Jouko Turkka

Wikipedia

Jouko Veli Turkka (s. 17. huhtikuuta 1942 Pirkkalassa) on kiistelty suomalainen teatteriohjaaja ja kirjailija.

Turkka toimi Teatterikorkeakoulussa teatterityön professorina 1981–1985, rehtorina 1982–1985 sekä ohjaajantyön professorina 1985–1988. Opetuksessaan Turkka korosti voimakkaan fyysisen ilmaisun merkitystä, ja painotti varhaisia venäläisiä näyttelemismetodeja sekä myöhempää Konstantin Stanislavskia ja Vsevolod Meyerholdin psykofyysistä menetelmää. Jouko Turkkaan henkilöityi paljolti myös Oulussa 1987 sattunut Jumalan teatterin tapaus, tosin hän ei ollut siitä itse etukäteen tietoinen.

Turkka on keskeinen hahmo myös Joensuun kaupunginteatterin ns. teatterisodassa 1971, jossa kiisteltiin siitä, kuka saa päättää teatterin ohjelmistosta. Riidassa muun muassa näyttelijät valtasivat teatterin. Teatterinjohtaja Jouko Turkka irtisanottiin, mistä seurasi näyttelijöiden lakko. ^[1]

Näytelmien lisäksi Turkka on ohjannut kaksi ristiriitaisen vastaanoton saanutta ja kiivasta keskustelua herättänyttä tv-sarjaa, Seitsemän veljestä (1989) ja Kiimaiset poliisit (1993). Lisäksi Turkka on esiintynyt entisen oppilaansa Jari Halosen elokuvissa Back to the USSR - Takaisin Ryssiin (1992) sekä Aleksis Kiven elämä (2001).

Turkan romaani Häpeä oli Finlandia-palkintoehdokkaana 1994. Hänen esseistisiä kirjojaan ovat Aiheita ja Selvitys oikeuskanslerille.

Jouko Turkan poika Juha Turkka on tunnettu taiteilija. Vuosina 1997-1998 Turkka teki yhdessä poikansa kanssa televisiokanava Neloselle talk show'ta nimeltä Turkka & Turkka. Ohjelmaa luonnehdittiin tv-lehtien ohjelmatiedoissa lauseella "väljä kulttuuriohjelma".

Sisällysluettelo 1 Ohjaustöitä 2 Muuta tuotantoa 3 Kirjallisuus 4 Aiheesta muualla 5 Lähteet

[muokkaa] Ohjaustöitä

• Anu ja Mikko (1968 Joensuun kaupunginteatteri)
• Hyvästi Mansikki (1969 Joensuun kaupunginteatteri)
• Tuntematon sotilas (1971, 1979)
• Tulitikkuja lainaamassa (1972)
• Runar ja Kyllikki (1974, 1996)
• Nummisuutarit (1974, 1975)
• Siinä näkijä missä tekijä (1976)
• Niskavuoren nuori emäntä (1977)
• Putkinotko (1978)
• Aavesonaatti (1978)
• Viisas neitsyt (1979)
• Murtovarkaus (1981)
• Voimamies (1982)
• Tuhat ja yksi yötä (1983)
• Hypnoosi (1985)
• Kött och kärlek (1986)
• Valheita (1990)
• Presidentin dementia (1993)
• Att hyra en kändis (1994)
• Kumpi nauttii enemmän – mies vai nainen? (1995)
• Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa (1996 Tampereen työväen teatteri)
• Täysin tyydytetty nainen (1997 Porin teatteri)
• Yksi yö ruotsalaista kesää (2004 Turun kaupunginteatteri)
• Konkurssisirkus (2005 Turun kaupunginteatteri)

[muokkaa] Muuta tuotantoa

Kirjallisuus

• Aiheita (Otava, 1982)
• Selvitys oikeuskanslerille (Otava, 1984)
• Hypnoosi / Lihaa ja rakkautta (Otava, 1987)
• Häpeä (Otava, 1994)
• Nyt alkoi elämä (Otava, 1996)
• Osta pientä ihmistä (Like, 2000)

TV-sarjat

• Seitsemän veljestä (YLE, 1989)
• Kiimaiset poliisit (YLE, 1993)
• Turkka & Turkka (Nelonen, 1998)

[muokkaa] Kirjallisuus

• Kauko Kämäräinen: Vimmalla ja vereslihalla - Jouko Turkan todellisuutta (Kustannus Kääntöpuoli, 2006, ISBN 951-96596-7-6)
• Pentti Paavolainen: Turkan pitkä juoksu (Gaudeamus, 1987, ISBN 951-662-412-X)
• Kari Kontio: Kausi helvetissä eli Neljä vuotta Turkan koulussa (WSOY, 1988, ISBN ?)
• Anneli Ollikainen: Lihat ylös! Muistiinpanoja Jouko Turkan opetuksesta (Valtion painatuskeskus, 1988, ISBN 951-861-215-3)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Turkan haastattelu Aviisissa
• YLEn Elävä arkisto: Joensuun teatterikiista (1971)
• YLEn Elävä arkisto: Jouko Turkka - herrasväen työmies (1973)
• YLEn Elävä arkisto: Turkan koulu (1982)
• YLEn Elävä arkisto: Pääosassa Jouko Turkka (1984, 2007)
• YLEn Elävä arkisto: Andy, Mike ja Jouko Turkka (2005)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Elsinen, Pertti: Joensuun historia VI, 1998, s. 194-195

Tämä teatteriin ja näyttelemiseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.