla HS.fi. 26.5.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 27.5.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Tapaus Kaleva (sisältää muun muassa videon) virtualpilots.fi. 24.12.2006. Virtuaalilentäjät – Virtual Pilots ry. Viitattu 12.1.2008.
- Kallas, Toivo: "Kaleva" viimne lend Eesti Ekspress. 10.6.2004. Tallinn: Eesti Ekspressi Kirjastuse AS. Viitattu 12.1.2008. (viroksi)
- Lindberg, J.: G.E. Magnusson – the father of Finnish fighter tactics, Page 3 Fighter Tactics Academy. 1.1.2006. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)
