Konstantin Stanislavski

Wikipedia

Konstantin Stanislavski (5. tammikuuta, 1863 – 7. elokuuta, 1938) oli venäläinen teatteriohjaaja ja -teoreetikko. Hän on vaikuttanut perustavanlaatuisella tavalla etenkin näyttelijäntyön teoriaan niin Venäjällä, Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin muuallakin.

[muokkaa] Teatteriteoria

Stanislavskin tunnetuimpia näyttelijäntyöhön liittyviä käsitteitä ja metodeja on tunnemuisti, joka tarkoittaa sitä, että näyttelijä käyttää omia henkilökohtaisia muistojaan ja niihin liittyviä tunnetiloja roolin rakentamiseen. Stanislavskiin on usein liitetty käsite psykologinen realismi, joka tarkoittaa sitä, että roolihenkilöiden rakentamisessa pyritään totuudenmukaisuuteen. Tunnemuistin, psykologisen realismin ja muiden Stanislavskin varhaisten teorioiden pohjalta Lee Strasberg alkoi opettaa Yhdysvalloissa ns. metodinäyttelemistä. Tähän pohjautuvan koulutuksen ovat saaneet useat eturivin yhdysvaltalaiset näyttelijät, ehkä tunnetuimpana heistä Marlon Brando.

Toinen Stanislavskille keskeinen psykologiseen realismiin liittyvä ajatus teatterin tekemisestä on niin kutsuttu "maaginen jos", joka tarkoittaa sitä, että näyttelijöiden täytyisi näytellä kuin heidän esittämänsä tapahtumat olisivat totta. Heidän ei siis pitäisi ajatella yleisöä, vaan olla kuin yleisön paikalla olisi neljäs seinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut jokapäiväisen elämän siirtämistä näyttämölle sellaisenaan, käsittelemättömänä. Stanislavskin mukaan näyttämön totuudelle oli ominaista, ettei se ole sama kuin elämän totuus. Totuudenmukaisuuden tavoittelu oli hänen teatterityönsä lähtökohta.

Stanislavski ei missään vaiheessa elämäänsä kehittänyt lopullista tai yhtenäistä teoriaa, vaan korjasi ja muutti ajatuksiaan jatkuvasti. Elämänsä loppuvaiheessa hän alkoi nähdä fyysisen toiminnan yhä olennaisempana näyttelijäntyössä ja tunteiden ilmaisemisessa: painopiste alkoi siirtyä siihen, että roolin esittämisen vaativat tunteet ja totuus tulivat fyysisen toiminnan ja tekojen kautta, ulkoapäin sisälle, eikä toisin päin, mihin suuntaan varhaiset ajatukset olivat enemmänkin viitanneet. Lee Strasberg ei kuitenkaan pitänyt Stanislavskin uusista ajatuksista, ja voikin katsoa, että metodinäytteleminen alkoi Yhdysvalloissa kehittyä varhaisen Stanislavskin ja Strasbergin tulkinnan pohjalta omaan suuntaansa, siinä missä Stanislavski itse kehitti ajatuksiaan ja käytännön teatterityötään toiseen suuntaan. Yhä keskeisemmäksi nousi fyysisen toiminnan lisäksi ohjaajan sijasta näyttelijä.

[muokkaa] Käytännön teatterityö

Stanislavski oli kuuluisa siitä, että hänen näytelmiensä harjoituskaudet olivat hyvin pitkiä, jopa yli vuoden kestäviä. Stanislavski ohjasi useissa teattereissa, mutta merkittävin näistä oli Moskovan Taiteellinen Teatteri, jonka hän perusti vuonna 1897 yhdessä Vladimir Nemirovits-Dantshenkon kanssa. Sen ensimmäinen esitys oli Aleksei Tolstoin käsikirjoittama ja Stanislavskin ohjaama näytelmä Tsaari Feodor Joannovits, joka sai ensi-iltansa 14.10.1898. Teatterin varsinainen läpimurto tapahtui samana vuonna, kun Stanislavski ohjasi Anton Tsehovin Lokin. Stanislavski ajautui teatterikäsityksessään kriisiin vuonna 1906, jä tämä vaikutti myös sen jälkeisiin ohjauksiin, joihin kuuluvat muun muassa Knut Hamsunin Elämän näytelmä, Leonid Andrejevin Elomme päivät ja Ivan Turgenevin Kuukausi maalla.

Uransa loppuvaiheessa Stanislavskin keskeiseksi työskentelymetodiksi nousivat roolinrakennukseen ja tekstintulkintaan liittyvät tehtävät, joita hän antoi näyttelijöille. Käänne fyysiseen toimintaan tapahtui vuonna 1933, viisi vuotta ennen Stanislavskin kuolemaa.